Moi bipot ja muut!
Sain hiljattain diagnoosin, jonka mukaan minulla olisi 2 tyypin bipolaarihäiriö. Olen sitä itsekin välillä miettinyt, mutta toisaalta se tuntuu vähän ehkä liioitellulta.
Se miksi nyt mietin kuinka paikkansa pitävä tuo lausunto on, johtuu siitä että koko helkkarin kyselytunti mietittiin "tätä yhtä tiettyä (hypomaanista) ajanjaksoa jonka muistat". Kyseinen jakso, kun meni erityisen lujaa, oli 6v sitten ollessani 19 vuotias. Senkin jälkeen on ollut mielialanvaihteluita, mutta huomattavasti pienemmässä mittakaavassa. Nykyisin opiskelut ja perhe-elämä sujuu hyvin - on sujunut jo muutaman vuoden. Masennusjaksoja on enää harvoin, enkä selkeitä hypomaanisia jaksoja ole huomannut.
Söin joskus silloin 19- vuotiaana Ketipinoria, mutta kun kaikki hoitokontaktit katkesivat, loppui lääkityksetkin. Nyt viimeisen vuoden olen syönyt Seronilia masennukseen (toimii!). Lääkäri ihmetteli miten mulla voi olla palikat kasassa tuolla lääkityksellä, ja yritti tyrkyttää Ketipinoria. Siihen myrkkyyn en kuitenkaan aio enää koskea.
Eli lätkitäänkö noita diagnooseja vähän miten sattuu (eli voiko olla, että tuo yksi psykiatri jonka lausunto perustui hoitajien haastatteluihin), vai olenko mä nyt vaan niin sairaudentunnoton?
Sain hiljattain diagnoosin, jonka mukaan minulla olisi 2 tyypin bipolaarihäiriö. Olen sitä itsekin välillä miettinyt, mutta toisaalta se tuntuu vähän ehkä liioitellulta.
Se miksi nyt mietin kuinka paikkansa pitävä tuo lausunto on, johtuu siitä että koko helkkarin kyselytunti mietittiin "tätä yhtä tiettyä (hypomaanista) ajanjaksoa jonka muistat". Kyseinen jakso, kun meni erityisen lujaa, oli 6v sitten ollessani 19 vuotias. Senkin jälkeen on ollut mielialanvaihteluita, mutta huomattavasti pienemmässä mittakaavassa. Nykyisin opiskelut ja perhe-elämä sujuu hyvin - on sujunut jo muutaman vuoden. Masennusjaksoja on enää harvoin, enkä selkeitä hypomaanisia jaksoja ole huomannut.
Söin joskus silloin 19- vuotiaana Ketipinoria, mutta kun kaikki hoitokontaktit katkesivat, loppui lääkityksetkin. Nyt viimeisen vuoden olen syönyt Seronilia masennukseen (toimii!). Lääkäri ihmetteli miten mulla voi olla palikat kasassa tuolla lääkityksellä, ja yritti tyrkyttää Ketipinoria. Siihen myrkkyyn en kuitenkaan aio enää koskea.
Eli lätkitäänkö noita diagnooseja vähän miten sattuu (eli voiko olla, että tuo yksi psykiatri jonka lausunto perustui hoitajien haastatteluihin), vai olenko mä nyt vaan niin sairaudentunnoton?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sama se mikä diagnoosisi on, kunhan saat oikeanlaista apua.
Kyllä noita diagnooseja lätkitään turhan helposti. Varsinkin kakkostyypin bipolaarinen tuntuisi olevan nyt vähän muodissa.
Pääasia että tässä elämässä pärjää ja tulee itsensä ja muiden kanssa toimeen jne.
Kiitos vastauksista! Itsekin koitan ajatella, ettei sinänsä diagnoosilla ole väliä. Kuitenkin se tuntuu muovaavan hoitohenkilökunnan käsitystä minusta ennen kun edes olen heitä tavannut. Se on suurin syy miksi tuo "leima" harmittaaa.
Noh, onneksi tällä hetkellä on terapia menossa ja lääkitys kunnossa, eikä pärjäämisessä ole muutenkaan ongelmia.