"Vapaus valita vahvistaa omaa halua
Kouluruotsin valinnaisuutta koskeva kansalaisaloite lähestyy h-hetkeä. Aloite keräsi yli 62 000 ihmisen nimen alle.
Eduskunnan täysistunto päättää lopulta kansalaisaloitteen kohtalosta.
Reilu viikko sitten entinen pääministeri Paavo Lipponen (sd.) perusteli ruotsin kielen etuja eduskunnan sivistysvaliokunnan kuulemisessa.
Lipponen näkee ruotsista olevan hyötyä etenkin pohjoismaisilla työmarkkinoilla ja opiskelussa.
Lipposen mukaan Oulun työttömät insinöörit voisivat pienellä kielipreppauksella mennä Ruotsiin töihin.
Aivovientiin on siis oikein entisen pääministerin lupa ellei peräti kehotus. Onneksi moisilla puheilla ei ole sen suurempaa kannatusta.
Parempi olisi, että oululaisinsinöörit tulisivat töihin vaikkapa Vaasan menestyviin energia-alan yrityksiin. Myös niissä ruotsin kielestä on hyötyä.
Eduskuntakäsittelyssä lymyää ikiaikaisen kahtiajaon vaara. Toiset pitävät ruotsia pahimpana mahdollisena ilkiökielenä, jolle ei ole mitään käyttöä.
Toiset taas kaivavat niin syvän ojan kahden kielen välille, että vuoropuhelusta voi vain haaveilla. Heidän mukaansa ruotsinkielisyyttä ei saa vesittää vaikkapa kaksikielisillä ajatuksilla.
Todellisuus löytyy, niin kuin usein, ääripäiden välistä.
Monikielinen pääministeri Alexander Stubb (kok.) hehkuttaa blogissaan yksilöllisempien kieliohjelmien puolesta. Stubb on ehtinyt suututtaa muutamia suomenruotsalaisia korostaessaan kaksikielisten koulujen merkitystä.
Kaksikielisyys voisi tarkoittaa esimerkiksi Vaasassa kehitellyn kielikylpyopetuksen hyödyntämistä ja levittämistä vielä laajemmalle. On helpompaa oppia kieltä vapaaehtoisesti lapsena kuin pakolla teini-iässä.
Stubb näkisi mieluusti lisää joustoa tarpeiden mukaan, koska ”joskus ruotsin kielen sijasta on kannattavampaa panostaa johonkin toiseen kieleen”.
Ruotsin kielen merkitystä korostaa se, että pohjoismainen yhteistyö on voimistunut yhteiskunnan eri alueilla. Aivan viime aikoina yhteistyö on koskenut erityisesti puolustus- ja turvallisuuskysymyksiä.
Ruotsin kieleen tulee panostaa myös tulevaisuudessa. Samalla on huomattava, että muiden maailman kielten osaamisen tarve jatkuvasti lisääntyy.
Suomi ei ole tehty samasta puusta, vaan eri alueilla on erilaisia tarpeita. Kouluruotsin valinnaisuutta voitaisiin kokeilla alueittain. Se voisi lopettaa myös höyryämisen aiheen ympärillä.
Kansalaisten monipuolinen kielitaito voisi auttaa eri alueita sekä suomalaisyrityksiä menestymään maailmalla.
Vapaus valita vahvistaa useimmiten omaa tahtoa oppia lisää. Oma motivaatio vie opinnoissa pitkälle. Suomalaisia kieliopintoja ei imartele taso, jonka pakollinen kouluruotsi nykyisellään tuo koululaisille. Mallia tulee siis kehittää.
Heikkoja oppimistuloksia on saatu muun muassa Vaasassa, jossa toisen kotimaisen oppimiseen on vankat perusteensa.
