Tällä palstalla on viime aikoina nähty kyllästymiseen saakka Kekkosta kritisoivia kirjoituksia. Mielestäni nyt jälkeenpäin voidaan sanoa, että Kekkonen hoiti Suomen asioita erinomaisesti pitkän presidenttiydensä aikana.
Jos verrataan Suomea muihin Neuvostoliiton rajanaapureihin on asia helppo todeta: Suomessa ei jouduttu elämään kommunismissa. Suomeen eivät neuvostopanssarit tehneet sightseeingiä pääkaupungin kaduille (kuten Unkarissa ja Tshekkoslovakiassa), päinvastoin sotilastukikohta, joka oli 2. maailmansodan jälkeen Suomeen perustettu saatiin poistettua. Suomi sai hyötyä ns. bilateraalisesta kaupasta, samaan aikaan kuin kaikki muut Neuvostoliiton rajanaapurit eivät voineet kehua omalla itsemääräämisoikeudellaan.
Vaikka näin jälkeenpäin ajatellen Suomen valtion itsemääräämisoikeus ei ollut aivan länsimaalaisella tasolla, oli se kuitenkin parempi kuin millään muulla Neukkulan rajanaapurilla.
Mielestäni Kekkonen teki urotyön siinä, ettei Neuvostoliiton vaikutus päässyt vaikuttamaan fataalisti Suomen sisäisiin asioihin. Jopa 1970-luvulle asti Suomessa oli kommunisteja, jotka olisivat mielellään nähneet Suomen Neuvostoliiton alusmaana kirjaimellisesti.
Kekkonen isänmaallisena ja uskomattoman kierona ihmisenä pelasti Suomen kommunismin kiroilta veljeilemällä pääpirujen (siis neukkujohtajien) kanssa.
Tähän urotekoon kykenee vain itäsuomalainen umpikiero isänmaanystävä, Urho Kekkonen. Äänestän häntä suurimmaksi suomalaiseksi.
Jos verrataan Suomea muihin Neuvostoliiton rajanaapureihin on asia helppo todeta: Suomessa ei jouduttu elämään kommunismissa. Suomeen eivät neuvostopanssarit tehneet sightseeingiä pääkaupungin kaduille (kuten Unkarissa ja Tshekkoslovakiassa), päinvastoin sotilastukikohta, joka oli 2. maailmansodan jälkeen Suomeen perustettu saatiin poistettua. Suomi sai hyötyä ns. bilateraalisesta kaupasta, samaan aikaan kuin kaikki muut Neuvostoliiton rajanaapurit eivät voineet kehua omalla itsemääräämisoikeudellaan.
Vaikka näin jälkeenpäin ajatellen Suomen valtion itsemääräämisoikeus ei ollut aivan länsimaalaisella tasolla, oli se kuitenkin parempi kuin millään muulla Neukkulan rajanaapurilla.
Mielestäni Kekkonen teki urotyön siinä, ettei Neuvostoliiton vaikutus päässyt vaikuttamaan fataalisti Suomen sisäisiin asioihin. Jopa 1970-luvulle asti Suomessa oli kommunisteja, jotka olisivat mielellään nähneet Suomen Neuvostoliiton alusmaana kirjaimellisesti.
Kekkonen isänmaallisena ja uskomattoman kierona ihmisenä pelasti Suomen kommunismin kiroilta veljeilemällä pääpirujen (siis neukkujohtajien) kanssa.
Tähän urotekoon kykenee vain itäsuomalainen umpikiero isänmaanystävä, Urho Kekkonen. Äänestän häntä suurimmaksi suomalaiseksi.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Se, ettei Suomelle käynyt niin kuin kävi Neuvostoliiton satelliittivaltioille, johtui ulkomaalaisten - ja kotimaisten kommunistien kyvyttömyydestä vallata Isänmaa sodan aikana ja sen jälkeen. Isänmaalliset demarit, alkiolaiset maalaisliittolaiset ja perustuslailliset kokoomuslaiset saivat luotua niin vahvan pohjan Suomen länsimaisia arvoja arvostavalle järjestelmälle, ettei edes takinkääntäjä-Kekkosen parlamentarismia rapauttava toiminta pystynyt sitä täysin tuhoamaan.
