Olen akateemisesti koulutettu kolmekymppinen nainen, tällä hetkellä työttömänä, koska edellinen määräaikaisuus loppui jokin aika sitten. Olen 4. kuulla raskaana. Olen voinut loistavasti ja haluaisin kovasti tehdä töitä.
Korkeakoulutetuille ei kuitenkaan löydy mitään muutaman kuukauden pestiä, ja siunatussa tilassani minun on tavallisia työpaikkoja täysin turha hakea. Ymmärrän kyllä työnantajien tilanteen, samoin toimisin minäkin, mutta tämä vaan on nii-iiin turhauttavaa.
Ansiosidonnaisellani pärjään loistavasti, mutta haluaisin ensisijaisesti tehdä töitä. Työn saanti olisi kyllä vaikeaa ihan ilman raskauttakin, kun olen ikäni ja sukupuoleni suhteen riskiryhmää. Optimistina olen soitellut muutaman kiinnostavan työpaikan perään, jos vaikka jotain projektiluonteista olisi tarjolla. Taustastani ja kokemuksestani ollaan oltu hyvinkin kiinnostuneita, ja pyydetty jopa lähettämään CV, vaikka olen sanonut palaavani äitiyslomalta aikaisintaan kesällä 2006. Tuntuu turhauttavalta, kun edellisessä duunipaikassa minua (ja kaikkia muitakin nuoria naisia) roikotettiin määräaikaisuudella toisen perään ilman mitään perusteita. Ja nyt kun oikeasti olen kiinnostunut myös lyhyemmistä pätkistä, niin eihän niitä ole, koska todellisuudessa korkeakoulutusta edellyttävät tehtävät vaativat myös sitoutumista.
Kirjoitukseni tarkoitus ei ole osoitella työnantajia raskaana olevien naisten syrjimisestä, se kun on aika ymmärrettävää kuitenkin. (Nuorten naisten yleistä syrjimistä tosin en ymmärrä.) Tiedän, että en ole ainoa nainen vastaavassa tilanteessa, nyt vaan meni kuppi nurin ja kaipaisin tsemppiä/kannustusta. Miten te muut olette vastaavan asian kohdanneet ja ratkaisseet?
Tämänhetkisen turhautumisen taustalla on lisäksi pelko työmarkkinoilta syrjäytymisestä: ensin vajaa vuosi työttömänä, sitten pari vuotta kotona. Tuskin olen kuumaa kamaa pääkaupunkiseudun ulkopuolisilla työmarkkinoilla sen jälkeen, varsinkin kun kotona on potentiaalisesti sairasteleva lapsi, jolle olisi sisaruksiakin kiva saada. Nainen on oikeasti todella lyhyen aikaa "sopivan ikäinen" työmarkkinoille.
Korkeakoulutetuille ei kuitenkaan löydy mitään muutaman kuukauden pestiä, ja siunatussa tilassani minun on tavallisia työpaikkoja täysin turha hakea. Ymmärrän kyllä työnantajien tilanteen, samoin toimisin minäkin, mutta tämä vaan on nii-iiin turhauttavaa.
Ansiosidonnaisellani pärjään loistavasti, mutta haluaisin ensisijaisesti tehdä töitä. Työn saanti olisi kyllä vaikeaa ihan ilman raskauttakin, kun olen ikäni ja sukupuoleni suhteen riskiryhmää. Optimistina olen soitellut muutaman kiinnostavan työpaikan perään, jos vaikka jotain projektiluonteista olisi tarjolla. Taustastani ja kokemuksestani ollaan oltu hyvinkin kiinnostuneita, ja pyydetty jopa lähettämään CV, vaikka olen sanonut palaavani äitiyslomalta aikaisintaan kesällä 2006. Tuntuu turhauttavalta, kun edellisessä duunipaikassa minua (ja kaikkia muitakin nuoria naisia) roikotettiin määräaikaisuudella toisen perään ilman mitään perusteita. Ja nyt kun oikeasti olen kiinnostunut myös lyhyemmistä pätkistä, niin eihän niitä ole, koska todellisuudessa korkeakoulutusta edellyttävät tehtävät vaativat myös sitoutumista.
Kirjoitukseni tarkoitus ei ole osoitella työnantajia raskaana olevien naisten syrjimisestä, se kun on aika ymmärrettävää kuitenkin. (Nuorten naisten yleistä syrjimistä tosin en ymmärrä.) Tiedän, että en ole ainoa nainen vastaavassa tilanteessa, nyt vaan meni kuppi nurin ja kaipaisin tsemppiä/kannustusta. Miten te muut olette vastaavan asian kohdanneet ja ratkaisseet?
