Olen pitkästä aikaa seurustelusuhteessa, mutta siitä puuttuu seksi. Siihen on erittäin hyvä syy - hän on kauan sitten joutunut raiskausyrityksen uhriksi.
Tämän kuultuani tietysti järkytyin, ja päätin siitä lähtien olla painostamatta häntä millään lailla, edetä täysin hänen ehdoillaan, ja odottaa kärsivällisesti hänen liikettään, kunhan hän on valmis.
Viime aikoina hän on kertonut minulle, kuinka epäreilulta hänestä tuntuu, kun itse olen hänelle hyvä ja hellä, eikä hänellä ole mitään annettavaa takaisin, ja että hänellä ei yksinkertaisesti ole minkäänlaisia haluja.
Raiskauksesta ja raiskauksen yrityksestä toipuminen vie taatusti kauan aikaa. Siitä ei ole epäilystäkään. Kyllä minä maltan odottaa vaikka kuinka kauan. Osaan minä tyydyttää haluni masturboimallakin. Viime aikoina olen kuitenkin miettinyt, että jos hän ei toivukaan. Entä jos hän ei ikinä tulisikaan haluamaan?
Itse en ole harrastanut seksiä kovinkaan monta kertaa, ja nekin olivat aika huonoja kokemuksia. Hyviä seksikokemuksia minulla ei siis ole koskaan ollutkaan, ja nyt minua uhkaa selibatia. Hänen edellinen poikaystävänsä jätti hänet juuri tämän takia, enkä haluaisi olla samanlainen. Suhteen lopettaminen tuskin tekisi mitään hyvää hänen toipumiselle. Itselläni alkaa kuitenkin olla jo ikää, enkä tiedä, kestänkö ikuisesti kylmää suhdetta.
Noh, olen nyt kuitenkin päättänyt olla kärsivällinen, ja toivoa, että hän joskus haluaisi minua.
Tämän kuultuani tietysti järkytyin, ja päätin siitä lähtien olla painostamatta häntä millään lailla, edetä täysin hänen ehdoillaan, ja odottaa kärsivällisesti hänen liikettään, kunhan hän on valmis.
Viime aikoina hän on kertonut minulle, kuinka epäreilulta hänestä tuntuu, kun itse olen hänelle hyvä ja hellä, eikä hänellä ole mitään annettavaa takaisin, ja että hänellä ei yksinkertaisesti ole minkäänlaisia haluja.
Raiskauksesta ja raiskauksen yrityksestä toipuminen vie taatusti kauan aikaa. Siitä ei ole epäilystäkään. Kyllä minä maltan odottaa vaikka kuinka kauan. Osaan minä tyydyttää haluni masturboimallakin. Viime aikoina olen kuitenkin miettinyt, että jos hän ei toivukaan. Entä jos hän ei ikinä tulisikaan haluamaan?
Itse en ole harrastanut seksiä kovinkaan monta kertaa, ja nekin olivat aika huonoja kokemuksia. Hyviä seksikokemuksia minulla ei siis ole koskaan ollutkaan, ja nyt minua uhkaa selibatia. Hänen edellinen poikaystävänsä jätti hänet juuri tämän takia, enkä haluaisi olla samanlainen. Suhteen lopettaminen tuskin tekisi mitään hyvää hänen toipumiselle. Itselläni alkaa kuitenkin olla jo ikää, enkä tiedä, kestänkö ikuisesti kylmää suhdetta.
Noh, olen nyt kuitenkin päättänyt olla kärsivällinen, ja toivoa, että hän joskus haluaisi minua.
Vastaukset 7
Vanhimmat
>Niin ihana ja hyvä ihminen kun haluaisitkin olla, se ei auta. Muistutan tyttöystävääsi tapahtuneesta...
Itsekin raiskauksen kokeneena, ei toipuminen alkanut kumppanin hellyydestä.
En arvostanut sitä, saatika nauttinut siitä.
Kyllä siihen tarvittiin monta vuotta aikaa ja oman itsensä uudelleen löytäminen.
Itseään ei ole helppo löytää.
Tällä hetkellä minulla on loistava suhde. Mies ei tiedä raiskauksesta!!
KOSKA EN HALUA HÄNEN SÄÄLIÄÄN, TAI ETTÄ HÄN KÄYTÖKSELLÄÄN MUISTUTTAA MINUA TUOSTA TAPAHTUMASTA.
Ex.tyttöystäväni kertoi minulle hyvin varhaisessa vaiheessa seurustelumme alussa että hänet on raiskattu nuorena ja hänen on vaikea osoittaa hellyyttä miehelle. Olin mielestäni hieman naivi tuolloin ja koska rakastin häntä mielettömästi niin uskoin että voin häntä auttaa.
Keskustelimme tapahtuneesta ja mietimme yhdessä erilaisia ratkaisuja. Tuin häntä kaikin keinoin joita minulla oli käytettävissä. En vaatinut seksiä vaan etenimme hänen ehdoin ja silloin kun hän halusi. Huomasin sen että hän nautti eniten seksistä silloin kun himot syttyivät nopeasti. Kun rakastelimme rauhallisestija pitkään niin hänen himonsa sammuivat helposti. Pikku hiljaa kun minua torjuttiin usein niin totuin siihen että emme rakastele usein ja lopetin aloitteen tekemisen. Hän ymmärsi sen niin että en halunnut häntä enää ja hän otti sen itseensä aika tavalla.