Kekkosen "valtiomiestaito" ja Kekkosen "taloustaidot" lamauttivat suurelta osin kansalaisten innovatiivisuuden näillä molemmilla tärkeillä sektoreilla. Maon-Kekkosen-linja, yhden totuuden Suomi, tuotti sarjaa Neuvostoliiton alamaisille, muutama tanhuneuvos rikastui, lasten lapset maksavat pätkätöillä tuon hölmöyden velkaa.
Vanha Paasikivi kehui joskus Kekkosta. Olettaisin Paasikiven nähneen Kekkosessa miehen, joka halukkaasti torppasi hänen omia vanhoja kiistakumppaneitaan (sotasyyllisyysoikeudenkäynti) heidän rikoksistaan viisainta, Paasikiveä kohtaan. Paasikivihän sivuutettiin kärkipaikoilta sotien alussa. Paasikiven politiikka oli kuitenkin (tunnekuohuista huolimatta) realistista. Paasikivi piti kotimaiset - ja ulkomaiset kommunistit käsivarren mitan päässä Suomesta. Kekkonen syleili antaumuksella Neuvostoliiton johtajia ja (kristillisestä avioliitosta huolimatta)useita hame päällä kulkevia.
Kekkonen oli todellakin umpikiero savolainen, jolle mikään ei ollut pyhää. Hänen lempilukemistoaan oli Mahciavellin Ruhtinas, joka on kaikkien juonittelijoiden perustavaraa. Kekkonen valitettavasti oli myös tosikko, joten hovin tehtävänä oli tuoda ruhtinaalle hyviä uutisia.
Itse äänestin Rytiä. Rytiä äänestämällä annoin kunnianosoituksen kaikille "sotasyyllisille". Isänmaan puolesta kaatuneille, sotaveteraaneille, sodissa vammautuneille, orvoille, leskille, jne. Kekkosen kiihkeästi kannattama Akateeminen Karjalaseura muuttui YYA.n hillittömään pakottamiseen. Kaikesta huolimatta Suomi tervehtyy pikkuhiljaa, mutta Kekkosen esiintyminen "suurimpien listalla" kertoo pysähtyneisyyden ja antivalistusajan synkkää kieltä.
Ryti oli Suomen historian huonoin Presidentti.
Köyhyys oli suurta ja pakkohuutokaupat yleisiä,
Ryti lisäsi Suomeen vain kultavarantoa, silloin kun
olisi pitänyt ostaa kunnon aseistusta puolustusvoimille.
Että se siitä Rydin valtiomiestaidosta.
isänmaan puolesta kaatuneita ja sotaveteraaneja kohtaan.
yleisiä 30 luvulla maailmanlaajuisen laman takia. Talousmies Rytin ansiosta Suomi selvisi lamasta paremmin kuin useimmat muut maat. Vuonna 1944 Ryti pelasti henkilökohtaisella uhrautumisellaan Suomen.
Pääministerinä ollessaan Kekkonen osti maalaisväestön ääniä rahoilla, joilla olisi pitänyt rakentaa teollisuutta. Hänen taloupolitiikkansa johdosta Suomesta joutui lähtemään ulkomaille 500 000 ns. Kekkoslovakian pakolaista.
Presidenttinä Kekkonen asetti omat etunsa maan etujen edelle.
Sinulla on ilmeisesti sellainen käsitys, että pankkimies vastasi Suomen varustautumisesta kolmekymmentäluvun lopulla, eikä vallassa ollut punamultahallitus yhdessä maalaisliittolaisen presidentin kanssa?
Kekkonen halveksi puolustusvoimia ja sotaveteraaneja ja piti naama virneessä lastenkutsuja vasemmistolaisille penikoille.
sinä et sitä käsitä että, jos niin ei olisi tehty, niin sinä olisit Ruotsissa, romuttamolla keräilemässä vanhoja Ladan kummeja!
teki, kun kansa eli köyhyydessä?
Pääsihän sinne Ruotsiin volvon gummeja pyörittämään useampi satatuhatta suomalaista, vaikka isä aurinkoinen viisaasti johti maataan.
oli niin pienet.
