Suuret suomalaiset -äänestys on jonkinlaista kansanhuvia. Ihmisillä on historiasta ja merkkihenkilöistä hatarat mielikuvat, mikä kertoo siitä, että hsitorian tunneilla on koulussa nukuttu. Erilaiset mielikuvat tulevat paljon määräämään sen, kenestä tämä suurin suomalainen tulee. Ehkä hyvä puoli on kuitenkin siinä, että se voisi vähän lisätä harrastusta historian kertaamiseen. Panen nyt tähän myös oman listani, joka ei ole paremmuusjärjestys jonkinlaisine perusteluineen kunkin maineteoista. Listalla on ehkä myös jokunen sellainen, joka ei siellä ansaitsisi ollakaan, mutta kun on tunnettu suomalainen, niin jokunen sana näistäkin.
Yleensä suurhenkilö on sellainen, jonka aikana saadaan aikaiseksi jokin muutos. Nämä ovat historian käännekohtien miehiä ja naisia.
1)J.W. Snellman
Snellman oli fennomaani ja suomalaisen kielen, kulttuurin ja identiteetin esille nostaja. Häntä on pidetty ruotsalaisuuden vastustajana, mutta sitä hän ei ollut. Hän pyrki nostamaan vain suomalaisuuden asemaa. Snellmania voitaneen pitää sen kehityksen isänä, joka sitten johti itsenäisyyteemme. On typerryttävää havaita, että tällainen merkkihenkilö ei ole mahtunut äänestyksen top ten -listalle.
2)Aleksanteri II (1855-1981 tsaarina)
Venäjän tsaarin ja Suomen suuriruhtinaan Aleksanteri II:n aikana Suomen taloutta kehitettiin tavoitteellisesti. Liberaali tsaari antoi Suomelle myös paljon autonomisia vapauksia. Tämä oli autonomisen Suomen kehitysaikaa niin, että olimme melkein puoli-itsenäisiä. Suomenkin etuja voimakkaasti ajanutta venäläismiestä voitaneen myös pitää suurena suomalaisena.
3.)V.I Lenin
Suomen itsenäistyminen olisi tuskin ollut mahdollista ilman Leninin myötvaikutusta. Venäjän olot olivat tuolloin toki sekasortoiset ja tilaisuus itsenäistymiseen tuli, mutta Leninin kansallisuuspolitiikka myös suosi itsenäisyyttämme. Jos ei nyt suuri suomalainen, niin maamme itsenäistymisen kätilö kumminkin.
4)Kyösti Kallio
Maalaisliittolaisen Kyösti Kallion meriitit eivät liity hänen presidenttinäoloonsa vaan polittiseen toimintaan 20-luvulla. Kallio edusti maltillista oikeistoa, joka oli lopulta se voima, joka esti Suomen luisumasta oikeistofasismiin eräiden muiden Euroopan kansojen tapaan. Kallio ja puolueensa osallistuivat ponnekkaasti myös torpparien olojen parantamiseen, mikä eheytti Suomea ja kuroi umpeen sisällisodan haavoja.
5)Väinö Tanner
Väinö Tanner oli Kallion vasinpari vasemmalla. Hän edusti maltillista vasemmistoa, joka ryhtyi revisionistisella politiikalla uudistamaan Suomea tasavertaisemmaksi kaikelle kansalle. Tanneria voitaneen yhdessä Kallion kanssa pitää hyvinvointvaltioon johtaneen kehityksen isinä. Sota-aikana Tanner teki virhearvioita. Hän ei ollut paras mahdollinen ulkopoliitikko, vaan ansiot ovat sisäpoliittisia.
6)Arvo Ylppö
Arvo Ylppö oli lastenneuvolajärjestelmän alkuunpanija ja lasten sairauksien ehkäisemisen tomera pieni suuri mies. Hän teki paljon hyvää nille pienimmille, joten ihan Raamatullisessakin mielessä hän on ehdottomasti yksi suurimmista.