Vuosien varrella saimme kuitenkin aikaiseksi kaksi lasta ja meillä meni hyvin muuten mutta parisuhteemme oli todella köyhä. Elimme vain lasten kanssa ja niiden kautta, mitään kahdenkeskistä meillä ei enää ollut. Kun jossain välissä hyväksyin sen että hän ei halua parantaa haavojaan eikä pysty itse kohottamaan huonoa itsetuntoaan niin silloin huomasin että olin luovuttanut suhteen kanssa. Tämän jälkeenkin elimme yhdessä vielä pari vuotta ja yritimme vääntää suhdetta uuteen kukoistukseen mutta haavat olivat liian syvät ja yhteisymmärryksessä purimme suhteemme ja nyt molemmat elävät onnellisena uusissa suhteissa.
Hellyys tai rakkaus ei poista asiaa, se pitää käsitellä, tuntea se tuska ja koko se inho eli tyttösi tarvitsee ammattiauttajaa, ei seksin takia vaan tullakseen kokonaiseksi ihmiseksi. Jos ei suostu, olet menettänyt hänet.
Siis mitä minun sitten pitäisi tehdä? Kun hän on kerran sanonut, ettei hänellä ole mitään haluja, niin mitä minä muutakaan voisin tehdä, kuin odottaa?
Mulla alkoi tulemaan kaikenlaisia oireita siinä 35-vuotiaana, johtuen 12-vuotiaana tapahtuneesta hyväksikäytöstä, johon kuului monta raiskausta saman henkilön toimesta.
Seksi alkoi suorastaan inhottaa, jotkut mieheni eleet, ilmeet, sanat ym. seksin aikana nostivat alitajunnasta kaikenlaista paskaa... lopulta olin niin hajalla, että näin lähes joka yö unia raiskaajastani ja niistä tapahtumista silloin muinoin.
Tilasin ajan mielenterveystoimistoon psykiatrille, joka ohjasi minut sitten EMDR -terapeutille. Pääsin hoitoon noin kolmen viikon odotusajan jälkeen. EMDR on silmänliikkeisiin perustuva terapiamuoto, jonka avulla vanha trauma palautetaan (aika rankastikin) mieleen ja prosessoidaan pois, näin lyhyesti sanottuna.
Hoito oli kyllä rankkaa, kun huomasi, mitä kaikkea sitä muistaakaan, hyi hitto... mutta lopputulos oli sitten tosi hyvä. Painajaiset loppui, ja kummasti se oma mieskin alkoi näyttää ja tuntua taas ihan hyvältä. Eli nämä pahat mielikuvat jäi pois.
Aikaa siinä menee - minulla kolmisen kuukautta. Eikä ole varmaa, että kaikilla tämä terapiamuoto toimii. Kerroinpahan vain, koska mun kohdalla toimi.
Seksuaalisista kokemuksista, niin hyvistä kuin huonoista, jää muistoja paitsi mieleen, myös ruumiiseen. Voisin kuvitella osittain omien kokemusteni perusteella, että jos mieli on lukossa ja kokemuksen purkaminen kommunikaation avulla ei onnistu (tai siihen ei ole halua), voi auttaa jos yrittää purkaa kokemusta tai rakentaa miellyttäviä kokemuksia ruumiin kautta. Samalla suhde omaan ruumiiseen paranee.
Toki tähän vaaditaan molemmilta kumppaneilta aikamoista sitoutumista koska se ottaa paitsi aikaa, myös paljon vaivaa ja ahdistavia tunteita, kun joutuu raivaamaan tiensä moninkertaisen torjunnan läpi (oma ruumis torjuu miellyttävät tuntemukset, joten sitä tulee torjuneeksi myös kumppaninsa).
Enkä tarkoita nyt seksuaalista koskettelua tai lähentelyä, vaan sensuaalista: kaikkien viiden aistin alueella pikkuhiljaa tapahtuvaa herättelyä.
Tosi hienoa, että jaksat seisoa tyttöystäväsi tukena ja ymmärtää. Minut on monta vuotta sitten raiskattu ja kesti kauan ennenkuin olin valmis seksiin. Kyse ei välttämättä ole siitä, etteikö seksiä ja hellyyttä haluaisi vaan siitä, ettei sitä vain pysty ottamaan vastaan koska se tekee liian kipeää. Ymmärsin kyllä poikaystävääni, joka päätti lopettaa suhteen kun en voinut rakastella hänen kanssaan. Minusta olisi ollut väärin sitoa ketään suhteeseen, jossa minä en voi antaa sitä mitä toinen tarvitsee. Nyt kuitenkin olen jotenkin päässyt asian yli ja seksielämäkin kiinnostaa. Toisilla menee kauemmin ja toisilla taas vähemmän aikaa toipumiseen. Hoputtaminen ei todellakaan ole se keino tai painostaminen mutta ymmärrän kyllä jos sinusta tuntuu, että tilanne alkaa käydä mahdottomaksi.
Nykyisen mieheni kanssa me teimme ensin kaikkea muuta mukavaa. Anakin minun piti tietää ja olla ihan varma siitä, että se mies ei käy minun kimppuun ja jos sanon "ei " niin sana tehoaa, vaikka sanoisin sen kesken aktin niin tietäisin, että toinen kuuntelee ja homman voi todellakin lopettaa siihen. Tietysti jollakin voi raiskaus kummitella mielessä koko elämän mutta ehkä siitäkin olisi hyvä puhua.
Toivottavasti tyttöystäväsi pääsee asian yli ja sinä jaksat olla kärsivällinen.