Ups, tämä meni ensin vahingossa väärälle palstalle (äitien jutut - sopii kai sinnekin), mutta kaipaisin kommentteja erityisesti muilta odottajilta - kaipa joku on kanssani samassa tilanteessa. Eli tässä tulee:
Olen akateemisesti koulutettu kolmekymppinen nainen, tällä hetkellä työttömänä, koska edellinen määräaikaisuus loppui jokin aika sitten. Olen 4. kuulla raskaana. Olen voinut loistavasti ja haluaisin kovasti tehdä töitä.
Korkeakoulutetuille ei kuitenkaan löydy mitään muutaman kuukauden pestiä, ja siunatussa tilassani minun on tavallisia työpaikkoja täysin turha hakea. Ymmärrän kyllä työnantajien tilanteen, samoin toimisin minäkin, mutta tämä vaan on nii-iiin turhauttavaa.
Ansiosidonnaisellani pärjään loistavasti, mutta haluaisin ensisijaisesti tehdä töitä. Työn saanti olisi kyllä vaikeaa ihan ilman raskauttakin, kun olen ikäni ja sukupuoleni suhteen riskiryhmää. Optimistina olen soitellut muutaman kiinnostavan työpaikan perään, jos vaikka jotain projektiluonteista olisi tarjolla. Taustastani ja kokemuksestani ollaan oltu hyvinkin kiinnostuneita, ja pyydetty jopa lähettämään CV, vaikka olen sanonut palaavani äitiyslomalta aikaisintaan kesällä 2006. Tuntuu turhauttavalta, kun edellisessä duunipaikassa minua (ja kaikkia muitakin nuoria naisia) roikotettiin määräaikaisuudella toisen perään ilman mitään perusteita. Ja nyt kun oikeasti olen kiinnostunut myös lyhyemmistä pätkistä, niin eihän niitä ole, koska todellisuudessa korkeakoulutusta edellyttävät tehtävät vaativat myös sitoutumista.
Kirjoitukseni tarkoitus ei ole osoitella työnantajia raskaana olevien naisten syrjimisestä, se kun on aika ymmärrettävää kuitenkin. (Nuorten naisten yleistä syrjimistä tosin en ymmärrä.) Tiedän, että en ole ainoa nainen vastaavassa tilanteessa, nyt vaan meni kuppi nurin ja kaipaisin tsemppiä/kannustusta. Miten te muut olette vastaavan asian kohdanneet ja ratkaisseet?
Tämänhetkisen turhautumisen taustalla on lisäksi pelko työmarkkinoilta syrjäytymisestä: ensin vajaa vuosi työttömänä, sitten pari vuotta kotona. Tuskin olen kuumaa kamaa pääkaupunkiseudun ulkopuolisilla työmarkkinoilla sen jälkeen, varsinkin kun kotona on potentiaalisesti sairasteleva lapsi, jolle olisi sisaruksiakin kiva saada. Nainen on oikeasti todella lyhyen aikaa "sopivan ikäinen" työmarkkinoille.
Olen akateemisesti koulutettu kolmekymppinen nainen, tällä hetkellä työttömänä, koska edellinen määräaikaisuus loppui jokin aika sitten. Olen 4. kuulla raskaana. Olen voinut loistavasti ja haluaisin kovasti tehdä töitä.
Korkeakoulutetuille ei kuitenkaan löydy mitään muutaman kuukauden pestiä, ja siunatussa tilassani minun on tavallisia työpaikkoja täysin turha hakea. Ymmärrän kyllä työnantajien tilanteen, samoin toimisin minäkin, mutta tämä vaan on nii-iiin turhauttavaa.
Ansiosidonnaisellani pärjään loistavasti, mutta haluaisin ensisijaisesti tehdä töitä. Työn saanti olisi kyllä vaikeaa ihan ilman raskauttakin, kun olen ikäni ja sukupuoleni suhteen riskiryhmää. Optimistina olen soitellut muutaman kiinnostavan työpaikan perään, jos vaikka jotain projektiluonteista olisi tarjolla. Taustastani ja kokemuksestani ollaan oltu hyvinkin kiinnostuneita, ja pyydetty jopa lähettämään CV, vaikka olen sanonut palaavani äitiyslomalta aikaisintaan kesällä 2006. Tuntuu turhauttavalta, kun edellisessä duunipaikassa minua (ja kaikkia muitakin nuoria naisia) roikotettiin määräaikaisuudella toisen perään ilman mitään perusteita. Ja nyt kun oikeasti olen kiinnostunut myös lyhyemmistä pätkistä, niin eihän niitä ole, koska todellisuudessa korkeakoulutusta edellyttävät tehtävät vaativat myös sitoutumista.
