Hänellä on myös lapsia. En tahdo asian etenevän mihinkään suuntaan. En toivo kenenkään pettävän perhettään tähteni. Silti en saa tätä miestä mielestäni. Hän vierailee myös unissani. Piinallista!
Olen ihastunut varattuun mieheen.
nothingbutthetruth
31694
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Kirjoitan sinulle vastauksen, vaikkei me kai oikein millään todennäköisyyllä voida olla ne toisiaan kaipaavat ja toisiinsa ihastuneet henkilöt.
Itse ajattelen erästä jonkin verran itseäni nuorempaa naista lähes kaiken aikaa. Ja olen juuri tuota, perheellinen varattu mies.
En ajatellut näin käyvän enkä hakemalla hakenut tätä ihastumista. Tunteet häntä kohtaan eivät ole mitään hetken mielijohdetta, olemme "tunteneet" toisemme jo aika pitkään.
Olen jo kauan miettinyt, että käväisenköhän edes hetkisesti hänen ajatuksissaan niinä aikoina kun ei nähdä, olenkohan hänelle edes jotain enemmän kuin yksi tyyppi keskellä arjen normaalia kulkua?
En haluaisi uskoa, että näin vahva tunne on yksipuolista, jostainhan sen on täytynyt saada kipinä syttyäkseen, kasvaakseen sydäntä polttavaksi kaipuuksi.
Tutustuminen kahvikupin äärellä olisi enemmän kuin koskaan voisin toivoa, rauhallinen hetki kahdenkesken. Jutella vaan ja olla kaksi toistensa seurassa viihtyvää ihmistä, ilman mitään pettämisiä. Kai kahvin voi juoda kenen kanssa haluaa ja saa kai elämässä tutustua uusiin ihmisiin?
En tiedä auttoiko tämä, mutta helpoksi näitä asioita ei kyllä ole tehty. Jo pelkästä ajatuksesta tuntee huonoa omaatuntoa, vaikka mitään ei ole tapahtunut ja toinen osapuoli ei tunteista tiedä juuri mitään.
Tsemppiä Ap. sinulle!
Tsemppiä täältä myös! Olen samassa tilanteessa ja voin sanoa että ei ole helppoa. Emme voi tehdä kumpikaan juuri mitään tai kyllä hän ehkä voisi mutta ei halua kai mitään muuta kun flirttiä vaikka hänkin taitaa olla ihastunut. Toivottavasti hän on onnellinen perheensä kanssa. Mun pitää unohtaa hänet tai sekoan. Pakko yrittää ajatella että ei sitä ihmistä ole koskaan tavannut.
Itse ajattelin sitä toista lähestymistapaa, rohkaista mieleni ja tehdä jonkinlaisen aloitteen. Meni sitten miten meni, mutta tiedämmepä sitten ainakin molemmat mikä on homman nimi.
Nyt en häntä näe ainakaan muutamaan päivään, mutta seuraavan kerran kun hänet tapaan, kysyn häntä kahville.
Kuulostaa niin kovin tutulta. Minäkin (nainen) varattu ja perheellinen ihastunut sietämättömästi samassa tilanteessa olevaan mieheen. Koska olen aika ujo, en uskaltaisi tehdä aloitetta, sinä toinenpuoli, tee se! En tunne kyllä syyllisyyttä ihastumisesta, se kun tuo yksipuolisenakin niin paljon hyviä tunteita elämään. Tähän mieheen olen kyllä ihan koukussa, puhumme työasioissa puhelimessa päivittäin ja teemme tikusta asiaa, että jotain kipinää on olemassa. Jos hän tekisi aloitteen, lähtisin kyllä kahville...Aika näyttää.
Kunpa voisikin tehdä tikusta asiaa. Harmillista omassa tilanteessa onkin, että omien menojeni takia näemme aina välillä ihan liian harvoin ja silloinkin hänen töihinsä liittyen. Enkä haluaisi tässä asiassa toista lähestyä hänen työpaikallaan, mutta mutta ... eipä kai ole vaihtoehtoja.
Eikä kukaan ulkopuolinen oikein voi toisen tunteita moralisoida. On niin monta erilaista parisuhdetta, elämäntilannetta ja kaikkea maan ja taivaan väliltä. Aivan turhaa perustaa tunteitaan toisten arvioiden mukaan, he elävät omaa elämäänsä.
Oma ihastukseni livahti sydämeeni ilman mitään kriisin veruketta. Omalla ihanalla olemuksellaan valloitti sydämeni. Kuka sitä pystyy tuomitsemaan, en minä ainakaan. Ja kuka muu elää tunteitteni kanssa kuin minä, eipä varmaan kovin moni.
