Paranin lihavuudesta

Lihavien on myös huomattavasti vaikeampi työllistyä. Harva työnantaja on valmis palkkaamaan punkeroa, jos tarjokkaana on myös normaalivartalollaoleva.

Olen 60 vuotias ja ollut lihava 55 vuotta. Ensimmäisestä laihdutuskuurista on kulunut 45 vuotta aikaa. Silloin pudotin 15 kg. En silti päässyt alle sadan kilon. Sen jälkeen olen pudottanut painoa kymmeniä kertoja 25-40 kg kerrallaan. Koskaan en kuitenkaan ole ollut edes liki normaalipainoa. Liikkunut olen koko ikäni. Lapsesta asti kuljettiin jälkaisin piykiä matkoja. Liikunta oli luonnollinen osa elämää kun autoja ei ollut käytössä kuten nykyisin. Leikit olivat 60-luvulla ulkoleikkejä ja vapaa-aika kului erilaisten pelien, uinnin ja muun urheilun merkeissä. Tein yli 30 vuotta fyysisesti vaativaa työtä jossa liikuntaa tuli kahdeksan tuntia päivässä. Onhan meitä lihavia monenlaisia ja monista syistä mutta aivan turhaa on niputtaa kaikki ylipainoiset laiskoiksi, ahneiksi, sokeririippuvaisiksi sohvaperunoiksi. Katsokaa ympärillenne niin huomaatte kuinka moni liikkuva, työtätekevä ja aktiivinenkin ihminen on lihava.
Hoikkuus ei kerro ihmisen ahkeruudesta, terveydestä tai viisaudesta yhtään mitään. Kun normaalipainoinen sairastaa ihmetellään miten noin saattoi käydä kun hän elää niin terveellisesti! Kun lihava sairastaa on syy lihavassa itsessään, mitäs ahmi itsensä sairaaksi. Todellisuudessa tilanne on usein päinvastoin. Lihava voi syödä paljon terveellisemmin kuin laiha. Monet laihat ahmivat sokeria ja rasvaa kun se ei näy kropassa. Se sairastuttaa silti. Siksi iso osa esim. kakkostyypin diapeetikoista on hoikkia tai normaalipainoisia.

Niin se on. Lihavuus on usein jo geeneissä. Ja silloin eivät minkäänlaiset laihdutuskuurit tahdo auttaa.

Se on vaan minusta ihmeellistä, että moni lihava tuntuu olevan näitä 'liikun niin kauhiasti, mutta aina olen ollut lihava', osastoa.

Nuo on ihan satujuttuja. Laihtumisessa / lihomisessa on kysymys vain energian saannin ja kuluttamisen välisestä suhteesta. Ei ole mitään väliä vaikka vetäisi kolmen tunnin lenkkejä iltaisin, jos pistää turpaan iltapalaksi 1200-1600 kaloria.

Syö marjoja, tuoreita vihanneksia ja valkoista lihaa (kana / kalkkuna). Tee hikiliikuntaa säännöllisesti (kuntoilussa pitää tulla aina hiki) 5-6 krt viikossa, syö säännöllisesti päivän mittaa (5-6 pientä ateriaa) ja nuku 7-8 tuntia päivässä. Syö illallinen ennen klo 18 ja älä syö sen jälkeen. Juo vettä.

Älä syö sipsejä, karkkeja, leivoksia tai mitään viljatuotteita (leipää, pastaa jne.). Vältä sokeria ja makeutusaineita. Älä syö erittäin prosessoitua ruokaa vaan pyri syömään sellaista ruokaa mistä tiedät kaikki ainesosat. Älä juo mehuja / limsoja / jääteetä / energiajuomia. Älä käytä alkoholia.

Ja tärkein: ota terveellinen eläminen elämäntavaksi, ei hetkelliseksi dieetiksi.

Voi jumalauta mikä teksti Helppovinkiltä. Jos toi on sinun elämäsi nautinto, niin ei ole helppoo sullakaan. Hanki elämä ton niuhotukses ympärille. Mitäs teet yöllä kun nukut päivällä 7-8 tuntia.