Kirjoitukseni tarkoitus ei ole osoitella työnantajia raskaana olevien naisten syrjimisestä, se kun on aika ymmärrettävää kuitenkin. (Nuorten naisten yleistä syrjimistä tosin en ymmärrä.) Tiedän, että en ole ainoa nainen vastaavassa tilanteessa, nyt vaan meni kuppi nurin ja kaipaisin tsemppiä/kannustusta. Miten te muut olette vastaavan asian kohdanneet ja ratkaisseet?
Tämänhetkisen turhautumisen taustalla on lisäksi pelko työmarkkinoilta syrjäytymisestä: ensin vajaa vuosi työttömänä, sitten pari vuotta kotona. Tuskin olen kuumaa kamaa pääkaupunkiseudun ulkopuolisilla työmarkkinoilla sen jälkeen, varsinkin kun kotona on potentiaalisesti sairasteleva lapsi, jolle olisi sisaruksiakin kiva saada. Nainen on oikeasti todella lyhyen aikaa "sopivan ikäinen" työmarkkinoille.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tervetuloa todellisten pätkätyöläisten joukkoon, vaikka oletkin hyvin akateemisesti koulutettu. Sitten joku vielä ihmettelee miksi ensisynnyttäjien ikä on noussut lähivuosina jyrkästi. Näköjään ne lapset pitäis saada tehtyä viimeisenä opiskeluvuotena juuri ennen valmistumista ja sitten ponnistaa - reiluna parikymppisenä - työmarkkinoille.
Karu totuushan on että raskaana olevat naiset jäävät siihen B-osioon, josta sitten kaivetaan "varahenkilöt" esiin jos nämä ihannekanditaatit eivät sittenkään ole mielyttäneet loppumetreillä. Jos oikein pilkkua viilataan niin jossain tapauksissa tämä on syrjintää joka kielletään laissa!
Tsemppiä tulevalle äidille!
Juu ei, nyt meni sen verran pieleen, että tietysti ne lapset ois hyvä tehdä niin nuorena, että kun ponnistat parikymppisenä opintojen jälkeen töihin, niin lapset on jo niin isoja, ettei niitä tarvitse enää jäädä kotiin hoitamaan jos sattuvat sairastamaan.
Ei sillä, en minäkään ottais raskaana olevaa töihin, kun tietää että se ei siinä ole jokatapauksessa kun hetken. Tuleehan siitä valtavasti ylimääräisiä kustannuksia.
Näin se on muttei mahda mitään.
Haasta edellinen työnantajasi oikeuteen? Määräaikainen työsuhde on lainvastainen mikäli työnantaja ei pysty perustelemaan määräaikaisuuden syytä.
ainoastaan silloin kun määräaikaisia työsuhteita ketjutetaan, niin silloin pitää olla jokin hyvä syy...
Määräaikaisuuteen pitää aina olla peruste, eikä edes työn projektiluonteisuus ole riittävä peruste (koska niitä projektejahan tulee jatkuvalla syötöllä --> vakituisesti).
Työsopimusta tehdessä työnantaja huolehtii siitä, että toimenkuvaksi kirjoitetaan joku määräaikaisuuden salliva peruste, vaikka näin ei todellisuudessa olisikaan. Työsopimusta tehdessä työntekijän neuvotteluvoima tässä tilanteessa on aika heikko.
Työntekijän on myöhemmin lähes mahdotonta osoittaa työnantajan menettelyä vääräksi. Oma maine ja rahat vaan menisi.
Että lisää vaan näitä mm. EK:n vaatimia joustoja ja paikallista sopimista (lomat, palkat, työaika yms.) työelämään! Työnantaja ei taatusti käytä niitä oikein ja työntekijän oikeusturva ja neuvotteluvoima on olematon.
Niinhän se taitaa olla, etten työelämään pääse seuraavaan pariin-kolmeen vuoteen. Odotuksesta olen todella onnellinen, mutta ajoitus on vaan mahdollisimman huono. Olisi kai pitänyt taktikoida ja odottaa seuraavaa duunia, mutta kun tuota ikääkin alkaa jo olla ;) ja määräaikaisuuksia kummempaa ei olisi muutenkaan tarjolla. Eikä lapsen saanti muutenkaan ole itsestäänselvyys.