Eikä vika ole välttämättä aina suhteessa, tai ainakaan itse en valita tai kritisoi parisuhteeni toista osapuolta. En sano hänestä mitään pahaa. Oma sydämeni tämän teki, ei kukaan tai mikään muu.
Täältä kans huiskutetaan varatulle perheelliselle miehelle.. tuntuu niin väärältä! Miksi tunnemme vetoa toisiamme kohtaan. Ei olla nähny viime viikkoina silti olet mielessäni. Tahto tuntea sinut paremmin ja ajatus saada sinusta luotettava ystävä...
Täällä myös perheellinen mies, jolla avioliitossa kaikki enemmän kuin paremmin ja silti pää sekaisin ihastuksesta työtoveriin.
Ei olla edes viimeaikoina nähty hirveän usein ja silti hirveä ikävä kalvaa.
En voi tehdä aloitetta, odotan että hän tekee (turhaan).
Minullekkin riittäisi näin alkuun että voisimme puhua kahden kesken ja ilman alkoholia.
Tietysti ilman, en koskaan ole hakenut lohtua alkoholista enkä tupakasta... yleens puran itseni lähtemällä tienvarteen puhalteleen ja tossua toisen etehen ;)
onhan meitä monta kohtalontoveria sulle.
Itse olen perheellinen nainen ja rakastunut avoliitossa elävään (ei perheelliseen) mieheen. Mies ei tiedä minun tunteistani, jollei ole arvannut. Enkä tiedä hänen tunteistaan myöskään. Tiedän, että jollain tavalla hän minusta vähän pitää, mutta ajatteleeko yhtään sen enempää? Olisi kiva tietää...Ja viettää yhdessä edes yksi ilta/yö jossa elettäisiin vain toisillemme. Rakastan myöskin aviomiestäni, mutta tunnelataus häntä kohtaan ei ole lähellekään sitä kuin tätä toista kohtaan...Ihastukseni tuntuu juuri minulle oikealta, mutta todennäköisesti olen väärässä. En tule tekemään asialle mitään. En halua loukata syyttömiä osapuolia tai pilata omaa hyvää elämääni...en kuitenkaan pysty vannomaan mihin tilanne kehittyy, kun olen ihastukseni kanssa tekemisissä lähes päivittäin...Vaikeaa on tätä tunnetta unohtaa!
jokainen tekee päätöksensä itse.avioliitto saattaa olla game over. turha moralisoida,huono avioliitto on lapsille pahempi asia kuin ero.
En ole perheenrikkoja. Toisaalta tiedän paremmin kuin hyvin, ettei toisten parisuhteista voi tietää. Hän vaikuttaa kunnolliselta, tuskin hylkäisi lapsiaan. Psyykeeni ei myöskään kestä kakkosena oloa. Kai tää ajan kanssa ohi menee. Jos ei yllytä itseään...
Aloituksestasi käy jo selvästi esille, että et halua tilanteen etenevän ja mieluummin yrität unohtaa tämän miehen.
Aivan mielenkiinnosta kuitenkin kysyn, että miten vastaisit, jos hän pyytäisi sinua vaikka kahville? Kieltäytyisitkö, koska et halua edetä mihinkään suuntaan, vai olisitko silti valmis ottamaan elämääsi uuden ihmisen ystäväksi? Entä tuntisitko olevasi hänelle kakkonen tilanteessa, jossa olisitte ystäviä?
Joo, anteeksi kärkkäyteni. En tietenkään kieltäytyisi! Jeesustelen tässä, mutta mieleni ja ruumiinii on heikko. Kuten ihmisrodulle on tavanomaista, pyörrän puheeni heti ensimmäisen tilaisuuden tullen. Akitoin itseni kyseenalaisille leveleille aina kun näen hänet. Suorastaan tungen viereensä juttelemaan ja kyselemään kuulumisia. Jälkeenpäin kieriskelen omantunnontuskissa seuranneen olon jälkimakustuksissa. Tässä ei todellakaan pitänyt käydä näin. Olin kuitenkin aluksi liikkeellä aivan viattomin aikein. Luulen, että hän pitää minua sydämettömänä syöjättärenä, mitä en omasta mielestäni ole ollenkaan!!!
Ja btw: Vaikutat sympaattiselta ja kivalta ihmiseltä. Toivottavasti saat oman tilanteesi järjestykseen. Sanoisin sinulle myös, että pyydä sitä ihastustasi kahville. Kahvittelussa ei ole mitään väärää, eikä se täytä pettämisen kriteerejä millään muotoa. Parhaassa tapauksessa käy niin, että unohdat miksi ihastuit ja löydät itsesi jälleen rakastamasta vaimoasi. Näitä käy elämässä. Pitää yrittää silti tehdä oikeat ratkaisut.