Helppo...n tekstissä oli useita kohtia, jotka ovat avainasemassa siinä että ihminen yleensä jaksaa. Hänen tekemät johhtopäätökset ovat myös asiantuntijoiden tekemiä. Asioita voi miettiä, jos osaa. Jos toimit päinvastoin, kuin helppo...n tekstissä on sanottu, katso 'tulokset', mutta älä pilkkaa muita ja naura viisaammille.

Nyt kipinkapin laihduttamaan ettei tuonen lehto kutsu liian aikaisin.

Haluatko elää, älä irvistele kohtalolle! Vaikka kuinka kituuttaisit pekkiä kananluita imeskellen ja säkkiin ja tuhkaan pukeutuen sekä muita moralisoiden voit silti sairastua syöpään, aivoinfarktiin, als.iin, tai joutua mihi tahansa onnettomuuteen joka johtaa ennenaikaiseen kuolemaan. Kerran täällä vain eletään ja jos sen ainutkertaisen elämän tuhlaa otsa kurtussa moralisoiden ja itseään nälässä rääkäten niin hukkaan taisi mennä :)
Ensimmäinen edellytys onnelliselle elämälle on nauttia omasta elämästään ja jättää muiden elämä heidän omaksi asiakseen.
Lopulta kuitenkin jokainen meistä huomaa että ei saanut sen enempää arvostusta muilta vaikka oli miten laiha tahansa. Koskaan et voi miellyttää kaikkia, miellytä siis ennen kaikkea itseäsi.

nyt muotiin on tullu feedee eli ihan tarkoituksella lihottaminen. oon lihottannu itteeni tänä vuonna yli kakskyt kiloo .painan 113kg nyt :) tykkään olla pullea on turvallinen olo

joo ja minäkin oon lihottanut itteeni 20 kiloo pullaa ja pitzaa syömällä. Painan nyt peräti 60 kg.

ootko kääpiö?

Ole.
Vielä kun paranisit korvienvälistä niin vot! Saattaisit alkaa jopa elämään.

Olen laihtunut 30 kg kohtuu ajassa. Surettaa kun muutamat tuttuni, jotka ovat todella lihavia, puhuvat lihavuutensa puolesta että: joo jos en kelpaa tällaisena ku oon sit en kelpaa, tai voi kun miekin voisin laihtua mutku se pulla on niin kamalan hyvää, en voi olla ilman. Joku sanoo että mä oon kyl ollut aina lihava kun äidin suku on lihavaa, tai mulla on nivelrikko ja en oikein pysty liikkumaan. Vi...u miulla on tanskandoggi jolla nivelrikkoa. Mikä siihen lääke? Liikunta ja painon pudotus. Kun paino ei putoa pelkällä liikunnalla, ei ihan pelkällä dieetillä, miksi niitä ei voi yhdistää? Minut nähdessään pari tiettyä sanoo että kyllä sulla on sisua...ym. Kun jokainen ainakin pystyy ruokavaliota noudattaan. Aina ei pysty juuri sitä liikuntaa harrastaa josta eniten tykkää, mut jokaiselle löytyy jotain.
Ja niin moni lihava on kateellinen jos tuttu on laihtunut. Katkera suorastaan. Lihavat teinit valtaa pizzeriat ja muut ruokabaarit. Vanhemmat ei jaksa tehdä oikeeta ruokaa. Ällöttää nähdä kaupungilla läskejä teinejä läskien mutsien kanssa ostamassa sipsejä ja maksalaatikkoa.

