Mitä on lestadiolaisuus?

Lestadiolaisuus syntyi 1800-luvulla Lars Levi Laestadiuksen herätysjulistuksen vaikutuksesta.

Liike oli aluksi varsin pieni, lähinnä vain pohjoisinta suomea koskettava.

1900-luvun taitteessa lestadiolaisuus hajosi useaan eri ryhmään, jonka jälkeenkin jakaantumista on tapahtunut varsinkin vanhoillislestadiolaisuudessa.

Esikoislestadiolaisuus on ehkä lähimpänä alkuperäistä lestadiolaisuutta, valitettavasti siinä korostetaan liikaa askeettisuutta ja pukeutumis-, ym. sääntöjä.
Muuten heidän opetus on ainakin täällä suomessa suht. tervettä luterilaisuutta.

Rauhan Sana on tervein ja raittein suuntaus lestadiolais-liikkeessä. he erosivat vanhoillislestadiolaisuudesta nähdessään vanhoillisuudessa vallitsevat Raamatunvastaiset opit ja epäterveen ilmapiirin.

Vanhoillisuus (vanhoillislestadiolaisuus) on lestadiolaissuunnista kaikkein ahdasmielisin, sekä kauimmaksi poikennut sekä alkuperäisestä lestadiolaisuudesta että myös luterilaisuudesta.
Vanhoilliset uskovat olevansa ainoita taivaan perillisiä. Liikkeen jäseniä leimaa melkoinen hengellinen ylpeys; kaikilta muilta kielletään taivaaseenpääsy, pitsi vanhoillislestadiolaisilta!

Liikkeen opetyksen mukaan ei edes itse Jumala kykene antamaan ihmiselle syntejä anteeksi, vaan siihen tarvitaan aina vanhoillislestadiolainen. Vanhoillisuudessa on todella paljon kaikenlaisia säännöstöjä, kiellettyjen asioitten listoja, kuten tv, korvakorut, meikkaaminen, tukan värjääminen, teatterissa käynti, elokuvat, kilpaurheilu, vasemmistopuolueet ym. ym.

Lisäksi liikkeeseen tulleita kohtaan harjoitetaan rankkaa hengellistä ja henkistä väkivaltaa mm. uhkailemalla helvettiin joutumisella, jos eroaa ko. liikkeestä. Vanhoillislestadiolainen oppi jättää uskojansa jatkuvaan epävarmuuteen siitä ovatko asiat Jumalan kanssa kunnossa ja siksi seuroissa aina näkeekin tuota kun vl:t- kättä nostaen puutelevät anteeksi toisiltaan omia syntejään. Esim pikaistuksissa lausuttu kirosana voi viedä ihmisen helvettiin jos ei ole ehtinyt pýyttä sitä anteeksi toiselta vl:ltä! Vl-opin kannattaja on ainaisessa epävarmuudessa pelastumisestaan, koska hänen uskonsa ei ole riippuvainen JUMALASTA, vaan toisista vl-ihmisistä.

Lisäksi ko. liikkeessä on erittäin ankara sääntö naisia kohtaan, etteivät naiset saa kieltäytyä jatkuvista synnytyksistä koska ehkäisy on kielletty! Monia naisia liikkeen sisältä on jatkuvasti ylikuorimiettu liian suurilla, yli voimien käyvillä lapsimäärillä. Äitien henkinen terveys on pelottavalla tavalla pantu "ulkonaisen pyhyyden alttarille". Tälläkin palstalla on joidenkin vl-äitien hätähuutoja, joita tosin toiset vl:t vähättelevät ja usein tuomitsevat, sillä liikkeen sisällä ei ole kritiikki sallittua.

Yleisesti ottaen, luterilaisen kirkon kannalta vl-liikettä pidetään lahkoutuneena ja sisäänpäinlämpiävänä ahdistavana joukkiona, mutta ainakin vielä heidän on annettu jostain syystä kirkkomme suojissa harjoittaa tällaista henkistä julmuuttaan. Syy siihen on että kirkon seinät ja katto on niin avaralla, että vaikkakin kirkossa on tilaa erilaisille näkemyksille, on siellä kuitenkin mahdollista myös tämän kaltaisten lahkojen pesiytyä ja harjoittaa toimintaa joka ei aina kestä päivänvaloa. Kuuluisaksi mm. tiedotusvälineissä ovat tulleet aikoinaan (ja vielä nykyäänkin) vanhoillisuudessa pidetyt "hoitokokoukset", varsinkin 70-luvulla. Ilmiö jatkuu vielä tänäänkin, joskin vähentyneenä...

Parhaiten saat kokea ja nähdä mitä vanhoillislestadiolaisuus oikeasti on menemällä esim. seuroihin lähimmän Rauhanyhdistyksen toimitalolle. Tältä palstalta voi lähinnä lukea miten surkeata porukkaa me olemme!