Sanotaan, että ihminen, joka rakastaa ei halua loukata toista. Voitteko kertoa, miksi sitten loukkaa? Miksi iskee byön alle. Tarkoittaako se, ettei rakasta sittenkään !!???
Minä en ymmärrä tätä. Tuo asia ei ole avautunut minelle oikein koskaan.
Minä en ymmärrä tätä. Tuo asia ei ole avautunut minelle oikein koskaan.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tuota olen miettinyt paljon. Miten ihminen joka väittää rakastavansa, haukkuu, loukkaa, pettää ja satuttaa? Ei se ole rakkautta. Hän ei tiedä mitä rakkaus on. Teot puhuvat puolestaan, sanat ovat pelkkiä sanoja.
Entä jos vannoo rakkauttaan. Haluaa ja viihtyy lähellä. On huomaavainenkin, mutta kun menee vähääkään sukset ristiin alkaa hirveä toisen loukkaaminen. En nyt tarkoita tavallista hermostumista vaan hirveän rumasti puhuminen. Tuota en ymmärrä.
Vallankäyttöä se on, ylikävelyä, pyrkimystä kontrolloida heikompaa nujertamalla. Henkistä väkivaltaa. Ei se ole rakkautta vaan vahvuudeksi naamioitua heikkoutta. Kotoa opittu, selkäytimessä.
Varmaan siks ku joku on rupinen ainaski. Puhast vihaa se on
Yrittää saada suihiottoo juttelemalla mukavia. Eli täys hoidon. Naimisineen juomisineen ja syömiseen. Sit ku o saatu mitä o ollu vailla. Alkaa tylyttäminen.
Onhan ihmisillä avo-ja avioliitoissakin tilanteita, riitojamissä toista loukataan, niin se vaan menee, sovitaan ja taas jatketaan, rakastuneillakin, en meinaa eronkynnyksellä olevia tässä välttämättä ehkä parempi kun tappelee alta pois osaa kumpikin mahdollisessa suhteessa arvostaa paremmin toista. Vaikka valitettavaahan se toki on. Joskus voi olla että sitä ketä eniten toivoo loukkaa vaikka se vaatii jo jotain muutakin. Ehkä myrskyisä alku on joskus parempi.
Ei varmasti pohjimmiltaan halua loukata ei.
Tuohan kuulostaa ihan normaailta. Mielestäni kuitenkin menee joku raja siinä, mitä suustaan päästää, vihaisenakin. Miksi pitää sanoa ja vetää ne kaikkein loukkaavimmat asiat. Se on henkistä väkivaltaa.
se on miehen yritys saada ote sinusta ja suhteesta
jotkut haukkuvan naistaan ettei kuvittele liikoja itsestään; toisilla henkinen väkivalta johtaa fyysiseen ennenpitkään, lietsotaan riitaa ja vedetään turpaan ja sanotaan "kun ärsytit mua niin paljon"
pitään jatkuneena tuollainen tuhoaa itsetunnon ja saa jäämään suhteeseen. kysymys:pyytääkö mies koskaan oma aloitteisesti aidosti anteeksi; suhde voi olla jo siinä pisteessä että sekin on vähän kuin antaisi revolverin toisen käteen.
Olet oikeassa. Aitoon rakkauteen ei kuulu toisen loukkaaminen tahallisesti. Loukkaaminen kumpuaa vihasta ja itsekkyydestä, se ei ole rakkautta. Itsekkin ihmetellyt samaa. Jos se kaikkein läheisin ja rakkain tekee tuollaista, isku on pahin ja tuhoisin. Luottamus menee.
onko tuollainen ihminen jotenkin "vaurioitunut "? Ei ehkä itsekkään huomaa puheitaan. Näkee kaiken toisen syyksi ja on itse oikeutettu pahoihin sanoihin?
Yleensähän kaikki pahaa 'palautetta' antavat kokevat olevansa siihen oikeutettuja. Patoutunutta vihaa kenties pitkältä ajalta - mutta milloin se on oikeudenmukaista ja milloin ei?
Voi olla sitäkin. Tai on opittu tapa puolustautua tai kostaa. Saattaisi ehkä auttaa, jos näkisi itsensä ulkopuolisen silmin. Ehkä ei todella tarkoita niin pahaa kuin mitä tekee.
koskaan henkilöä, jota rakastan. Silloinkin jos tulee erimielisyyksiä valitsen sanani tarkoin, koska en edes pahimmassa vihastuksessani toivo toisen loukkaantuvan niin, että hän joutuisi vielä jälkeenpäin muistelemaan sanomisiani.
Tuo oli kauniisti ajateltu " että hän joutuisi vielä jälkeenpäin muistelemaan sanomisiani. "
Olet huomaavainen sekä vastuuntuntoinen.