Adventismi menee yli ymmärryksen

"maallikon sairastuminen"" ..... mitähän hait.

Uupumukseen sairatuneita on la- lepopäivän ja sunnuntai lepopäivän äärellä elämää ihmettelevien ääressä, jos aloittaja asiassa kompuroi katukiveyksiin.

Eräs "lääkräri" tuossa telkussa kertoi omasta uupumisestaa ja masennuksesaan, vaikka se hänelle oli ensin ihmetyksen aihe.

Eli .... ongelma ei ole "päivien vietto" vaan jossain muualla.

Ja tuolla tohtorilla oli asiat muutoin kondiksessa, mutta ehkä työ ja muu saattoi tehdä omat syynsä sille, että jokin vaati lepotilaa.

Näinollen uskon, että kuka tahansa, bushamannit, iloiset naurajat, ilmiantajat ja kaikki ihmisyys voi löytää itsensä bööniautti paikasta, ja siksi sen ääreen on tehty sairaaloihinkin omat osastonsa, jossa voi vetää henkeä.

Itselleni paikat on tulleet tutuksi, kun joku on jopa niin loppuun mennyt ,että maailmassa on itsetuhoisuus tullut lähelle.
Pikkasen on tarvinnut lähteä rinnallekulkuun.

Pisin matka on ollut jollekin maailmanihmiselle ollut jo vuosia kertoman matkanteon.

Eli luonteen sisäisyyskin voi olla asiaan se syy, jossa ei osata katsoa valoa kohti.

Maallikolle sapatti voi olla uuvuttava päivä, mutta kuten monessa adventitiperheessä lapsetkin ovat todenneet ja ääneen lausuneet, että "onneksi sunnuntaina voidaan levätä".

Ei ne lapset saa oikein sunnuntainakaan levätä kun ajattelevat jo kauhulla taas sitä tulevaa seuravan viikon lauantaipäivää.
Lapset ahdistuvat ja sairastuvat mieleltään. Tähän varmaan pastorikunta pyrkiikin.
Silloinhan lasta on helpompi käyttää henkisesti ja jopa fyysisesti hyväksi.