Ap mistäpäin suomea olet? Nähdäänkö huomenna?
Emme uskoakseni näe huomenna tai hetkeen muutenkaan. Etelässä mennään...
Etelässä täälläkin. Harmi kun ei nähdä huomenna..Tulee illanvietosta paljon tylsempi jos et ole paikalla.
Vähän hämmennyin kauniista ja kannustavista sanoistasi, niitä harvoin kuulee nykypäivänä. Kiitos kovasti.
Toivon, että näen hänet huomenna. Aijon kysyä häntä kahville, jos vaan tilanne sen sallii. Saa nähdä mitä siitäkin tulee, pelkkä ajatuskin saa sydämen hakkaamaan lujempaa. Varmaan täysi katastrofi, joku mieletön tunteiden tulva, joka pelästyttää hänet. Voin melkein kuvitella.
Olisi ihanaa saada mahdollisuus tutustua häneen paremmin, ihan jo senkin takia minkä vaikutuksen hän on minuun tehnyt. Aika ainutlaatuista, joten hänen täytyy olla sen arvoinen. Kunpa minäkin hänen silmissään.
Kiitos vielä sinulle ja kaikkea hyvää tulevaisuuteen.
Varmaan hämmentyisin pyynnöstä niin vaikea sanoa mitä vastaisin mutta kuvittelisin että en voisi kieltäytyä. Yritän kyllä unohtaa tämän miehen koska ei tämä voi enää jatkua näin. Se unohtaminen on vaan jostain hyvin vaikeaa koska aina kun ajattelen siinä onnistuneeni niin hän ilmestyy paikalle. Hänen silmistään sen näkee että hän haluaa musta jotain. Siispä jos hän lukee tämän niin toivon että hän tekee todella jotain aloitetta koska muuten mun täytyy keksiä jotain ettei enää nähdä.
Täälläkin varattu perheellinen mies, joka ihastunut toiseen naiseen. Tällaiseen rumilukseen ei kukaan tosin ihastu, joten yksin olen tunteineni, mutta on se ihastuminen mukava tunne.
Muutama kannustuksen sana, ajattele olevasi persoonallinen. Itse miehenä ajattelen, että mies saa olla miehen näköinen, vaikka media onkin pullollaan huonoa itsetuntoa kylvävää ajatusmallia. Kirveellä veistetyt kasvot, niissä on aitoa karismaa.
Vielä hieman kun keskittyy siihen miten kantaa itseään, se näkyy kauas. Ei pelkästään vaatteilla vaan asenteella, pienin askelin isoihin muutoksin.
Tsemppiä sinne!
minä nainen olen kylläkin rakastunut mieheen, joka ei mikään kiiltopoika olekkaan, ei se ulkonäkö aina ole ratkaiseva tekijä, luonne ja kaikki muu on minulle tärkeämpää, vaikka minun silmissäni hän on kaikkein komein,,
Kiitos piristävistä viesteistä molemmille kirjoittajille!
Mukavaa joulun odotusta.
Tutulta kuulostaa. Kuinka ollakaan olin vuosia sitten samassa tilanteessa: korviani myöten ihastunut erääseen perheelliseen naimississa olevaan mukavaan työkaveriini. Itse olin myös avoliitossa.
Ihastuminen on kyllä ihana tunne tiettyyn pisteeseen asti. Jossain vaiheessa alkaa se ihastuminenkin stressaamaan ja epätietoisuus verottamaan energiaa. Joten, rohkaistuin ja kerroin varovasti ihastukseni kohteelle tilanteen ja pakithan sieltä tuli, niin että tärähti. Kirpaisi, mutta eipähän tarvinnut enää elätellä turhia toiveita mihinkään suuntaan hänen suhteensa.
Varattuun rakastuminen on niin ahdistavaa, haluaa muttei saa...
Etkö petä itseäsi toinenpuolitarinaa..Että kaverina kahville. Kuulostaa selitykset itselle..
Eikö olisi helpompaa tukahduttaa ne tunteet. Mitä jos yrittäisit enemmän tehdä töitä unohtamisen eteen niin ei tarvitse syyllistyä perheen rikkomiseen. Voit masentua pahasti jos hän valitseekin olla nykyisensä kanssa.
Missä kaupungissa asuviin varattuihin miehiin olette ihastunut?
Helsingissä asuvaan
nothingbutthetruth: alkaako sun nimi A:lla? Omalla työpaikalla on yksi nainen kenen hymy on aina päivän päätteeksi parasta päivässä :) en myöskään saa sanotuksi miten ihastunut häneen olen..