Ja on mulla ikävä Jumalaa, kun tuntuu että hän ei minua enää

Jaksa johdattaa. Miksi hän veisi minut aina takaisin pimeälle puolelle ilman enkeleitä, jos hän minua vielä kuulisi? Tämä sama kaava toistuu liian monta kertaa, vaikka kuinka koitan kulkea valoon, lankean. On niillä ollut aina merkitys, olen ottanut matkaan jonkun, jonka olen nostanut. Mutta tällä kertaa en näe sitä tarkoitusta...Miten syvälle täytyy mennä? Aina pidemmälle ja pidemmälle? Isä mua väsyttää, väsyttää ihan kamalasti. Ja pelottaa. Onko mun matkani päättymässä? Vai alkaako nyt se uusi aika jota olen odottanut? Mä en halua mennä vielä, kun aikaakin vielä olis. Tiedän että mua tarvitaan, mutta on vaan niin ikävä...
486
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Etkö voi rukoilla päässäsi? Täällä ei Jumala vastaa, tiedätkö sen, tää on vaan tällanen internetpalsta. Ja ei et ole varmaan kuolemassa, ellet oman käden kautta sitten.

Äänestä

Keskustele ikävästä ja kaipauksesta on palstan kuvaus. Minä teen niin. Ja sinä tulet ensimmäisenä tuomitsemaan. Kiitos.

Äänestä
  • Pelottaa ihmisten todellisuuden tajun puolesta. Kato täällä voi olla esim. skitsofreenikko joka luulee oikeasti puhuvansa jumalalle kun joku vastaa. Mistä näistä tietää.

    Äänestä

  • huhhuijakkaa kirjoitti:

    Pelottaa ihmisten todellisuuden tajun puolesta. Kato täällä voi olla esim. skitsofreenikko joka luulee oikeasti puhuvansa jumalalle kun joku vastaa. Mistä näistä tietää.

    Skitsofreenikkokaan ei ole tyhmä, yleensä viisaampi kuin valta osa ihmisistä. Mulla ei ole kyseistä sairautta, ei muutakaan diagnoosia. Uskon. Se voi olla jonkun mielestä hulluutta. Olen vahva, joskus heikko. Psykoosissa todellisuudentaju hämärtyy, mulla ei ole sitäkään ollut. Ehkä joskus tulee. En ole myöskään tappamassa itseäni. Tiedän paljon, tunnen paljon. Olen viisas, usein myös tyhmä.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Taivaaseen. kirjoitti:

Jaksa johdattaa. Miksi hän veisi minut aina takaisin pimeälle puolelle ilman enkeleitä, jos hän minua vielä kuulisi? Tämä sama kaava toistuu liian monta kertaa, vaikka kuinka koitan kulkea valoon, lankean. On niillä ollut aina merkitys, olen ottanut matkaan jonkun, jonka olen nostanut. Mutta tällä kertaa en näe sitä tarkoitusta...Miten syvälle täytyy mennä? Aina pidemmälle ja pidemmälle? Isä mua väsyttää, väsyttää ihan kamalasti. Ja pelottaa. Onko mun matkani päättymässä? Vai alkaako nyt se uusi aika jota olen odottanut? Mä en halua mennä vielä, kun aikaakin vielä olis. Tiedän että mua tarvitaan, mutta on vaan niin ikävä...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu