nyt kerron sen näin...olet kuin järvi märän kostea, täynnä eloa, kun kalainen vesistö. Jonka syvimmän kohdan haluaa moni kalastaja koluta, heittään sen ongen veteen ja nypyttää. Koluta jopa mutaisemmankin kohdan, jäämättä pohjaan. Tuntuisi hyvälle vain uppoutua syvemmälle ja tuntea paineen kasvavan...tuntea nenässä järvesi tuoksu. Kalastajan unelma-apaja.
Teki taas mieli...
sensuroitu
14286
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Se haju ei lähde kaloista ikuna.
ihanasti kerrottu, nyt nukkumaan ja uneksimaan :)
Aikamoista kerrontaa siitä mikä mielessä ;).
no joo..
Voih...minä tahtoisin olla kalamiehen kaveri!
Että niinkun tuota jotain mielessä mutta ei mitään pielessä(kö)?
No sehän se mielessä on, mutta nukkumista nyt ihan tarkalleen harkitsen ;), tai sitte en ;).
Oot hyvä kirjottaan. Ootko sama joka ennenki runoillu täällä. Voisit tehdä runokirjan jo noista.
Olen sama tai yksi monista, mutta harva taitaa sanat samanlailla.
Runoilu on tosipaljon tunnetiloja, ne tulee tai ei tule. ;D ehkä siihen tarvitsee ripauksen hulluutta. jotka ne tunnelukot sitten avaa, kuin salaisen aarrearkun. :d
Se on syntisen ihanaa kun mies osaa tehdä sen oikein, mut hirveän kiusallista jos ei osaa. Kaivattu osasi , monesti oli pää kipeä sen jälkeen kun siinä syötävänä ollessa unohdin miten hengitetään.
meillä kaikilla kalamiehillä ei ole metrin melaa.
olen pullanleipoja, arkinen hikinen ahertaja. Matonpesijä. Haisen kuumalle silityslaudalle ja torttuhillolle. Kulmapaistille ja mustikoille.
Jynsään hellan kiiltäväksi ja ikkunat sädehtiviksi. Iltaisin pyörryn sänkyyni ja kuorsaan isosti. Jos jaksan luen kirjan.
Ei kyllä kiihottanut tämä viesti sitten yhtään.
älä nyt tai kyllä lahnoilekkin tilaa löytyy ahdin valtakunassa.
Eikö olekkin Ifocolorin pikkupojan sotkeminen kaksimieliseen mainokseen aika sairata ?