Vaasassa ruotsin kielen osaamisesta hyötyy sekä töissä ja vapaa-aikana, arkena ja juhlassa. Se kuuluu kulttuuriin, jota tulee vaalia ja kehittää."
http://www.pohjalainen.fi/mielipide/pääkirjoitus/vapaus-valita-vahvistaa-omaa-halua-1.1725606
Uuden päätoimittajan aikana peruslinja on toki säilynyt perinteisen suomalaismyönteisenä, muttei enää niin selvänä kuin aikaisemmin. Tämä näkyi jo aiakisemmin siinä, kuinka Pohjalainen pyrki olemaan sammutetuin lyhdyin pitkään tästä suurkuntaliitoksesta ja sen valmistelusta, vaikka ruotsinkielinen media tuntui tietävän ja kertovan samaan aikaan aiheesta kaiken.
Kouluruotsin valinnaisuutta koskeva kansalaisaloite lähestyy h-hetkeä. Aloite keräsi yli 62 000 ihmisen nimen alle.
Eduskunnan täysistunto päättää lopulta kansalaisaloitteen kohtalosta.
Reilu viikko sitten entinen pääministeri Paavo Lipponen (sd.) perusteli ruotsin kielen etuja eduskunnan sivistysvaliokunnan kuulemisessa.
Lipponen näkee ruotsista olevan hyötyä etenkin pohjoismaisilla työmarkkinoilla ja opiskelussa.
Lipposen mukaan Oulun työttömät insinöörit voisivat pienellä kielipreppauksella mennä Ruotsiin töihin.
Aivovientiin on siis oikein entisen pääministerin lupa ellei peräti kehotus. Onneksi moisilla puheilla ei ole sen suurempaa kannatusta.
Parempi olisi, että oululaisinsinöörit tulisivat töihin vaikkapa Vaasan menestyviin energia-alan yrityksiin. Myös niissä ruotsin kielestä on hyötyä.
Eduskuntakäsittelyssä lymyää ikiaikaisen kahtiajaon vaara. Toiset pitävät ruotsia pahimpana mahdollisena ilkiökielenä, jolle ei ole mitään käyttöä.
Toiset taas kaivavat niin syvän ojan kahden kielen välille, että vuoropuhelusta voi vain haaveilla. Heidän mukaansa ruotsinkielisyyttä ei saa vesittää vaikkapa kaksikielisillä ajatuksilla.
Todellisuus löytyy, niin kuin usein, ääripäiden välistä.
Monikielinen pääministeri Alexander Stubb (kok.) hehkuttaa blogissaan yksilöllisempien kieliohjelmien puolesta. Stubb on ehtinyt suututtaa muutamia suomenruotsalaisia korostaessaan kaksikielisten koulujen merkitystä.
Kaksikielisyys voisi tarkoittaa esimerkiksi Vaasassa kehitellyn kielikylpyopetuksen hyödyntämistä ja levittämistä vielä laajemmalle. On helpompaa oppia kieltä vapaaehtoisesti lapsena kuin pakolla teini-iässä.
Stubb näkisi mieluusti lisää joustoa tarpeiden mukaan, koska ”joskus ruotsin kielen sijasta on kannattavampaa panostaa johonkin toiseen kieleen”.
Ruotsin kielen merkitystä korostaa se, että pohjoismainen yhteistyö on voimistunut yhteiskunnan eri alueilla. Aivan viime aikoina yhteistyö on koskenut erityisesti puolustus- ja turvallisuuskysymyksiä.
Ruotsin kieleen tulee panostaa myös tulevaisuudessa. Samalla on huomattava, että muiden maailman kielten osaamisen tarve jatkuvasti lisääntyy.
Suomi ei ole tehty samasta puusta, vaan eri alueilla on erilaisia tarpeita. Kouluruotsin valinnaisuutta voitaisiin kokeilla alueittain. Se voisi lopettaa myös höyryämisen aiheen ympärillä.
Kansalaisten monipuolinen kielitaito voisi auttaa eri alueita sekä suomalaisyrityksiä menestymään maailmalla.
Vapaus valita vahvistaa useimmiten omaa tahtoa oppia lisää. Oma motivaatio vie opinnoissa pitkälle. Suomalaisia kieliopintoja ei imartele taso, jonka pakollinen kouluruotsi nykyisellään tuo koululaisille. Mallia tulee siis kehittää.
Heikkoja oppimistuloksia on saatu muun muassa Vaasassa, jossa toisen kotimaisen oppimiseen on vankat perusteensa.