Tällä palstalla ei taida olla 'keskustelemassa' ainoata katkeraa pillittäjää. Tässä keskustelussa pitää haukkua muita, ja vielä päälle: antaa mahdollismman fiksu kuva itsestään ja elämästään ja antaa huonoja neuvoja, että kaikilla olisi kivaa...
Kukaan lihava tai laiha ei ole asiantuntuija sinänsä. Se, että nauraa ja pilkkaa muille on muuta, kuin painokysymys tai mussuttaako pizzaa ja kakkua. Kyse on mielenterveydestä tai sen puutteesta. Yksinkertainen neuvoni on: hakeutukaa vastaanotolle pahan olnne kanssa kertomaan, mikä tekee huonon olon. Jos se on kiinni siitä, että syö liikaa, siinäkin tapauksessa kannattaa sinne psykalle varata aikaa. Jos kyttää liikaa muita, olis pitänyt jo ajat sitten lähtee hakemaan itselleen apua. Täällä on turha nillittää muiden valinnoista ja lihavuudesta.

läskivero olisi poikaa tässä maassa. punnitus verotoimistossa ja jos rasvaprosentti yli 25 tulee lisäveroprosentti 1% verotettavasta tulosta.

Lihaville vanhemmille tulee lihavia lapsia.

Niin ja sinisilmäisille vanhemmille sinisilmäisiä lapsia. blondeille vaaleita, pitkille pitkiä ja lyhyille lyhyitä lapsia. Katsos kun on se geeniperimä.

Lihavien lapset syntyy lihavina, hoikkien lapset hoikkina.

elä höpötä. lihottaa vanhemmat pienen lapsen. pitäisi ottaa huostaan

Lihavat on lepposia.Ostin vain isomman sängyn ja mikäs on köllöttäessä.Ei mun terveyden tilaan tai mihinkään ole vaikuttanut lihavuus.On normaali verenpaine ja sokeriarvot ja sen sellaaset ja jaksan kävellä ihan tuosta noin useita kilometrejä.
Oliko sulla muuta elän omaa elämää.Ei onneksi tarvitse keskittyä muiden asioihin tai olemukseen:)

Läskin lisäksi mene itse hoitoon. Taidat sitä tarvita enemmän kuin haukkumasi lihavat.

Lihavat ovat keskimääräistä pienemmällä Äö:lla varustettuja.

tuttavaperheen kahden pienen lapsen ylilihava äiti kuoli vatsasyöpään alle 55 v, se tuli todennäköisesti siitä kun söi hyvin epäterveellisesti kaikkea rasvaista ja makeaa ja olemattomasti kuitupitoista, suoli toimi harvoin ja tavara alkoi ikäänkuin mädäntyä jo mahassa.

kannattaa kiinnttiiää huomio jokainen että ulostatta ainakin kerran päivässä, jos ei niin pitää muuttaa ruokavalio.

Moni lihava ei kehtaa syödä muiden nähden niin paljon kuin haluaisi, toisaalta monta alkaa liika syöminen kesken työpäivän väsyttää liikaa, joten sitten muulloin tulee syötyä liikaa ja lihottavaa.

En ole muuten koskaan kuullut yhdenkään lihavan ihmettelevän mistä painonsa on kotoisin, kyllä me paksut näemme sen itsekin, jos vain on mahdollisuus vertailla kaikilla aterioilla (ja niiden välissä!) muiden syömisiä omiinsa.

voi kamala minkä naisen näin rantakylätalolla töissä,ainakin 130kg

Voi kamala minkä persläven jutun luin juuri netistä!

Laihuus on tauti...Lihavuus on ominaisuus. Meilläkin on Suomessa ollut historian aikana monet perättäiset katovuodet. Silloin saattoi muutamassa vuodessa kolmannes kansasta kuolla nälkään. Ei ollut harvinaista nähdä nälkään kuolleita tien varsilla. Me nyt täällä elävät olemme niiden jälkeläisiä jotka pystyivät keräämään lisäravintoa kroppaansa pärjätäkseen nälkäajat. Kunnia lihavuudelle, ilman sitä ei meitä olisi. Laihat kuolivat pios. Niin se meni.

Jos syö enemmän kuin kuluttaa,siitä lihoo.Ei ole mitään rakettitiedettä laihana eläminen.
Liikkuu ja kuluttaa enemmän energiaa kuin tankkaa.Helppoa kuin heinänteko.
Lihavat vanhemmat antaa esimerkillään huonot lähtökohdat lapsilleen.
Lapset oppii vanhempiensa esimerkistä kaiken.Myös lihomisen.
Ei ole geeneistä lihominen kiinni,vaan esimerkistä se johtuu.

