En tiedä, onko tämä oikea paikka "avautua", mutta pakko saada purkaa tuntoja ja saada ehkä muutama mielipide asiasta. Eli lähisukulaiseni (nainen) kärsii mitä ilmeisimmin kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä erittäin vaikeasta alkoholismista. Hänen miehensäkin on alkoholin suurkuluttaja, mutta ainakin toistaiseksi saanut pidettyä työnsä. Tämä nainen ei ole kyennyt kunnolla töihin yli kymmeneen vuoteen. Välillä skarpannut niin, että on saanut liiton päivät nollattua ja sen jälkeen juominen jatkunut. Heillä ei, luojan kiitos, ole lapsia, eikä kyllä oikeastaan ketään muutakaan. Melkein kaikkiin sukulaisiin on välit poikki ja vika on aina muissa kuin heissä itsessään. Tämä nainen on ihan ok selvinpäin, tosin hyvin itsekeskeinen ja puhuu mielellään vain itsestään ja suurista suunnitelmistaan. Sitten jatkuu hillitön juominen ja suunnitelmat unohtuu. Hänestä tulee hyvin hyökkäävä ja ilkeä ja pahansuopa. Hän on myös hyvin, hyvin kateellinen miehensä siskolle jolla elämä ok , on työ, rakastava mies, lapsia. Nyt kysyisinkin onko kenelläkään antaa neuvoja miten tälläiseen ihmiseeen pitäisi suhtautua? Hän lähettelee aika ajoin ikäviä ja uhkaileviakin viestejä joita sitten myöhemmin pyytelee anteeksi ja on pahoillaan (ainakin olevinaan..?). Onko tälläisestä ihmisestä ulkopuolisille vaaraa ja olisiko kykenevä tekemään kateuspuuskissaan jotain kamalaa? Hän on olevinaan, niille harvoille sukulaisille jotka häneen pitää yhteyttä, mukava ja vilpitön. Mutta sitten kun viina virtaa myös pahuus nostaa päätään ja hän epäilee kaikkia muita ihmisiä juonitteleviksi ja pahantahtoisiksi. Hän on yksinään saanut aikaan monia, monia riitoja eikä häntä enää haluta mukaan yhteisiin juhliin. Kuinka paljon tälläistä ihmistä pitäisi ymmärtää? Onko oikein ja reilua muita kohtaan, että yksi saa sanoa ja tehdä mitä lystää ja pyydellä sitten myöhemmin mokiaan anteeksi? Sitten ollaan niin, niin kaveria että, kunnes taas sama kuvio toistuu. Ja tätä "herkkua" on saatu tuta viimeiset 20 vuotta. On ihan kamalaa myöntää, mutta en tunne tätä ihmistä kohtaan kuin vihaa. En enää edes sääliä vaan puhdasta inhoa. Tunnen että hän on pettänyt kaikki ketä on lähelleen päästänyt. Yritän ymmärtää että hän on todella, todella sairas, mutta ei sitä itse myönnä. Ja millään muulla ei ole väliä kun viinan juonnilla. En jaksaisi enää ymmärtää enkä todellakaan pahoittaa mieltäni hänen takiaan. Ilmeisesti tässä ei ole oikein vaihtoehtoja, välit poikki kokonaan...?!
Sairas sukulainen
kyllästynyt
2178
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Joo hakeudu terapiaan!
Kukaan muu ei pysty auttamaan juoppoa kuin juoppo itse. Kummankin niistä sekä miehen että naisen pitäisi lopettaa juominen. Mitenkäkö. Senkun tietäsi.
Ehdotaa aa:ta, a-klinikkaa tms. Tuskin ottaa neuvoista vaarin mutta jos vähän tulisi aivoihin ajateltavaa.
Juoppoa ei tarvitse paapoa ja antaa tehdä mitä haluaa. käskekää pois juhlista tai kutsukaa poliisi.
Juoppo käyttää toista ihmistä. Sille ei ole maailmassa muuta tärkeää kuin viina. Kyllähän se muuta sanoo, mutta tärkein on viina.
Onko paikkakunnallasi al anonia. Meeppä sinne. Sieltä löydät ihmisiä jotka ovat alkoholistin tuttavia, omaisia, läheisiä yms. Kaikkia jotka kärsivät läheisensensä juomisesta. Osaat suhtautua juoppoon oikein, et paapo sitä, et anna hyppiä silmille jne.
Jos sinun tapauksessa muu ei auta katkaise juoppoon välisi. Ehkäpä se silmät aukeaa kun ei juomisen varjolla saa sääliä.
Alkoholismi on sairaus. Mutta juopon paranimen alkaa kun juoppo tunnistaa juomisensa. Kukaan muu ei pysty auttamaan kuin juoppo itse.
Tiesitkö muuten. Alkoholisti sairastuttaa läheisensä, läheisriippuvuuteen.