Minun on vaan vaikea asennoitua siihen, että olen ansiosidonnaisella kotona, enkä voi tehdä asialle juurikaan mitään. Olo on kuin astronauttikoulutukseen hakevalla invalidillä, yhtä todennäköistä on päästä töihin. Eikä se mitään, kyllä nämä muutamat kuukaudet tässä menevät, ja loppuraskaudesta olen varmaan jo tyytyväinen, ettei tarvitse vääntäytyä töihin. Oletan, että olo on silloin jo muutenkin riittävän tukala. Epäilen kuitenkin, ettei työmarkkinoiden suhtautuminen ole yhtään tämän positiivisempaa pienen lapsen äitiä kohtaan.
Kiitos kommenteista!
Itsekkään en usko kenenkään palkkaavan vakituiseen työsuhteeseen raskaana olevaa, mutta ei se minusta silti oikeudenmukaista ole. Lakihan antaa äidille oikeuden olla kertomatta, mitä suosittelen. Minä kerroin, ja minulle "suunniteltu" paikka menikin sitten toiselle.
Yhteiskunta ei tosiaan kannusta lapsen tekoon, ei ainakaan meitä akateemisesti koulutettuja (siis usein valmistuessaan vajaa kolmikymppisiä) naispätkätyöläisiä. Ja meitähän riittää, omasta ystäväpiiristäni todella harvalla on vakituinen työpaikka. Pääministerin puheet lapsenteosta saattaisivat siis toteutua paremmin, jos tosiaan miehen työnantaja joutuisi jakamaan kulut naisen työnantajan kanssa.
Itse olen lähes samassa tilanteessa kuin viestin aloittaja, paitsi että määräaikaiset pätkät jatkuvat, varmaankin helmikuulle saakka, jolloin jään äitiyslomalle. Olen ollut työpaikassani jo lukuisia kesiä opiskeluaikoinani, ja nyt pari vuotta täysipäiväisena pari vuotta. Laskin, että yhteensä työsopimuksia on kertynyt yli 50. Oikeusjuttua ei kannata nostaa, mitä se hyödyttää, jos samalla voi sanoa hyvästit työpaikalle. Täällä pohjoisessa kun ei ole valinnanvaraa niin älyttömästi. Tilalleni löytyy varmasti joku, joka niihin taas suostuu.
Kun kyselin työn jatkumista äitiysloman jälkeen (en kyllä tiedä, saisiko määräaikaistakaan työsuhdetta päättää äitiysloman alkuun), minulle sanottiin, että sehän riippuu työtilanteesta. Siis kiitokseksi monen vuoden sitoutumisesta yritykseen, pääsen ehkä tuuramaan päivän kaksi kerrallaan... Keväällä osastoamme aiotaan laajentaa lisää ja väkeä vihdoin vakinaistaa, mutta minä en siis silloin ole mukana laskuissa. Aivan niin kuin äitiyslomalle jääminen olisi jotenkin rangaistavaa.
Ajoitus on siis meilläkin ollut huono, mutta iloitsen silti raskaudestani. Asiat ovat muuten hyvin, ja aion nauttia äitiyslomasta ja lapsesta murehtimatta tyhmiä työasioita. Lapsi on moninverroin tärkeämpää! Jos töitä ei löydy myöhemmin, täytyy harkita sisarusten tekoa... Ammattitaidon rapistuminen kyllä huolettaa minuakin.
Toivottavasti saat töitä, tai yritä nauttia vapaa-ajasta ja lapsen odotuksesta muuten. Ja luotan että jotain työtä sitten joskus löytyy, emmehän me ainoita lapsia tekeviä työikäisiä naisia ole!
Mikäli työsopimus on ensin tehty, ei alkanut (tai siis tietoon tullut) raskaus ja sitä seuraava äitiysloman alkaminen saa muutta alkuperäistä sopimusta. Esimerkkinä siis jos sopimus on tehty kalenterivuodelle (syihin nyt mitenkään takertumatta) ja äitiysloma alkaa 1.10. niin sopimus on voimassa vuoden loppuun saakka. Ei saa aikaisemmin katkaista työnantajan taholta äitiysloman alkamisen vuoksi.
Käytännössä taisteleminen onkin sitten aina eri juttu. Tähän väliin muistuttaisin, että ammattiliitoissa lakimiehet on sitä varten, ja katsokaa myös että olette oikeassa eli juuri oman alanne liitossa jäsenenä.