Lihavat vaan naurattaisi, jos eivät tulisi niin pirun kalliiksi yhteiskunnalle. Onhan se lyllertäminen niin huvittavan näköistä. Oikein lihavat joutuu "heittämään" jalkojaan sivukautta eteen! :) Ja selittelyn kuunteleminen miksi ei syö oikein mitään ja silti lihoo, eikä pysty laihumaan kun on se kilpirauhanen ymym. :)))))

minä laihdutin yli 50 kiloa. Tuttaville ja muille valehtelin että ruokavalio ja liikunta sen teki, mutta tosiasiassa kävin vatsalaukun pienennysleikkauksessa. Piti kyllä ruokavaliotakin korjata mutta suurin apu oli leikkaus. En valitettavasti pystynyt lopettamaan ahmimista. Lihavuus on sairaus.

Minäkii aloitin viime viikolla dieetin.

Jätin kokonaan pois esim kanelin ja kurkuman. Tavoitteena pudottaa 13g viikossa. Vuodessa,paino tippuu helposti yli puoli kiloa.

Lihavuuden kutsuminen sairaudeksi tarkoittaisi sitä, että käänteisesti myös laihuus olisi sairaus. Nälkään kuoleminen voitaisiin tällöin luokitella laihuudesta johtuvaksi sairaudeksi.

Tietyissä psyykkisissä sairauksissa ihminen pyrkii laihtumaan vaikka hengiltä. Tällöin sairaus ei kuitenkaan ole laihuus, vaan psyykkinen häiriö, mikä ilmenee henkilön vääristyneenä käsityksenä itsestään, että tämä laihduttaa itsensä vaikka hengiltä, koska kokee jatkuvasti olevansa lihava. Psyykkisten sairauksien ja tilojen lisäksi huomattavan moni elimellinenkin sairaus aiheuttaa laihuutta, kuten esimerkiksi monet syövät.

Mikäli katsottaisiin, että laihuus on sairaus, voitaisiin laihuuden taustalla olevien syiden selvittäminen jättää vähemmälle ja vain hoitaa oireitta, eli laihuutta. Monessa tapauksessa pakkosyöttö voisi ainakin hidastaa laihtumista, mikä olisi menestyksekästä sairauden hoitamista. Näillä keinoin voitaisiin potilas saada jopa normaalipainoiseksi, mikä tarkoittaisi että hän on parantunut.

Samalla tavalla kuin laihuudelle on lihavuudellekin monenlaisia syitä. Joissain tapauksissa sille voi olla jokin elimellinen tai hormonaalinen syy, mutta useimmiten syy on psyykkinen. Tässä tapauksessa psyykkisellä syyllä ei tarkoiteta mitään psyykkistä sairautta, vaan pikemminkin ihmisen normaalia tilaa. Ihminen nimittäin pyrkii luonnostaan syömään enemmän kuin kuluttaa, koska päinvastaisessa tapauksessa ihmiset eivät pysyisi hengissä kovin pitkään.

Ihmisen luonnolliseen ja lajilleominaiseen käyttäytymiseen on aina tähän asti kuulunut enimmäkseen fyysisesti kuormittava elämäntapa ainakin arkisin. Lähinnä viimeisimpien 50-60 vuoden aikana on ihmisten arkikulttuuri muuttunut länsimaista lähtien koko ajan vähemmän kuormittavammaksi. Käytettävissä olevan ravinnon määrä on myös lisääntynyt merkittävästi. Kun ihmisten ei ole pakko liikkua ja ravintoa on saatavilla enemmän kuin tarpeeksi, aiheuttaa se luonnostaan lihomista.