7)C.G.E. Mannerheim
Mannerheim on erittäin tunnettu suomalainen. Hän on ollut monessa käännekohdassa mukana. Hänellä on ehdottomat meriittinsä Suomen sotavoimien ylipäällikkönä. Mutta on hänellä dismeriittinsäkin, jotka jakoivat kansaa. Mannerheim osallistui ylipäällikkönä häpeäliseen sisällissotaamme, jossa raakalaismaisesti surmattiin omia kansalaisia vastoin kaikki kansainvälisen oikeuden sääntöjä yhtä julmasti ja surutta kuin esim. nypäivän Kosovossa tehtiin. Milocevic joutui Haagin kansainväliseen sotaoikeuteen tällaisesta, Mannerheimista tuli vapaussotasankari. Sotahan ei ollut mikään vapaussota ulkoista vihollista vastaan, vaan puhdas sisällisota. Ulkoinen vihollinen riisuttiin aseista jo ennen kuin varsinainen sota ehti alkaa.
8)Risto Ryti
Risto Ryti oli maamme historian toisessa surullisessa tapahtumassa mukana korviaan myöten. Ensin talvisodassa pääministerinä ja sitten jatkosodassa presidenttinä. Ryti teki virheitä kuten Tannerkin sitoessaan meidät niin lujasti Saksan kohtaloon. Ryti oli epäilemättä hyvin isänmaallinen mies, joka oli valmis uhraamaan itsenä isänmaan puolesta hädän hetkellä.
9)J.K.Paasikivi
Paasikivi toimi pitkän rupeaman poliitikkona ja diplomaattina. Hänet kutsuttiin aina kovassa paikassa hätiin. Paasikivi lienee presidenteistämme älyllisiltä lahjoiltaan ylivertainen. Sen vuoksi hän noudatti tiukasti omaan linjaansa ja perusteli sen aina. Paasikivi oli tutustunut historiaan tarkoin ja venäjän kielen osaamisen kautta hänen oli helppo tutustua myös suurvaltanaapurin menttaliteettiin. Paasikivi yritti estää Suomen luisumista talvisotaan, mutta Mannerheimia lukuunottamatta hän ei saanut laajalti ymmärtymästä näkemyksilleen. Paasikivi oli rauhan poliitikko, joka ei mm. ymmärtänyt sitä, miksei tartuttu suinpäin pieneenkin tilaisuuteen päästä eroon sodasta, jonka Paasikivi näki tuovan Suomelle vain katastrofin. Sodan jälkeen Paasikivi jatkoi realistista politiikkaansa. Tosiasiat pitää tunnustaa ja niiden kanssa elää. Paasikivi on valtiomiehistämme suurimmista suurin ja on täysin käsittämätöntä, että tällainen merkkihenkilö uupuu listalta. Kuriositeettina mainittakoon, että Stalin lahjoitti vuoden 1941 kesällä Paasikivelle huomattavan määrän viljaa Suomeen vietäväksi, kun Paasikivi jätti suurlähettelään pestinsä Moskovassa. Muut venäläiset eivät olleet uskoa korviaan, kun Paasikivi järjesteli viljalastia Suomeen. Stalin myös piti lupauksensa.
10)Urho Kekkonen
Urho Kekkonen kyllä kuuluu listalle, toimihan hän vaikeissa oloissa neljännesvuosidan maamme presidenttinä. Kekkosen kohdalla suuri kysymys on se, pystyikö hän todella estämään maamme miehittämisen, bolshevisoimisen tai NL:n määräysvallan laajentumisen. Tätä emme voi oikein tietää, koska venäläisen puolen aikeista ei ole kovin varmaa käsitystä olemassa. Itsensä Kekkonen kyllä ylensi tällaisen suojeluspyhimyksen rooliin. Kekkosen aikana kansalaisten elintaso kohentui ja aika oli pitkälti kehitysoptimismin aikakautta. Ja Kekkosella oli kyllä omat ansionsa tässä. Kekkosen dismeriitiksi voidaan lukea se, että hän toiminnallaan rapautti maamme parlamentaarisen perinteen ja nousi lopulta puolidiktatoriseen asemaan. Suomettumispuheet ja poliittinen kieroilu tulivat tunnetuksi Kekkosen aikana.