Oliko Suomi vähemmän Neuvostoliiton vallan alla kuin toinen rajanaapuri Norja?
Eihän se Kekkosen ansiota ollut, ettei Suomesta tullut NL:n sosialistista satelliittivaltiota 1940-luvulla. Kekkonen osallistui kyllä komuunismin torjuntaan 1970-luvulla, kun NL Stepanovin johdolla ja kotistalinistit vyöryttivät Ahti Karjalainen kärkitorpedonaan.
Se, ettei Suomesta tullut sosialistista valtiota Tshekkoslovakia ym. tapaan, johtui siitä, meillä oli erilainen tilanne kuin muualla Euroopassa. Monessa näistä Itä-Euroopan vasallivaltioista Saksa oli ollut miehittäjänä ja kommunistit nousivat sankareiksi taistellessaan Saksaa vastaan. Kommunistien kannatus oli siis alunperin hyvin aitoa eikä ulkoa pakotettua. Ehkä näistä Romania vertaantuu parhaiten Suomeen, sehän joutui NL:n taholta samantapaisen painostuksen alle 1939 kuin me. Muuten kommunismiin siirryttiin ainakin puolivapaaehtoisesti.
Suomessa Hertta Kuusinen julisti, että Tshekkoslovakian tie tulee olemaan meidänkin tiemme. Suomessa sosiaalidemokraatit tekivät kuitenkin jyrkän pesäeron kommunisteihin eivätkä lähteneet tukemaan tätä. Tästä sai alkunsa asevelisosialistien ja kokoomuslaisten yhteinen kommunismin vastainen torjuntaoperaatio, joka pelasti Suomen Tshekkoslovakian tieltä.
Suomi oli silti NL:n uhan ja painostuksen alainen. Eivätkä sotilaaliset operaatiotkaan ihan poissuljettuja olleet. Vuonna 1968 neuvostolaivasto käyttäytyi erittäin aggressiivisesti Suomea kohtaan ja Suomessa nostettiin sotilaallista valmiutta jonkin verran. Kyllä siinä oli konfliktin mahdollisuus olemassa, sillä rajaloukkaukset olivat aivan läheltä piti tilanteita. Jos tilanne olisi maailmalla silloin vähänkin vielä kiristinyt, oltaisiin täällä voitu olla helisemässä NL:n tahtoessa näyttää maailmalle suurelta ja mahtavalta sen pannessa toimeen Brezhnevin oppiaan. Ei kai se eräiden sotilasviranomaisten kertomusten mukaan kovin kaukana noihin aikoihin ollut, etteikö Suomen rannikkotykistö olisi muutamaankin otteeseen avannut tulennut sotilasalusta kohtaan. Toinenhan oli tämä salattu Kosyginin vierailu, jolloin meinasi tapahtua vahinko.
Edelleen 1970-luvulla neuvostokoneen kaappauksen yhteydessä suurlähetteliläs Stepanov yritti johtaa operaatiota Suomessa ja määrätä siis Suomen puolustusvoimien toimista. Stepanov ilmoitti myös, että venäläiset Mig-hävittäjät tulevat lopettamaan kaappaustilanteen. Sen jälkeen suomalaista ilmatorjuntatykistöä rahdattiin vaivihkaa lentokentän ympärille.
Olen kyllä samaa mieltä siitä, että Kekkonen pelasi kierosti ja ilmeisesti lopulta myös venäläiset huomasivat tämän. Siksi sieltäpäin alettiin näyttää vihreää valoa Ahti Karjalaiselle, joka olisi ollut Kekkosta uskollisempi ja luotettavampi. Kekkosen taktiikkana oli ostaa Suomelle lisää liikkumatilaa tekemällä näennäismyönnytyksiä neukuille ja nostamalla ystävyysretoriikan keskeiseksi asiaksi. Kekkosen taktiikka oli riskaabelia, mutta mielestäni kylläkin nerokasta ja Suomelle lopulta edullista. Olen tässä suhteessa eri mieltä siis Kekkosta täällä käsitelleen K.K.Korhosen kanssa.
