Se on tunteita, se on uskoa, mutta se on jotakin muutakin. Mitä se on?
Ajan henki on olla tietoinen asioista, mutta mitä se on mitä minun pitää tietää. Minulla on tunne, että olen selvittämäisilläni sen, mutta samalla on tunne etten tiedä murto-osaakaan jostakin...mistä? Tietoisuus siitä, että minun tuleekin olla juuri tällainen kuin olen. Tietysti omat oppiläksyt minunkin on elämässä tehtävä, mutta se punainen lanka, jonka olen elämässäni löytänyt..se on oikea tie. Hassua, kun sen vain ymmärtää.
Ajan henki on olla tietoinen asioista, mutta mitä se on mitä minun pitää tietää. Minulla on tunne, että olen selvittämäisilläni sen, mutta samalla on tunne etten tiedä murto-osaakaan jostakin...mistä? Tietoisuus siitä, että minun tuleekin olla juuri tällainen kuin olen. Tietysti omat oppiläksyt minunkin on elämässä tehtävä, mutta se punainen lanka, jonka olen elämässäni löytänyt..se on oikea tie. Hassua, kun sen vain ymmärtää.
Vastaukset 19
Vanhimmat
No se on juuri se, punainen lankasi
Tämä syksy on ollut erityinen ainakin minulle tunne-elämän alueella. Kirjoittamasi teksti oli kuin omaani. Olen aina tuntenut vahvasti erästä miestä kohtaan. Nyt tämä on ollut yhtä tunnemylläkkää sisälläni, vaikkei hän tai minä, olla millään tavalla flirttailtu toisillemme. Olemme tavallaan tahoillamme varattuja, joten mitään ei ole tapahtunutkaan. Nyt vaan odotan, että tapahtuisi. Vetovoima toiseen on vahva.
Ihmettä odotellessa.
Ollaan herkkiä, hieno ominaisuus, elämän eri osa-alueilla.Aito rakkaus, kolahti..ei ole enää muuta.
Vein lipun salkoon ja yritän tässä koota itseni, tekemään jotain hyödyllistä.Toimintasuunnitelma on aamulla tehty, mutta toteutus kesken.
Kaikkea sitä mietiskelee,,pitkin päivää, jospa sittenkin, jotakin...todellista.
Mitä tämän palstan kirjoittajille kuuluu ja muillekkin, missä Ap. luuraa?
tämän kirjoittaja on nyt hämillään Surullista. Luulin ilmeisesti omassa päässäni, että jotain kaunista olisi syntymässä. Nyt tuntuu, että tapahtuu ihan odottamattomia pieniä asioita, eikä ollenkaan hyvältä tuntuvia. Kai se on sitten näin tarkoitettu. Yritän olla hätäilemättä.
Kerrotko sitten meillekin kun oivallat?
Edelleen.
Olisi kiva kuulla, mitä AP:lle kuuluu.
Kaikki on oikeastaan ennallaan ja samalla mikään ei ole kuten ennen. Olen tässä välissä tullut enemmän tietoiseksi eri tilanteiden ja tapahtumien merkityksestä, mutta samalla on tuntunut kuin olisin hetkittäin hukannut sen punaisen lankani. Suunta on jotenkin muuttunut ja en ole vielä löytänyt oikealle reitille. Tällä hetkellä en ole ihan varma miten tulkita tätä tämänhetkistä "sanomattomuuden tilaa".
Loppujen lopuksi huomaa, kuinka se mitä aikanaan luuuli joksikin, onkin ollut vain kasvamista ja valmistautumista tulevaan. Mutta kun etsii, niin kohtaako lopulta päämääränsä ja pitääkö asioita vauhdittaa vai heittäytyä kohtalon huomaan? Ettei kävelisi vain ohi, kun sydän tietää jo olevansa lähellä, mutta mitä sitten? Vai pitääkö pelko jostain elämää suuremmasta alitajuisesti loitolla. Vaikka hetkittäin yliluonnollisuus alkaa tuntua luonnollisemmalta kuin aikamme normikaavassa eläminen. Ikään kuin asiat alkaisivat kirkastua.
Olisiko aika muuttaa sanomattomuus sanoiksi ja jakaa ne tuntemukset sekä oivallukset? Polkusi ei etene ellet ota askelia ja on vaarallista tulkita asioita selvittämättä niitä, varsinkin jos ne liittyvät toisen ihmisen tunteisiin sekä tuntemuksiin.
Haluaisin tulkintaa, mitä vaaroja näette jos, ne liittyvät toisen ihmisen tunteisiin ja tuntemuksiin. Pukekaa sanoiksi.
onko ap. nainen vai mies.
Nainen olen.
Mihin sinun ajatuksesi liittyvät? Ihmissuhteisiin?
Itse ainakin uskon kohtaloon ja siihen että asiat tapahtuvat omalla painollaan, eikä mitään ole syytä vauhdittaa. Jotai tapahtuu, jos on tapahtuakseen, ja mitä sitten tapahtuukin tai ei, niille on syynsä.
Mutta se onkin oma näkemykseni.
Mitä sinä pelkäät?
Se että asiat tapahtuvat omalla painollaan... et varmaankaan tarkoita, että pitäisi kuitenkaan heittäytyä johonkin tekemättömyyden tilaan. Olen samaa mieltä, että jotain tapahtuu, jos on tapahtuakseen, mutta että ihminen on myös itse vastuullinen tekemisistään ja tekemättä jättämisistään. Jos jotain ei ole tarkoitettu tapahtuvaksi, se ei kuitenkaan tapahdu, vaikka miten yrittäisi. Toki kannatta harkita, milloin lähtee teekemään ja yrittämään, mutta kyllä tekeväinenkin ihminen palautetaan oikealle polulle, vaikka miten monta kertaa, jos se hänen toivomansa ei ole tarkoitettu tapahtuvaksi. Kyllä se oikea suunta aina loppujen lopuksi näytetään.
Hän on muita enemmän.
Niin on ;)
Eläkää hetkessä ja tarttukaa tilanteisiin .. Aina ei saa toista mahdollisuutta. Hyvä leffa.