Muita ei ehkä henkilöinä ole syytä nistaa tälle listalle. No, Agricolasta en tiedä, hän on kuitenkin vähän kaukainen. EU-sopimus on myös maamme käännekohtia, mutta asia ei oikein henkilöidy kehenkään. Jos tästä vetäisi suurimman suomalaisen esiin, niin kai hän sitten olisi Kokoomuksen entinen puheenjohtaja Pertti Salolainen, joka ajoi voimakkaimmin ja näkyvimmin EU-jäsenyyttä Suomessa. Mutta tuskin häntä nyt sentään muuten voi pitää edellisten veroisena. Tarja Halonen ei ehdottomasti kuulu tälle listalle sen enempää kuin Lauli Kristian Relanderkaan.
Minun listallani suurimman suomalaisen tittelistä kilpailevat lähinnä J.K.Paasikivi ja J.W.Snellman, mutta he kumpikaan eivät siis ole enää mukana loppukahinoissa. Minusta tittelin voisi ihan luovuttaa myös tuntemattomalle suomalaiselle työmiehelle tai pellonraivaajalle.
Yleensä suurhenkilö on sellainen, jonka aikana saadaan aikaiseksi jokin muutos. Nämä ovat historian käännekohtien miehiä ja naisia.
1)J.W. Snellman
Snellman oli fennomaani ja suomalaisen kielen, kulttuurin ja identiteetin esille nostaja. Häntä on pidetty ruotsalaisuuden vastustajana, mutta sitä hän ei ollut. Hän pyrki nostamaan vain suomalaisuuden asemaa. Snellmania voitaneen pitää sen kehityksen isänä, joka sitten johti itsenäisyyteemme. On typerryttävää havaita, että tällainen merkkihenkilö ei ole mahtunut äänestyksen top ten -listalle.
2)Aleksanteri II (1855-1981 tsaarina)
Venäjän tsaarin ja Suomen suuriruhtinaan Aleksanteri II:n aikana Suomen taloutta kehitettiin tavoitteellisesti. Liberaali tsaari antoi Suomelle myös paljon autonomisia vapauksia. Tämä oli autonomisen Suomen kehitysaikaa niin, että olimme melkein puoli-itsenäisiä. Suomenkin etuja voimakkaasti ajanutta venäläismiestä voitaneen myös pitää suurena suomalaisena.
3.)V.I Lenin
Suomen itsenäistyminen olisi tuskin ollut mahdollista ilman Leninin myötvaikutusta. Venäjän olot olivat tuolloin toki sekasortoiset ja tilaisuus itsenäistymiseen tuli, mutta Leninin kansallisuuspolitiikka myös suosi itsenäisyyttämme. Jos ei nyt suuri suomalainen, niin maamme itsenäistymisen kätilö kumminkin.
4)Kyösti Kallio
Maalaisliittolaisen Kyösti Kallion meriitit eivät liity hänen presidenttinäoloonsa vaan polittiseen toimintaan 20-luvulla. Kallio edusti maltillista oikeistoa, joka oli lopulta se voima, joka esti Suomen luisumasta oikeistofasismiin eräiden muiden Euroopan kansojen tapaan. Kallio ja puolueensa osallistuivat ponnekkaasti myös torpparien olojen parantamiseen, mikä eheytti Suomea ja kuroi umpeen sisällisodan haavoja.
5)Väinö Tanner
Väinö Tanner oli Kallion vasinpari vasemmalla. Hän edusti maltillista vasemmistoa, joka ryhtyi revisionistisella politiikalla uudistamaan Suomea tasavertaisemmaksi kaikelle kansalle. Tanneria voitaneen yhdessä Kallion kanssa pitää hyvinvointvaltioon johtaneen kehityksen isinä. Sota-aikana Tanner teki virhearvioita. Hän ei ollut paras mahdollinen ulkopoliitikko, vaan ansiot ovat sisäpoliittisia.
