Olen ulkopuolinen ,enkä tuomitse ketään.Olihan tällä vanhemmalla lapsella olemassa kummit,nuorempaa ei varmaan oltu vielä "ristitty",koska oli vain 6 viikkoinen.Kastetilaisuudessahan kummit ottavat ja lupautuvat yhteisvastuuseen lapsen tulevaisuudesta.Kummitkin olisivat varmaankin huomanneet ,että hälytyskellot soi siinä perheessä.Ajattelen ,että auttaen ,eikä udellen tai numeroa tehden tarjotusta avusta.Näin pienenä sitä apua juuri tarvitaan,sitten kaikki on helpompaa,kun lapset kasvaa.Kaikki on kyllä äidin vastuulla hoidon suhteen ,kun on imetys ja vaipanvaihdot ja kaikki muu siinä ohessa.Kyllä siinä isänkin työ osuus on aivan tarpeen,että äiti saisi hetken levähtää.
Kummit ensin avuksi
mummo vain
14255
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kyllä mummo puhuu asiaa!
Suomessa on työväensosialismin myötä laitostuttu, jo pienestä lapsesta lähtien: hoitolaitokset, koululaitokset, oppilaitokset... sitten tvain julkisen sektorin laitokseen töihin... ja vanhana sitten vanhustenhoitolaitokseen.
Tästä on seurannut juurettomuutta.
Perinteinen Suomalainen perheidylli ei ehkä sittenkään ole niin huono asia, vaikka sitten ei parisuhteessa aina voisi tehdä kaikkea mitä mieleen juolahtaa.
Jopa Kirkolla on merkityksensä, valitettavasti moderni jälkikristillinen ev. lut on kovin hengetön: sieltä ei uskoa ja toivoa paljon heru, keskittyvät lähinnä kirkon talousasioihin, hautausbisnekseen jne: toivotaan että kirkko eroaa "ovet paukkuen" ateistisesta, sosialistisesta valtiovallasta.
Kyllä oli kummit apuna. Ja isä. Että ole mummo vaan hiljaa.
Kaikki ei kuulu kirkkoon. Silloin ei ole kummeja.
Pian sitä mummojen suut tukitaan,mutta mummot ovat nähneet jo sukupolvia enemmän ja osaavat ajatella sydämellä.Itsekin olen ollut käytettävissä vieraissakin perheissä,siis silloin kun apua on tarvittu.Asuin oman anoppini kanssa 26 vuotta saman katon alla ja itku tuli,kun anoppi kuoli.Tämä jo kertoo jotain läheisyydestä vaikka onkin eri asia.Tämän päivän avioliitotkaan eivät kestä sitä 26 vuotta ,ei ainakaan kaikki.Sillä vastasin ,kun mummon käskettiin olla vain hiljaa.
Kun lähdetään maailman vapauteen kovin nuorina ja hauraina,niin pettymysten jälkeen ei palata enää kotiovelle - että nyt teitä tarvitaan ,rakkaat vanhemmat tai mummot.....lopputulos on sitten sitä tätäpäivää.....siis läheiset ,teitä tarvitaan ,vielä tämänkin trakedian jälkeen.
Mitä ihmettä oikeasti? Kummejako syyllistät tästä tapahtumasta, vai mitä yrität sanoa?
"Kastetilaisuudessahan kummit ottavat ja lupautuvat yhteisvastuuseen lapsen tulevaisuudesta."
Kummeilla ei todellakaan ole mitään vastuuta tai velvoitetta kummilastensa hoidosta tai tulevaisuudesta. Vastuu on vain ja ainoastaan lasten vanhemmilla, ja lastensuojelulla jos perhe sellaisen piirissä on. Auttaa voivat halutessaan ja kyetessään ne kummit, isovanhemmat, ystävät ja sukulaiset, naapuritkin. Mutta velvollisuutta ei ole muuhun kuin lastensuojeluilmoituksen tekemiseen, jos huomaa perheessä pahoja ongelmia.
Ymmärsit ehkä väärin ajatukseni.Toki lapsien kasvatus ja vastuu kuuluu vanhemmille ja he vastaavat lapsistaan,mutta tarkoitin,että kummitkin voisivat,jos on mahdollista,niin vaikka "helpata"joskus ehkä ylityöllistettyä tai ylivalvonutta äitiä tai vanhempia,siis tilapäisesti.Tämä kommenttini oli silloin,kun ei ollut vielä selvitetty todellista syytä.Nythän asiasta kerrotaan asiat halki jo jokaisessa lehdessä.