Siinä olet oikeassa, että meillä oli kommunisteja, jotka olivat valmiit luopumaan itsenäisyydestä sosialistisen järjestelmän hyväksi. Taisto Sinisalo oli tämän klikin kärjessä ja hänet voisi kai nimetä pienimmäksi suomalaiseksi. Sinisalon porukka oli jatkoa Otto W. Kuusisen toiminnalle. Enemmistökommunisteille isänmaallisuus näytti sen sijaan olevan merkityksellinen asia.
NL:n taktiikasta Suomen suhteen on ehkä hyvä esittää muutama sananen ja se asettaa Kekkosenkin tiettyyn rooliin sieltä päin katsottuna. NL pyrki "valloittamaan" Suomen sisältäpäin ja kontrolloimaan Suomea ns. porvarillisen kärjen avulla. Stalin antoi vallan ja hänellä oli valta myös ottaa se valta tarvittaessa pois. Kekkonen oli sopiva porvarillisen maailmankatsomuksen omaava mies tällaiseksi kärjeksi. Hän olisi siis uskottava Suomessa, koska ei ollut kommunisti. NL halusi siis porvarillisen nukkehallitsijan Suomeen, jota voisi vetää naruista sopivaan suuntaan.
Jälkikäteen Kekkosen valinta tuoksi mieheksi oli virhe. Se oli virhe siis neukkujen kannalta. Kekkonen oli poikkeuksellisen älykäs ja kiero ja veti lopulta niitä nenästä, jotka sallivat hänen pitää valtaa siksi, ettei ollut neuvostovastainen vaan halusi kehittää sen ajan retoriikan mukaan ystävällisiä ja luottamuksellisia naapurisuhteita. Monessa suhteessa Kekkonen varmaan toimi mieliksi neukuille, mutta Suomen kannalta elintärkeiden asioiden osalta hän osasi vetää kotiinpäin. Näin nettovaiktus oli positiivinen.
1970-luvulla NL halusi tiukentaa otettaan, missä Suomen syöjä Stepanovilla saattoi olla suuri merkitys. Silloin Kekkosen kaksoispelistä heräsi epäilyjä ja alkoi olla valmiutta vaihtaa hänet luotettavampaan porvarilliseen kärkeen. Ja tämä mies oli siis Ahti Karjalainen, jolla oli suuria valtapyrkimyksiä ja jonka vuoksi Kekkonen suuttui tälle tulisesti syrjäyttäen näin käytännössä Karjalaisen. Keijo Korhonen lienee ollut niin vihattu ulkoministeri neukkujen silmin juuri siksi, että Kekkonen valitsi hänet Karjalaisen tilalle ulkoministeriksi. Karjalaisen torjuminen saattoi olla Kekkosen urotöistä jopa se kaikkein suurin. Karjalainen oli Kekkoseen verrattuna tyhmempi ja suoraluontoisempi mies, joka ei olisi osannut pelata neukkuja vastaan Suomen hyväksi. Karjalainen oli ainoastaan vallanhimoinen. Suomen kannalta oli myös erinomainen asia, että vähäpuheinen ja jäyhä Karjalainen ei ollut lainkaan suosittu kansan keskuudessa. Epäonnistuttuaan Karjalainen ratkesi sitten ryyppäämään ja alkoholisoitui häviten esivaalin myöhemmin Johannes Virolaiselle, vaikka silloinkin vielä yritettiin Väyrysen johdolla kaikenlaisia metkuja.
Kyllä Kekkonen merkittävä suomalainen on, mutta en tiedä, onko silti suurin esim. Paasikiveen ja Snellmaniin verrattuna. Emme tiedä vielä Kekkosesta ehkä kaikkea, minkä vuoksi hänen suuruutensa on kyseenalainen.
Kekkonen osasi olla tarvittaessa kova ja häijy. Hän heitti Stepanovin ulos maasta ja torppasi Karjalaisen valtapyrkimykset.
Kekkonen oli todellakin kova jätkä. Tärkeimpiä kykyjä oli ryypätä Venäläiset "pöydän alle". Kekkosella oli kovin viinapää! Ja kovissa neuvotteluissa Kekkonen käytti tätä hyväksi saaden Suomelle edulliset sopimukset.
Ahti Karjalaisen heikkous oli taas huono viinapää ja siksi Kekkonen hylkäsi hänet seuraajaehdokkaanaan, koska näki että Ahti olisi ollut Venäläisille helppo pala juottaa humalaan ja sitten saada hyväksymään Venäläisten ajamat sopimukset.
