Niin.
Muutaman vuoden ajan olen välillä pysähtynyt miettimään onko muidenkin elämä tämmöistä? Välillä on virtaa niin että jos maassa olisi kahva kiskoisi maan radaltaan ja toisena ajankohtana ei tahdo suihkussa jaksaa käydä.
Toisina ajanjaksoina liikun paljon, laihdun, seksi pelaa, työt menee ikäänkuin vasemmalla kädellä. Vastapainona apatia, pinnistely, itsensä käskeminen oman työn perusosista suoriutumiseen. Niin ja se painon nousu kun ei jaksa liikkua.
Ensimmäinen ajanjakso jossa uskon menneeni aivan yli oli loppuvuonna 2011. Silloin tuli käytyä TK:ssa jossa lääkäri määräsi levyllisen Ataraxia stressiin jotta sai nukuttua. Jälkeenpäin ajateltuna uskon olleeni maanisessa vaiheessa jonka itseltänikin peitin noihin työkiireisiin.
2012-2013 puoleen väliin vuotta meni muistaakseni ihan hyvin, lähinnä se mikä aina on haitannut arkirutiineja ja mitä olen ajatellut (kun välillä havahdun tähän) että ajatukseni ja tekemiseni saattaa joskus karata täysin, vaikka jopa tilanteessa jossa toinen henkilö puhuu minulle suoraaan.
2013 loppuvuosi meni taas lujaa. Ei tarvinnut nukkua. Pari kuukautta meni niin että nukuin 3-5h yössä. Kyllähän sen alkuvuodesta sitten taas huomasi mitä se oli, ei vaan tullut mistään oikein mitään ja tuntui siltä että kohta joku hyppää niskaan kun olin pois parhaasta terästä. No ei hypännyt koska työt kuitenkin hoidin vaikkakin siihen piti edelleen patistaa itsensä.
Nyt tuntuu siltä että alkaa pikkuhiljaa siirtyä manian puolelle. Mistäkö tiedän? Olen nyt oivaltunut oma maniani ensioireen; pakonomainen tarve ostaa jotakin uutta hienoa ja kallista. Aivan perseestä ja sisältää valtavan riskin. Minulla on pari vuotta vanha auto jonka yhtä-äkkiä sain päähäni että se pitää vaihtaa, kävin jo muutamassa liikkeessäkin. Nykyautosta on sen verran velkaa jäljellä ettei siitä jää mitään hyvitettävää jos sen vaihtaa. Tässä kohtaa rupesinkin (se järjen ääneni) miettimään että mitä hittoa oikein meinaan? Samaan aikaan harkitsen ostavani läjätolkulla kulutuselektroniikkaa ja muuta rojua. Kaikki isommat ja kalliit ja etenkin tarpeettomat ostokset tuntuvat ajoittuvan tämmöisten maniajaksojen alkupuolelle. Samoin kuntoiluvimma lyö päälle, se nyt ei sinänsä ole paha juttu mutta kunhan huomaa itsestään että mieli on taas muuttumassa.
En oikein osaa itse erottaa jälkikäteen näitä manian ja depression vaihteluja mutta tuntuisi että ne seilaavat kohtuu pitkillä väleillä. Tällä hetkellä olen jossakin siellä välillä menossa. Maniaa kohti kuitenkin.
Lääkärin lausuntoa ei ole. Eikä lääkkeitä. Pitänee ottaa asiaksi ja siirtyä työterveyspalveluiden äärelle.....
Muutaman vuoden ajan olen välillä pysähtynyt miettimään onko muidenkin elämä tämmöistä? Välillä on virtaa niin että jos maassa olisi kahva kiskoisi maan radaltaan ja toisena ajankohtana ei tahdo suihkussa jaksaa käydä.
Toisina ajanjaksoina liikun paljon, laihdun, seksi pelaa, työt menee ikäänkuin vasemmalla kädellä. Vastapainona apatia, pinnistely, itsensä käskeminen oman työn perusosista suoriutumiseen. Niin ja se painon nousu kun ei jaksa liikkua.
Ensimmäinen ajanjakso jossa uskon menneeni aivan yli oli loppuvuonna 2011. Silloin tuli käytyä TK:ssa jossa lääkäri määräsi levyllisen Ataraxia stressiin jotta sai nukuttua. Jälkeenpäin ajateltuna uskon olleeni maanisessa vaiheessa jonka itseltänikin peitin noihin työkiireisiin.
2012-2013 puoleen väliin vuotta meni muistaakseni ihan hyvin, lähinnä se mikä aina on haitannut arkirutiineja ja mitä olen ajatellut (kun välillä havahdun tähän) että ajatukseni ja tekemiseni saattaa joskus karata täysin, vaikka jopa tilanteessa jossa toinen henkilö puhuu minulle suoraaan.
2013 loppuvuosi meni taas lujaa. Ei tarvinnut nukkua. Pari kuukautta meni niin että nukuin 3-5h yössä. Kyllähän sen alkuvuodesta sitten taas huomasi mitä se oli, ei vaan tullut mistään oikein mitään ja tuntui siltä että kohta joku hyppää niskaan kun olin pois parhaasta terästä. No ei hypännyt koska työt kuitenkin hoidin vaikkakin siihen piti edelleen patistaa itsensä.
Nyt tuntuu siltä että alkaa pikkuhiljaa siirtyä manian puolelle. Mistäkö tiedän? Olen nyt oivaltunut oma maniani ensioireen; pakonomainen tarve ostaa jotakin uutta hienoa ja kallista. Aivan perseestä ja sisältää valtavan riskin. Minulla on pari vuotta vanha auto jonka yhtä-äkkiä sain päähäni että se pitää vaihtaa, kävin jo muutamassa liikkeessäkin. Nykyautosta on sen verran velkaa jäljellä ettei siitä jää mitään hyvitettävää jos sen vaihtaa. Tässä kohtaa rupesinkin (se järjen ääneni) miettimään että mitä hittoa oikein meinaan? Samaan aikaan harkitsen ostavani läjätolkulla kulutuselektroniikkaa ja muuta rojua. Kaikki isommat ja kalliit ja etenkin tarpeettomat ostokset tuntuvat ajoittuvan tämmöisten maniajaksojen alkupuolelle. Samoin kuntoiluvimma lyö päälle, se nyt ei sinänsä ole paha juttu mutta kunhan huomaa itsestään että mieli on taas muuttumassa.
En oikein osaa itse erottaa jälkikäteen näitä manian ja depression vaihteluja mutta tuntuisi että ne seilaavat kohtuu pitkillä väleillä. Tällä hetkellä olen jossakin siellä välillä menossa. Maniaa kohti kuitenkin.
Lääkärin lausuntoa ei ole. Eikä lääkkeitä. Pitänee ottaa asiaksi ja siirtyä työterveyspalveluiden äärelle.....
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tuttu juttu täälläkin päin