Aina ongelma ei ole se, ettei olisi ketään joka auttaisi. Apua ei haluta välttämättä edes ottaa vastaan. Ajatellaan esim. että vain äiti voi osata hoitaa lasta, eivätkä edes mummot kelpaa avuksi muista puhumattakaan. Joskus ei lapsen isäkään kelpaa lasta hoitamaan kun ei muka osaa mitään tehdä oikein. Jotkut (tuoreet) äidit ovat todella perfektionistisia lastenhoidon suhteen.
Pahassa ongelmatilanteessa perhe tarvitsisi minusta sitä ammattiapua. Lähipiiri voi toimia tukena ja avustaa lastenhoidossa ja arkiaskareissa jaksamisensa mukaan ja jos perhe sen hyväksyy. Lähipiirin jaksaminen täytyy myös ottaa huomioon. Esim. kummi voi olla nuori ja lapseton ihminen. Ei ole helppoa olla nuorena ja kokemattomana toisen perhekriisin keskellä. Hankala perhetilanne voi jatkua jopa vuosia.
Kyllähän tämä nainen oli ammattiavun piirissä 5 viikkoa ennen surmia.Eipä tainnut olla avusta paljonkaan hyötyä kun piti lapset päästää hengiltä heti seuraavana päivänä kun pääsi hoidosta pois.
Kyllä kummius on melkeiin kaikilla ollut vain paperilla ei kummit mihinkään osallistuneet.Itse en saanut minkäänlaista lahjaakoskaan mutta eise minua haitannut.Eikä kummit hoitaneet missään vaiheessä jos joku sairastui kyllä sen oma perhe mummot oli apuna jos heitä tarvittiin.Tänä päivänä kummithan valitaankin varakkaista että antaisivat vaan lahjuksia runsaalla kädellä mutta mummmot kyllä hoitaa suuremmalla osalla sairaat lapset jos vanhemmat eivät kerkii jälkikasvuaan hoivaamaan.Onhan tietenkin niitä joille ei kelpaa omat vanhemmatkaan mutta taitaa olla harvassa ja niitä joiden omatkan hermot ie kestä omaa pesuettaan.
Käypäs nyt aloittaja lukemassa tämän päivän uutisista kenen vastuulla oli kaikki ja kenen ei.
Äidin puolustajat ja isän syyttelijät, nyt on aika hävetä!
E.H on ihmistorakka jolla ei ole oikeutta edes kyyneliin!!!!
Jospa ne ei ole ollut tekemisissä kenenkään kanssa edes kummien ,jokin tässä asiassa mättää !
Kylläpä vaan olivat tekemisissä kummien ja ystävien ja naapurien kanssa.
Jokin tässä tosiaan mättää ja se on Emmin omanapaisuus, narsistisuus ja sekoaminen.
Kepeät mullat lapsiraukoille <3
Tapaus kuopin lasten surmat on valtava tradegia. Äiti on ollut perheensä ainoa ja sairastunut henkisesti. Ensin käynyt kouluja pitkään.
Nyt ilmi tulleen mukaan ollut nuoremman lapsen jälkeen psykiatrisessa hoidossa noin kuukauden. Isä hoitanut lapsiaan ja uskoi, että muutaman tunnin äiti pärjäisi itse.
En edes osaa kuvitella sitä tuskaa, mitä tapaus läheisissä aiheuttaa, mutta se on valtava.
Asiaa on turha spekuloida täällä, asia kuulu viranomaisten piiriin käsiteltäväksi ja ennen muuta opiksi, että oppisivat ymmärtämään sairaan mielen tapahtumia ja pystyisivät näitä tapauksia estämään.
Minullakin on läheinen ihminen sairastunut mielenterveydellisesti ja hänenkin tekonsa ovat olleet järkyttäviä, emme ole osanneet aavistaa. Toki ollaan vältytty ihmisuhreilta, mutta muuta pahaa on tullut ja todella se vaikuttaa elämäämme, meitä katsotaan kuin olisimme sairaita ja ei meitä koskaan uskottu, kun yritimme saada apua hänelle, jolloin olisi vältytty hänen tekemiltään pahoilta asioilta.
Elämä ei ole helppoa sen sanon, ihmiset tuomitsevat meitäkin. Meidän sairas on saanut hoitopaikan, joten saamme nyt elää jotenkuten rauhassa.
Ne ei nykyaikana kummit eikä kaimatkaan auta ,jos sosiaaltanat toisin päättää!!