Kun pakkoa liikkumiseen ei ole ja ravintoa on saatavilla liikaa, pitäisi ihmisten mieli hälyttää, kun paino alkaa nousta tiettyjen rajojen yli. Nämä hälytysrajat tulevat osittain ympäröivästä kulttuurista ja osittain ihmiseltä itseltään. Monissa kulttuureissa varsinkin nuorten ylipainoon suhtaudutaan karsaasti ja ihmiset tiedostavat lihavuuden aiheuttavan sosiaalista paheksuntaa. Tämän vuoksi lihavuutta ja ylipainoa vältellään tietoisesti ja melkeinpä tiedostamattakin. Sen katsotaan kuuluvan korkeintaan iäkkäiden ja poikkeuksellisen rikkaiden ja vaikutusvaltaisten ihmisten ominaisuudeksi.

Kaikissa kulttuureissa tällaista sisäänrakennettua järjestelmää ei ole. Pieni pulleus katsotaan niissä terveyden merkiksi, koska laihuus on perinteisesti ollut merkki heikkoudesta, sairaudesta ja köyhyydestä. Tähän liittyen lihavuus ja laihuus ovat suhteellisia käsitteitä. Kun kaikki alkavat olla vähän pulleita, siirtyy lihavuuden käsitys asteikossa eteenpäin.

Kun ajatellaan lihavuutta yhteiskunnallisena ilmiönä, ei nykyiseen tilanteeseen auta, että lihavuus julistetaan sairaudeksi, taikka että lihavia alettaisiin halveksua ja syrjiä sosiaalisesti.

Lihavuus on ihmiskehon tila, mikä on omiaan edesauttamaan monien sairauksien aiheutumista. Lihavuuden pakkohoito voisi olla kohdallaan, mutta kuten laihuuden kohdalla näimme, ei oireeseen puuttuminen poista syytä sen ilmaantumiseen. Pakkohoidon päätyttyä palaisi ihminen nopeasti samaan elämäntyyliin takaisin ja lihoisi entistä nopeammin takaisin siihen missä pakkohoito aloitettiin. Pakkohoidon kustannuksia olisi ajateltava myös kustannusten kannalta, tulisi luultavasti huomattavasti kalliimmaksi järjestää jatkuva koppihoito vedellä, leivällä ja jatkuvalla terveydentilan tarkkailulla kuin hoitaa lihavuudesta johtuvia sairauksia lääkkeillä.

Mikäli yhteiskunnallisesti katsotaan, että koppihoito tuleee tehdä halvalla, voitaisiin sen vastineeksi miettiä, että lihavuudesta johtuvat sairaudet jätettäisiin hoitamatta yhteiskunnan kustannuksella. Koppihoitoyhteiskunta olisi lähinnä poliisivaltio, kun puolestaan kustannusvastuuta potilaalle jakava hoitomalli olisi lähinnä edistyksellinen.

Mutta mitä tulee aloittajan ajatukseen, että lihavuus on sairaus sellaisenaan, johtaa se helposti ajatukseen, että kyseistä sairautta vastaan voitaisiin kamppailla keinoilla millä hyvänsä. Ihmisen keho on kuitenkin lihoessaan terve ja toimii mitä tarkoituksenmukaisimmalla tavallaan kun lihoo liikaa ravintoa saadessaan.

Yhteiskunnallisen lihavuuden syy on kulttuurissa ja yhteiskunnallisissa toimintatavoissa. Näitä syitä voitaisiin korjata, mutta pahoin pelkään ettei niihin oltaisi valmiita. Muutokset nimittäin vaikuttaisivat koko yhteiskuntaan ja kaikkiin sen jäseniin, ei pelkästään nykyisiin lihaviin.

Lihavilla tyypillinen diagnoosi on F50.8.

miksi juoppo on sairas mutta syöppö muka ei?

Kyllä lihavuuden perimmäinen syy on laiskuus ja typeryys.
Ei viitsitä liikkua tarpeeksi,ja syödään epäterveellisesti ja paljon.
Tahdonlujuus auttaa elämäntapa muutoksen tekoon.
Ja pitää rehellisesti myöntää että on syöppö.
Sama se on alkohoilisteillakin,jos et rehdisti tunnusta ongelmaasi,et siitä voi toipuakkaan.

silavapitoisimmat naiset mikkelissä löytyy litlistä.