En ole koskaan ollut näin syvällä. En tunne enää että pääsisin pois. Minulla on päivittäin ahdistusta enkä pysty tekemään enää töitä vaikka istunkin töissä. Olen vain henkisesti niin rikki että tuntuu ylivoimaiselta ajatella elämää "yksin" vaikka on käynyt minulle hyvin selväksi mistä tässä on kysymys. Tuliko kaikki ymmärrys minulle liian myöhään? Tukihenkilöitä on ympärillä mutta en taida pystyä lähtemään suhteesta. Vaikka ei edes asuta yhdessä. Olen vaan liian kiinni hänessä kun elämässä on muutenkin vaikea aika. Neljä eri miestä on minusta kiinnostunut tällä hetkellä ja haluaisivat tapailla. Välillä olen nähnytkin mutta sanon että en ole valmis muuhun. En pysty ottamaan ketään laastariksi kun en halua satuttaa ketään. Olen pohjalla nyt vaikka mies ei sinänsä ole pahaa tehnytkään juuri nyt. Pitää vaan otteessa kun koitan mielessäni rimpuilla pois. Kylmenee.. lämpenee... haluaa päättää milloin nähdään.. sivulauseissa piikittelee vaikka ei edes sano mitään. Kiusaa minua sanattomasti. Eihän tätä enää osaa selittääkään. Kiusaa vaikka ei tee mitään.
Haluan pois
ei ollut normaali
51648
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 51
Vanhimmat
"Olen vain henkisesti niin rikki että tuntuu ylivoimaiselta ajatella elämää "yksin" vaikka on käynyt minulle hyvin selväksi mistä tässä on kysymys."
Sinun ei tarvitse selittää mitään enempää. Kaikki olennainen on tällä hetkellä tuossa.
"Olen vain henkisesti niin rikki "
Tai vielä oikeammin tuossa.
Sinun kannattaa varmaan keskittyä ihan nyt vain itseesi, ja tietenkin lapsiisi. Mutta kenestäkään muusta et voi nyt olla vastuussa. Olet koukussa, eivätkä muut miehet kiinnosta riittävästi, vaikka tiedät, että muiden kanssa sinulla olisi helpompaa.
Mikä sinun tahtosi on? Mitä tahdot tehdä? Sitä miestä et saa muutettua, vain itseäsi voit muuttaa... Syvimmillään asiat ovat noin.
Saat tukea, mutta otatko sitä vastaan?
" liian kiinni hänessä kun elämässä on muutenkin vaikea aika."
Tee edelleen suunnitelmaa itsellesi irtautumiseksi. Aloita sen toteuttaminen heti, kun se niiden muiden vaikeiden asioiden osalta on mahdollista. Ilmeisesti jokin muu kuin edes siitä miehestä irtautuminen on tällä hetkellä tärkeämpää sinulle... Että voimia sen muun asian kanssa, oli se sitten mitä tahansa. Ehkäpä kyseinen mies voi tällä hetkellä olla sivuseikka.
Ja jokainen aikuinen tekee itse ratkaisunsa. Ei toinen voi tehdä toisen puolesta!
Väsynyt, masentunut ja pettynyt olen minäkin.Minusta tuntuu samalta, että narsisti vainoaa minua vaikken näekkään häntä.Kokoajan sitä vaan odottaa että tämä kummallinen aika loppuu ja palaisi ne hyvät ajat takaisin.Järki sanoo että kaikki on ohi, mutta sydän se on joka huutaa tuskaansa 1 äänettömänä.Narsku kävi kimppuun ja nyt käsi kipsissä.Yritän etsiä uutta kotia toisesta kaupungista.Narsistin äiti yrittää vielläkin etten nosta syytettä.Periksi en anna enään, jos minä en jaksa tätä taistelua saan apua.Huomenna on taas uusi päivä, ilman narsistia.Välillä menen tunnin kerrallaan,kohti iltaan.
Voi sinua murusina.. Minulla ei sentään tuollaista. Koita jaksaa. Voi kun tietäisin missäpäin asut ja olet. Kaipaisin niin vertaistukea.
Luen tällä hetkellä kirjaa Vaarallinen rakkaus. Tiedän että yksittäinen kirja ei minua pelasta mutta se kertoo mm siitä miten jotkut naiset jämähtävät narsistisiin suhteisiin ja miksi eivät vaan pääse enää lähtemään. Se auttaa ymmärtämään itseäni. Silti koitan pitää yllä irtaantumisprosessia. Kun luen tuota kirjaa, minua ahdistaa ihan valtavasti. Hyvä kun pystyn lukemaan sitä. Huomaan että tässä miehessä on oikeasti psykopaattisia piirteitä vaikka en tosiaan tee diagnooseja. Jotain piirteitä vaan on. Olen vain varjo nyt siitä iloisesta itsestäni joka olen joskus ollut. Hymy vaan ei irtia eikä itkukaan. Lähden kahvitauolle töissä niin istun vaan hiljaa ja koitan hymyillä kun joku kertoo jotain hauskaa. Eikä mies ole tehnyt mitään. en voi käsittää. Aiheutanko tämän itse itselleni kun olen analysoinut tätä suhdetta liian pitkään?