6)Arvo Ylppö
Arvo Ylppö oli lastenneuvolajärjestelmän alkuunpanija ja lasten sairauksien ehkäisemisen tomera pieni suuri mies. Hän teki paljon hyvää nille pienimmille, joten ihan Raamatullisessakin mielessä hän on ehdottomasti yksi suurimmista.
7)C.G.E. Mannerheim
Mannerheim on erittäin tunnettu suomalainen. Hän on ollut monessa käännekohdassa mukana. Hänellä on ehdottomat meriittinsä Suomen sotavoimien ylipäällikkönä. Mutta on hänellä dismeriittinsäkin, jotka jakoivat kansaa. Mannerheim osallistui ylipäällikkönä häpeäliseen sisällissotaamme, jossa raakalaismaisesti surmattiin omia kansalaisia vastoin kaikki kansainvälisen oikeuden sääntöjä yhtä julmasti ja surutta kuin esim. nypäivän Kosovossa tehtiin. Milocevic joutui Haagin kansainväliseen sotaoikeuteen tällaisesta, Mannerheimista tuli vapaussotasankari. Sotahan ei ollut mikään vapaussota ulkoista vihollista vastaan, vaan puhdas sisällisota. Ulkoinen vihollinen riisuttiin aseista jo ennen kuin varsinainen sota ehti alkaa.
8)Risto Ryti
Risto Ryti oli maamme historian toisessa surullisessa tapahtumassa mukana korviaan myöten. Ensin talvisodassa pääministerinä ja sitten jatkosodassa presidenttinä. Ryti teki virheitä kuten Tannerkin sitoessaan meidät niin lujasti Saksan kohtaloon. Ryti oli epäilemättä hyvin isänmaallinen mies, joka oli valmis uhraamaan itsenä isänmaan puolesta hädän hetkellä.
9)J.K.Paasikivi
Paasikivi toimi pitkän rupeaman poliitikkona ja diplomaattina. Hänet kutsuttiin aina kovassa paikassa hätiin. Paasikivi lienee presidenteistämme älyllisiltä lahjoiltaan ylivertainen. Sen vuoksi hän noudatti tiukasti omaan linjaansa ja perusteli sen aina. Paasikivi oli tutustunut historiaan tarkoin ja venäjän kielen osaamisen kautta hänen oli helppo tutustua myös suurvaltanaapurin menttaliteettiin. Paasikivi yritti estää Suomen luisumista talvisotaan, mutta Mannerheimia lukuunottamatta hän ei saanut laajalti ymmärtymästä näkemyksilleen. Paasikivi oli rauhan poliitikko, joka ei mm. ymmärtänyt sitä, miksei tartuttu suinpäin pieneenkin tilaisuuteen päästä eroon sodasta, jonka Paasikivi näki tuovan Suomelle vain katastrofin. Sodan jälkeen Paasikivi jatkoi realistista politiikkaansa. Tosiasiat pitää tunnustaa ja niiden kanssa elää. Paasikivi on valtiomiehistämme suurimmista suurin ja on täysin käsittämätöntä, että tällainen merkkihenkilö uupuu listalta. Kuriositeettina mainittakoon, että Stalin lahjoitti vuoden 1941 kesällä Paasikivelle huomattavan määrän viljaa Suomeen vietäväksi, kun Paasikivi jätti suurlähettelään pestinsä Moskovassa. Muut venäläiset eivät olleet uskoa korviaan, kun Paasikivi järjesteli viljalastia Suomeen. Stalin myös piti lupauksensa.
