Filosofinen kysymys...

Tänään on TIISTAI!! :D Muuten ihan hyvä... Itse en koe olevani viaton. En myöskään elämässä yleensä. Hyvin vedetty kyllä tää taas multa... :D

eikös tännää ole tiistai.

Päivät menee sekaisin ja sen pitäisi yleensä olla hälyttävä merkki. Näin olen elämässä oppinut. Onneksi se ei enää johdu pampulasta, vaan ihan jostain muusta. Se muu on pääsääntöisesti hyvä asia, mutta en voi ikäväkseni sanoa olevani viaton siinäkään suhteessa. Summa summarum: tsemppaaminen on tarpeen...

Voin syyttää itseäni siitä että kaikki alkoi ja päättyi liian nopeasti... Sille en voi mitään että rakastuin... Nyt aion olla varovaisempi taas; koskaan ei tiedä mitä elämä tuo tullessaan.. Hän pysyy aina mun sydämessä. Sain ainakin pettymyksekseni todeta etten oo järki- vaan tunneihminen. Tai sitten se oli rakkautta, en tiedä... voiko aito rakkaus olla yksipuolista?

Rakkauden vuoksi. Se on hyvin viaton tunne. Ihmisenä en ole viaton. Eivätkä tekonikaan aina.

Jos kaikki onkin vain harhaa, eikä tätä palstaa ole olemassa.

Ei tietenkään kukaan ole viaton teoistan, ei edes niistä jota tekee oikeassa elämässä. Tämä ei ole feikkifilosofiaa vaan totta. Kumman jutun paljastumista pelkäät enemmän?

En täysin viaton tietenkään. Kai joku polku olisi ollut olemassa ettei tarvitsisi tänne kirjoitella.

Kovin oudosti formuloitu tämä eettinen dilemma....

mää oon ainakii viaton, mutta se toinen on kyllä aika filosofinen kysymys. Sitähän sää kysyit?