... tai ei, ei mikään uusikaan tieto voi kumota seuraavaa: Kekkonen nosti Suomen sodan kurimuksesta maailman vauraimpien maiden joukkoon. Maassa vallitsi pohjoismainen hyvinvointi, demokratia ja markkinatalous. Maa oli sosiaalisesti ja alueellisesti tasapainoinen. Kekkonen käänsi tosiaan itäsuomalaisella joustavuudella (kieroudella) joutumisemme sodassa N-liiton etupiiriin palvelemaan noita tavotteita. "Ystävyyden", joka ei maksanut mitään, varjossa Kekkonen hoiti meille elintärkeät kaupalliset ja poliittiset suhteemme länteen niin, että kun N-liitto kaatui omaan mahdottomuuteensa, Suomi oli valmis ylpeänä täysillä ottamaan paikkansa Euroopassa.
Tuo oli tulos Kekkosen toiminnasta, muulla ei ole merkitystä.
Kekkosella oli ansionsa Suomen nostamisessa vauraiden maiden joukkoon, mutta kyllähän tässä silti sentään suurempi merkitys on suomalaisella teollisuudella ja teollisuustyöntekijällä. Kekkonen kyllä toiminnallaan avasi markkinoita itään, oten tältä osin Kekkosen ansiot olivat suuret.
Kekkosta voi pitää ehkä myös Suomen EU-kehityksen alullepanijana. Ilman EFTAa ja ponnisteluja EEC-vapaakauppasopimukseen 1970-luvulla, Suomen EU-jäsenyys olisi ehkä toteutunut vasta nyt Baltian maiden erässä. Kyllä Kekkoselle on tästä annettava tunnustus. Hän oli vahvasti taloudellisen länsi-integraation mies, jota EU:ta vastustavien nykykepulien on vaikea niellä.
Suomessa ei kuitenkaan vallinnut pohjoismainen markkintalous eikä demokratia. Suomen idänkauppa otti poikkeuksellisen suuren osan ja se ei ollut mitään markkintaloutta. Demokratian osalta olivatkin sitten suurimmat puutteet. Vaalituloksista ei välitetty, osaa puolueista diskriminoitiin, toimittiin epäparlamentaarisesti, annettiin ulkovallan vaikuttaa henkilövalintoihin ja lopulta hyvin vaarallisessa määrin koko Suomen politiikkaan, mitä osoittaa erityisesti Ahti Karjalaisen toiminta jopa Kekkosen syrjäyttämiseksi.
Maasta tuli tosiaan sosiaalisesti ja alueellisesti tasapainoinen, kun maatalouspoliittisilla ratkaisuilla maaseutu tyhjennettiin liikaväestöstä, joka muutti etupäässä Ruotsiin. Maaseudun liikaväestön oma mielipide asiasta tuli konkreettisesti esiin vuoden 1968 presidentinvaalissa ja vuosien 1970 ja 1972 eduskuntavaaleissa. Eduskuntavaalien tulos pyrittiin kaikin keinoin mitätöimään. Ei sellainen mitään pohjoismaista demokratiaa ole. Tämä huipentui sitten demokratian täyteen häpäisyyn vuonna 1974.
Itse näen Kekkosen ulkopoliittiset ja siihen liittyvät kauppapoliittiset saavutukset merkittävinä ja suorastaan nerokkaina. Mutta demokratia halveksija hän silti oli.
>>Suomessa ei kuitenkaan vallinnut pohjoismainen markkintalous eikä demokratia. Suomen idänkauppa otti poikkeuksellisen suuren osan ja se ei ollut mitään markkintaloutta. Demokratian osalta olivatkin sitten suurimmat puutteet. Vaalituloksista ei välitetty, osaa puolueista diskriminoitiin, toimittiin epäparlamentaarisesti, annettiin ulkovallan vaikuttaa henkilövalintoihin ja lopulta hyvin vaarallisessa määrin koko Suomen politiikkaan, mitä osoittaa erityisesti Ahti Karjalaisen toiminta jopa Kekkosen syrjäyttämiseksi.