Vaasassa ruotsin kielen osaamisesta hyötyy sekä töissä ja vapaa-aikana, arkena ja juhlassa. Se kuuluu kulttuuriin, jota tulee vaalia ja kehittää."
http://www.pohjalainen.fi/mielipide/pääkirjoitus/vapaus-valita-vahvistaa-omaa-halua-1.1725606
Uuden päätoimittajan aikana peruslinja on toki säilynyt perinteisen suomalaismyönteisenä, muttei enää niin selvänä kuin aikaisemmin. Tämä näkyi jo aiakisemmin siinä, kuinka Pohjalainen pyrki olemaan sammutetuin lyhdyin pitkään tästä suurkuntaliitoksesta ja sen valmistelusta, vaikka ruotsinkielinen media tuntui tietävän ja kertovan samaan aikaan aiheesta kaiken.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Selvästi Pohjalainen on lieventänyt kantaansa suhteessa pakkoruotsiin ja etsii jonkinlaista kompromissia. En ymmärrä, millaista kompromissia haetaan?
Että pakkoruotsi poistetaan vain osittain? Vain Itä-Suomesta? Vain peruskoulusta?
Ne kaikki ovat HUONOJA kompromisseja.
Ja sitten se tuo esiin tuota pohjoismaisuutta, mikä tarkoittaa vain ruotsalaisuutta? Yhteistyö tapahtuu jo nyt enimmäkseen englanniksi.
Vaasa on selvästi suomenkielisenemmistöinen kaupunki, joten sielläkin varmasti pärjää ilman ruotsin taitoa. Eli melko heikko peruste ja vastaus Paavolle.
Kirjoituksesta paistaa läpi väkisin päälle liimattu maltillisuus ja kompromissin haku.
Kuitenkin niitä harvoja hyviä poikkeuksia mediassamme!
"Selvästi Pohjalainen on lieventänyt kantaansa suhteessa pakkoruotsiin ja etsii jonkinlaista kompromissia. En ymmärrä, millaista kompromissia haetaan?"
Mielenkiintoinen kysymys, voi olla että tavoite ei ehkä ole varsinainen kompromissi, koska sellaisen saavuttaminen jonka kaikki osapuolet hyväksyisivät olisi vaikeaa, vaan ehkä tämän uuden päätoimittajan tavoite on enemmänkin pyrkiä rauhoittamaan ja ehkä myös marginalisoimaan tätä kielikysymystä, ettei se vaikkapa nousisi liian suurella voimalla väärässä paikassa esiin, kun tätä varsinkin Vaasan kokoomukselle ja myös demareille mieluisaa suurkuntaliitosta aletaan käsittelemään.
Ehkä kirjoituksen ehdotukset pitäisi nähdä tästä näkökulmasta, eikä niinkään konkreettisina ehdotuksina.
"Vaasa on selvästi suomenkielisenemmistöinen kaupunki, joten sielläkin varmasti pärjää ilman ruotsin taitoa. Eli melko heikko peruste ja vastaus Paavolle."
Niin hyvin että töiden ulkopuolella väliin unohtaa koko kaupungin kaksikielisyyden, kun lähes kaikkialla käytetään ensimmäisenä kielenä suomea.
"Kuitenkin niitä harvoja hyviä poikkeuksia mediassamme! "
On toki, ja todella selvästi poikkeaa vaikkapa tämän yhden harvoihin uuden polven svekoihin kuuluvan Markku Suksen näkemyksestä, joka tuli esille kun viimeisessä Oikeus -lehdessä puolusti tuttuun tapaan kaksikielisyyttä sillä "että olihan jo keskiajallakin Suomessa ruotsinkielisiä alueita", ja kaikessa pakkoruotsin vastustamisessa on vain kyse uudelleen heränneestä nationalismin peikosta, jota vastaan jokaisen "sivistyneen" tulisi rientää taistoon.
Onko kova homma yksin kirjoitella jaskaa?
Ja mitähän jaskaa minä olen täällä yksin kirjoitellut?
Ja mitä se sinun kommenttisi muka on?! Missä itse asia?
Osoitat täydellistä itsekritiikin puutetta, mikä todistaa sinut aidoksi svekoksi.