" Aiheutanko tämän itse itselleni kun olen analysoinut tätä suhdetta liian pitkään? "
Oli se mitä tahansa, niin sinulla on kaikki oikeus itselläsi päättää, kenen kanssa tahdot vapaa-aikanasi olla tekemisissä, ja kenen kanssa et. Sinulla on oikeus päättää, kenestä pidät ja kenestä et. Sinulla on oikeus kaikkiin tunteisiisi, niihinkin, joiden syntyperää et tunne.
Monet jättävät kumppaninsa mystisistä syistä. Se on se kemiajuttu, kemioissa voi olla vikaa. Kaikki asiat tunne-elämän puolella eivät suinkaan ole järkeistettävissä ja jotenkin rationaalista.
Keksity vain mahdollisuuksien mukaan etsimään itsellesi parempaa elämää. Saat etsiä itsellesi parempaa elämää vaikka vuosikymmenet, ihan loppuun saakkakin. Niin minäkin teen. Sinulta tuskin tulee matkakumppaneita puuttumaan.
Lukeminen noista aiheista on erittäin hyvä asia. Siten saa puettua omia tunteitaankin sanoiksi, jos tarvitsee, ja saa lisää materiaalia ajattelunsa tueksi... Muuten todellakin on niin yksin. Kieli on sosiaalinen väline ja tarvitsemme sitä kietä tullaksemme toimeen toisten kanssa.
Tarvitsemme yhteistä kieltä ja ajatuksia ongelmanratkaisussakin, muuten emme saa nostettua esiin oikeita asioita.
Tovon sinulle todellakin kaikkea hyvää paremman elämän etsinnässä.
Hei "ei ollut normaali"! Olen lukenut aikaisempia juttujasi ja seurannut kuviotasi.
Kaikki kertomasi on niin tuttua, tilanteesi nimi on psyykkinen sodankäynti. Se narsisti-hyväksikäyttäjäsi on saanut sinusta otteen ja olet nyt hänen tunnekoukussaan. Otan osaa, mutta selviät kyllä.
Voit jatkaa alan kirjallisuuden lukemista, jos se sinua auttaa tilanteessasi. Tulee kuitenkin aika, jolloin olet lukenut "kaiken" saatavilla olevan. Mitä silloin teet? Aloitatko uudelleen ensimmäisestä kirjasta? Et, vaan päätät tehdä asiallesi jotain, olethan saanut tarpeeksi faktaa päätöksenteon tueksi.
Minulle annettiin aikanaan neuvo, johon ymmärsin tarrautua kuin oljenkorteen. Neuvo auttoi ja sen ansiosta olen nyt neuvomassa sinua toivottomuudessasi:
Älä jumakauta tapaile sitä ihmistä enää yhtään kertaa!!!!!
Aloita siis siitä, että alat pitää fyysistä etäisyyttä. Se voi olla vaikea järjestää. Jo nyt kuulen korvissani selityksesi, että lasten harrastukset ja omat ja se vaan tupsahti siihen ja blaa blaa. Vähän kuin alkoholisti selittäisi miksi repsahti.
Pääset toipumisen alkuun sillä, että et tapaa tätä narsistia. Tee kaikkesi, että et näe sitä henkilöä. On vaikeaa aluksi, tiedän. Mutta se toimii, todellakin!!
Kun olet saanut etäisyydestä voimia, niin sitten voit alkaa muuhun viestintäblokkiin (ellet kykene jo sitä ennen).
Nyt siis ensimmäinen asia on, että et näe sitä tyyppiä. Pystyt siihen. Just do it.
kuule "ei ollut normaali"..ku luen näitä viestejäsi..minulla on ihan sama tilanne..se vain on pahentunut. Nyt on tapahtunut lisäksi muutakin ja kumppanin käytös on pahentunut.tässä ei voi kertoa enempää nyt, mutta minulla on se tilanne että joudun nyt hakemaan ammattiapua tähän ahdistukseen. Ei voi keskittyä enää mihinkään varsinkaan työn tekoon koska narsisti pahentaa asioita..kirjoita tänne!!!
Olkaa nyt kuitenkin tarkkoja että tunnustatte itsessänne asuvan narsismin jos ja kun sellaisen huomaatte.
"Olkaa nyt kuitenkin tarkkoja että tunnustatte itsessänne asuvan narsismin jos ja kun sellaisen huomaatte. "
Jos se on normaalilla tasolla, niin se on tavallaan vähän merkityksetön... Se itse kun jää sen paksunahkaisen narsistin jalkoihin... Silloin täytyy vain pitää puoliaan... rauhallisesti tosin.