10)Urho Kekkonen
Urho Kekkonen kyllä kuuluu listalle, toimihan hän vaikeissa oloissa neljännesvuosidan maamme presidenttinä. Kekkosen kohdalla suuri kysymys on se, pystyikö hän todella estämään maamme miehittämisen, bolshevisoimisen tai NL:n määräysvallan laajentumisen. Tätä emme voi oikein tietää, koska venäläisen puolen aikeista ei ole kovin varmaa käsitystä olemassa. Itsensä Kekkonen kyllä ylensi tällaisen suojeluspyhimyksen rooliin. Kekkosen aikana kansalaisten elintaso kohentui ja aika oli pitkälti kehitysoptimismin aikakautta. Ja Kekkosella oli kyllä omat ansionsa tässä. Kekkosen dismeriitiksi voidaan lukea se, että hän toiminnallaan rapautti maamme parlamentaarisen perinteen ja nousi lopulta puolidiktatoriseen asemaan. Suomettumispuheet ja poliittinen kieroilu tulivat tunnetuksi Kekkosen aikana.
Muita ei ehkä henkilöinä ole syytä nistaa tälle listalle. No, Agricolasta en tiedä, hän on kuitenkin vähän kaukainen. EU-sopimus on myös maamme käännekohtia, mutta asia ei oikein henkilöidy kehenkään. Jos tästä vetäisi suurimman suomalaisen esiin, niin kai hän sitten olisi Kokoomuksen entinen puheenjohtaja Pertti Salolainen, joka ajoi voimakkaimmin ja näkyvimmin EU-jäsenyyttä Suomessa. Mutta tuskin häntä nyt sentään muuten voi pitää edellisten veroisena. Tarja Halonen ei ehdottomasti kuulu tälle listalle sen enempää kuin Lauli Kristian Relanderkaan.
Minun listallani suurimman suomalaisen tittelistä kilpailevat lähinnä J.K.Paasikivi ja J.W.Snellman, mutta he kumpikaan eivät siis ole enää mukana loppukahinoissa. Minusta tittelin voisi ihan luovuttaa myös tuntemattomalle suomalaiselle työmiehelle tai pellonraivaajalle.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Vähän tosiasioita, ei puoluepolitiikkaa pleas! Että Snellman ja Paasikivi, Alli vai; eikö hänkin ollut kokoomuslainen? Veikkanpa, että jos Lipponen olisi saanut johtaa vielä yhden hallituskauden sinipunaansa, olisi hänkin ollut listallasi. Niin porvareita, kaikki tyystin!
Minusta tuossa listassa oli aika monenkin puolueen edustajia. Maalaisliittolaisiakin oli kaksin kappalein, yksi demari, yksi kokoomuslainen, yksi kovan luokan kommunisti, yksi liberaali, yksi suomalaisuusaatemies, yksi puolueisiin sitoutumaton. Eikö tuossa nyt aika moneksi sentään ollut. Jos Leninkin on mielestäsi kokoomuslainen, niin menköön sitten. Siinä tapauksessa olet varmaan oikeassa näkemykseni yksipuolisuudesta.
Paasikiven valintaa pyrin perustelemaan sillä, että hän oli rauhan mies, joka näki sodan aiheuttaman katastrofin jo ennakolta. Paasikivi kysyi itseltäänkin myöhemmin, olisiko hänen pitänyt lyödä nyrkkiä tiukemmin pöytään marraskuussa 1939. Tätä taisi kysyä häneltä myös myöhemmin ministerinä ollut Uuno Hannula. Paasikiven politiikan johtotähtenä oli yritys pitää Suomi suurvalta-Venäjän luotettuna niin, että voisimme rauhassa jatkaa omaa elämäämme. Paasikiven ansioista vedin esiin ulkopoliittiset ansiot. Hänen sisäpoliittiset näkemyksensä sivuutin ja sivuutan täysin. Niillä ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Ulkopoliitikkona hän oli ennen muuta isänmaallinen suomalainen, eikä Kokoomuksen edustaja.
Snellmani en ala enempää poerustelemaan. Tutuskoon historian lähteisiin, kuka hänestä haluaa enemmän tietoa.