Tämänhetkisen turhautumisen taustalla on lisäksi pelko työmarkkinoilta syrjäytymisestä: ensin vajaa vuosi työttömänä, sitten pari vuotta kotona. Tuskin olen kuumaa kamaa pääkaupunkiseudun ulkopuolisilla työmarkkinoilla sen jälkeen, varsinkin kun kotona on potentiaalisesti sairasteleva lapsi, jolle olisi sisaruksiakin kiva saada. Nainen on oikeasti todella lyhyen aikaa "sopivan ikäinen" työmarkkinoille.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olen akateemisesti koulutettu kolmekymppinen nainen. Minä olin määräaikaisessa työsuhteessa kun tulin ensi kertaa raskaaksi. No, firmalla meni muutenkin vähän huonosti, joten työsuhdetta ei uusittu. Mutta sitten soittivat minulle äitiyslomalle, että kiinnostaisiko vakituinen työpaikka, ehtona oli aika pikainen aloittaminen. Vein sitten lapsen 1 vuotiaana päiväkotiin. Toisen lapseni syntymä ei ollut ongelma, päinvastoin. Olin kertonut aikeistani suoraan,joten pomo oli sitä odottanut ja oli ikään kuin tyytyväinen että asia hoidettaisiin pois alta. Minusta tuntuu, että kaikille naimisissa oleville nuorille naisille on odotusarvona yksi tai kaksi lasta, joten uran kannalta lapset on hyvä tehdä ja sitten päästään jatkamaan. Okei sitten pienet lapset sairastuvat, mutta voivathan isätkin olla kotona niitä hoitamassa, ei se ole mikään kumma juttu. Se on elämää ja toivon, että törmäät jossain työhaastattelussa esimieheen, joka osaa ajatella vähän pidemmällä tähtäimellä: lapset kasvaa ja pian ne suoriutuvat jo itse paremmin.
Sitäpaitsi, lasten kasvatus opetta kaikenlaista organisoinnista, kannustamisesta ja käskyttämisestä lähtien, ihan hyviä oppeja työelämässä. Lisäksi, kun on poistuttava klo 16.00 hakemaan lapsi päiväkodista, niin onpahan palaverissa ainakin yksi ihminen joka ohjaa puheet takaisin asiaan ja piiskaa aikataulun pysymään! Siitäkin on kiitelty. En todellakaan kadehdi tilannettasi työnhausta äitiysloman päätteeksi (olen itse ollut rekrytoimassa ja kuullut miesten ajatuksenjuoksua nuorista naishakijoista), mutta lapset ja työ saadaan kyllä sopimaan, kunhan pistetään sopimaan!
Onnittelut sinulle hyvästä tuurista työmarkkinoilla.
Itse en epäile ollenkaan, ettenkö suoriutuisi työn ja perheen yhteensovittamisesta, kun mieskin voi olla lapsen kanssa kotona. Haastavaahan se on, ja varmasti tulee riittämättömyyden tunnetta kumpaisessakin roolissa, mutta toivottavasti myös onnistumisia. Tarvitsen kuitenkin pitemmällä tähtäimellä myös kodin ulkopuolista älyllistä elämää jo ihan oman (ja lapseni) hyvinvoinnin vuoksi.
Ongelmana näen lähinnä sen, että annetaanko minulle edes mahdollisuutta osoittaa, mihin pystyn. Jotenkin tuntuu, että kun vanhaa työpaikkaa ei ole odottamassa, uuden työnantajan vakuuttaminen voi olla aika mahdotonta. Varsinkin kun olen nyt ilmeisesti pakotettu tyytymään tähän työttömyyteen äitiysloman alkuun asti.
Kuten sanottu, ihan pelkästään iän ja sukupuolen takia olen saanut kokea olevani jonkinasteinen invalidi työmarkkinoilla.
Ihan vain uteliaisuudesta: miten ajoittuivat määräaikaisuutesi päättyminen ja äitiysloma? Jäitkö suoraan töistä lomalle, vai oliko välissä tyhjäkäyntiä?
Itse olin pakollisessa työkkärin alkuinfossa, jossa kanssani oli samaan aikaan aivan viimeisillään raskaana oleva nainen. Hänkin oli pakotettu tulemaan paikalle ja kuuntelemaan ne samat löpinät. Mahtoi motivoida...
Ihan vain kuriositeettina vielä: esimieheni oli keski-ikäinen suurperheen pää, jonka vaimo on aina ollut kotiäiti. Jos tällainen henkilö ei ymmärrä, niin en tiedä kuka sitten.
Keski-ikäinen suurperheen pää, jonka vaimo on aina ollut kotiäiti, ei tiedä lapsista ja naisten olosuhteista juuri mitään. Vaimohan on kantanut vastuun lasten päivistä yksinään. Hän saattaa olettaa ja pitää parempana, että itsekin ryhdyt kotiäidiksi, kuten hänenkin vaimonsa.
Äitiyslomani alkoi juuri ennen määräaikaisuuden loppua. Eli tyhjäkäyntiä ei ollut. Rekrytoijana voin lohduttaa, että aukot CV:ssä ei haittaa jos on ymmärrettäviä syitä, esim. määräaikaisen työn päättyminen, äitiysloma ilman työsuhdetta. Älä siitä huoli.
Sitten vaan ennen työhaastatteluja preppaat takaisin mieleen ammattikirjallisuutta; minulla ainakin vuodessa ehti haihtua vaikka mitä opittua, tuntui, että pää on ihan tyhjä!
Ja näin naisnäkökulmasta on parempi, että esimies on perheestä, jossa vaimollakin on ura. Oli hän sitten itse nainen tai mies.
Sain "unelma" työn raskaana ollesani. Ilmoitin reilusti hakemuksessa olevani raskaana ja siitä huolimatta minut valittiin siihen virkaan. Kaiken lisäksi vielä muut hakiat olivat miehiä ja työpaikka miehisellä alalla. Kysyivät vain olenko kotona yhden vai kolme vuotta. Näinkin voi onneksi käydä.
Akateemisesti koulutettu minäkin, määräaikaisena ollut jo pitkään ja nyt raskaana ( lapsia jo ennestään). En ole raskaudestani paljoa töissä puhunut enkä ole antanut asian vaikuttaa työntekooni. Nyt minut vakinaistettiin sopivasti juuri ennen äityiysloman alkua :)