olen kärsinyt masennuksesta jo monta kuukautta, eikä mikään enää innosta eikä kiinnosta. haluan vain pään sekaisin ja pois tältä maailman todellisuudelta. itsemurha on käynyt mielessä mutta ei minulla munaa ole semmoiseen. tuntuu että minusta ei kovin kukaan välitä ja haluaisin tietää miltä läheisiltä tuntuisi kun kuolisin.. lääkärille tai millekkään muulle en asiasta halua puhua tai muuta. onko kellään mitään samantyyppistä olotilaa yms?
elämäänkyllästynyt
122334
9128
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Älä ruikuta, tee ne rästiin jäänneet hommat, niin olo helpottaa.
Minuakin v.tuttaa likaiset astiat tiskipöydällä. heti kun ne on pesty on elämä paljon mukavampaa. Siitä ihan nauttii.
Kukahan tässä valitti rästiin jääneitä hommia? Itse en mainintaa huomannut, kuin vasta 9 20:n kirjoituksessa.
rästiin jääneet hommat? oonko mä semmosesta puhunutkaan? sä et näyttävästi ymmärrä.
kuka tuollaista jaksa kuunnella, eikä ole tarvettakaan...
pilaat ilmaa....
kuka sua jaksaa kuunnella!? puhut vaan ittekses tääl ku oot niin täynnä paskaa. vituttaa tollane apinointi, et sä oo yhtään sen parempi kun muutkaan. pelle!
tuo kommenttisi alentaa itsetuntoani oikeesti.. sä et oikeesti sit tiedä millast tää on..
ps. vittuako tuut tänne sit ruikuttaa jos ei kiinnosta....
sry ei ollut aloittajalle tarkotettu, palo vaan käpy kun kelasin et on taas trollaaja asialla. siis tiiän kyl hyvin miltä masennus tuntuu, kuntoutuksella kun atm oon. voimii sinne ja anteeks, välil vaan tekis mieli leipoo tauluun näit tyyppei jotka jaksaa kiusaa masentuneita omaks huvikseen. se jos mikä on säälittävää...
Hei,
tässä sinulle linkki Suomen Mielenterveysseuran palveluihin.
http://www.mielenterveysseura.fi/sos-kriisikeskus
Valtakunnallinen kriisipuhelin päivystää tälläkin hetkellä. Toivottamalta tuntuvissa tilanteissa voi keskustelu ulkopuolisen kanssa auttaa joko löytämään uusia näkökulmia tai kestämään sietämättömältäkin tuntuvan olon kanssa.
Ystävällisin terveisin,
SOS-kriisikeskus
Ehdottomasti soita tuonne kriisikeskukseen. Otat vain kännykän käteen ja soitat. Ei siinä voi mitään menettääkään. Ehkä siten saat voimia mennä myös lääkäriin, mielestäni tarvitset selä lääke-apua sekä keskusteluapua. Itse sain aikoinaan todella hyvän alun lääkkeistä. Älä tyrmää lääkkeitä,mei sinun tarvitse niiden käytöstä kenellekään kertoa jollet halua. Ne antaa valoa elämään jo muutaman päivän käytön jälkeen.
Muista, että ihan taatusti elämääsi tulee jossakin vaiheessa valoa ja iloa!