Tietysti edellä mainittua listaa voisi pidentää ottamalla mukaan tunnettuja taiteilijoita ja muita maamme tunnetuksi tehneitä. Silloin voisi listalle kelpuutta esim. Jean Sibeliuksen, Mika Waltarin, Väinö Linnan, joukon kuvataitelijoita kuten Albert Edelfeldt, Paavo Nurmen, Lasse Virenin, Keke Rosbergin, Mika Häkkisen, Matti Nykäsen, Jorma Ollilan, Tauno Palon, Armi Kuuselan.
Jos et osaa edes omaa tekstiäsi lukea: "Minun listallani suurin suomalainen-tittelistä kilpailevat lähinnä Paasikivi ja Snellman,"
Mitä se tähän nyt kuuluu, mitkä minun mielestäni ovat eniten näitä suuri suomalaisia. Voihan niitä suuri suomalaisia on pitempikin lista.
Olen listastasi varsin pitkälle samaa mieltä.
Minua silti ketuttaa jo etukäteen, että naiset ja demarit äänestävät Tarja Halosen suurimmaksi suomalaiseksi. Ja silloin minua hävettää olla suomalainen, en varmaan enää ikinä ilkeä mennä ulkomaille, kun kuitenkin kaikki, joiden kanssa päätyy juttuihin tietää, että Suurin suomalainen on ex-SAK:n lakimies!
Snellman oli hegeliläinen filosofi. Hegel taas oli aika kimurantti ajattelija, jonka työn ja merkityksen määritteleminen ei onnistu ihan vähäisellä paneutumisella.
Sinuna minä en puhuisi Snellmanistakaan mitään. Kun nostat häntä listasi kärkeen, se kertoo miten karhea on oma lukeneisuutesi.
Minä nostin Snellmannin listalle suomalaisuusatteen nostattajana. Tämä johti lopulta kansallisen identiteetin arvostamiseen ja kansalliseen itsenäisyyteen. Muilta osin en ottanut Snellmaniin kantaan. Sinähän voit täydentää tai korjata vähemmän karheaan lukeneisuutesi vedoten.
.-,
Aika rohkea veto sisällyttää Aleksanteri II suurten suomalaisten listalle. Myönteisimmin Suomen kehitykseen vaikuttaneisiin hän ehdottomasti kuuluu. Hänen ansiostaan Suomessa päästiin kehittämään modernia lainsäädäntöä. Esim. konkurssi-, ulosotto- ja osakeyhtiölaki saatiin silloiselle eurooppalaiselle huipputasolle. Myös rikoslaki oli esimerkillinen. Nuo kaikki lait ovat palvelleet suomalaista yhteiskuntaa vain pienin muutoksin aivan viime vuosiin asti. Vasta 1990-luvulla niihin on tehty ajan vaatimia perusteellisia uudidtuksia ja täydennyksiä. Esimerkiksi emämaassa Venäjällä lainsäädäntö ei edennyt likikään yhtä "valistuneessa" hengessä ja itse asiassa siellä ollaan vasta nyt luomassa noita lakeja ja niille käytäntöä. Harva tulee lopulta ajatelleeksi, kuinka paljon saamme kiittä hyvää tuuria siitä, että noina aikoina Suomen suuriruhtinaana oli Aleksanteri II kaltainen avarakatseinen henkilö.
...kenraali ja myöhemmin sotamarsalkan ja Suomen Marsalkan C.G. Mannerheimin voin poistaa suurten suomalaisten listalta vain samalla Aleksanteri II kanssa. Muistaakseni hän kävi rojalistina sotaa vain sotaa bolshevikkeja (ei kommunisteja tai muuta paskasakkia sinänsä) vastan. Hänen kunniansa oli yhtäkuin isältä opittu tsaari Aleksanteri II kunnia. Sotilaana hän kuitenkin oli kohtalaisen hyvä ja sitäpaitsi ensimmäinen Kiinassa käynyt suomalainen.