Mikä on syysi tulla sähläämään tähän ketjuun, kun tämän aloittajalla on muitakin huolia kuin narsisti (tai jokin sen tyyppinen).
Olen kyllä sitä mieltä, että käytät tätä foorumia vain saadaksenne voimia pysyä sairaassa suhteessa.
Olet ollut täällä niin kauan, että tiedät tasan tarkkaan, ettei muuta keinoa ole, kuin 0-toleranssi eli kaikkien yhteyksien kokonaan katkaiseminen narsistiin.
Kannattaisi hankkia elämäänsä muutakin sisältöä, kuin yksi luonnehäiriöinen ihminen. Olet rakentanut koko persoonasikin hänen ympärilleen.
Toipuminen ei voi alkaa, jos et lopeta tuota suhdetta.
Et ilmeisesti aijo sitä koskaan tehdä, mutta sääliksi käy lastasi.
Sinulle ei enää riitä myötätuntoa, koska näköjään käytät sitä vain pysyäksesi tuossa suhteessa.
Se on oma valintasi, mutta sinusta on tullut energiaimuri ja itse olet oman valintasi tehnyt.
Kaikki mitä kirjoitat kuuloistaa narsistiselta draamalta ja ruokkii vain omaa narsismiasi.
Elät mielikuvitusmaailmassasi ja rakastat itse omaa kärsimystäsi.
Niin vuodet vierivät ja koko elämä menee ohitsesi höpöhöpö-planeetallasi.
Niin olisi hyvä kuulla edes vähän, minkätyyppinen ongelma se toinen ongelma on. Jos esim. oma sisar, vanhempi tai lapsi on kuolemansairas, voi olla melko mahdotonta ponnistaa narsistiloukusta juuri silloin. Mutta melkein mikä tahansa muu syy on... sellaista ei taida olla.
Sisaren miehen sairastaminen ei enää riitä syyksi.
Olisipa kiva kertoa tuo syy mutta se on niin "harvinainen" asia että pelkään että minut tunnistetaan jos kerron sen syyn. Siis mies tunnistaa minut, jos sattuu näitä lukemaan. Vaikka toisaalta, tiedän että hän ei kotona eikä töissä ainakaan nettiä käytä eli olisi melko epätodennäköistä että olisi lukemassa näitä.
Sanotaan niin että lapseni eivät ole sairaita mutta heille on tehty jotain todella pahaa. Tämä saattaa johtaa lähitulevaisuudessa uuteen tilanteeseen, siis sekä minulle että lapsilleni uuteen tilanteeseen. He todennäköisesti tulevat menettämään jotain suurta elämästään. Siinä tarvitsevat tukea sekä minä että lapset. Monenlaista tukea. Ja tukea tarvitsen minä parhaillaan koska juuri nyt vallitsee asian suhteen iso epätietoisuus ja shokkivaihekin. Enempää en voi kertoa.
Mies on tällä hetkellä pois paikkakunnalta reilun viikon ajan ja olen nyt siltä osin rauhassa, vaikka soittoja kyllä tulee ja hän pyytää aina minua soittamaan.
Jatkan vielä että todella raskas asia. En voi juuri kuvitella raskaampaa.
Hyvin, hyvin ikävää. Tarvitset nyt kuitenkin kaikki voimasi lastesi hyväksi. Et mitenkään voi, et mitenkään, antaa sellaisen epäluotettavan miehen enää hääriä itsesi ympärillä. Kyllä sinun nyt täytyy heittää se tyyppi pois elämästänne. Otat vain viileän etäisen suhtautumisen häneen. Hän ei voi olla mies eikä mikään. Sinun täytyy saada omat voimasi omaan käyttöösi.
Onko niin, että puhut siitä miehestä "miehenäsi" edelleen, ja niin saat sosiaalista statusta siihen suuntaan, että olet muiden silmissä parisuhteessa?
Jos tuo on yksikin syy suhteenne jatkumiseen, niin ihan yhtä hyvä status nykyään on eronnut... Sinun t ä y t y y antaa kaikki rakkautesi ja välittämisesi nyt lapsillesi.
Emme ole parisuhteessa. Jostain syystä puhun miehestäni, ehkä se on helpoin täällä kirjoittaa. Kyllä minä tiedän että tyyppi pitäisi nyt heivata ulos elämästäni. On vaan todella rankkaa kaikinpuolin nyt. Ei ole rakkautta häntä kohtaan, tiedän sen. Jotain riippuvuutta, ihan ajoittaista turvallisuudentunnetta, tunnekoukku kuten täällä puhutaan. Tiedän myös sen että en ole täysipainoinen äiti tällä hetkellä. Ja se johtuu tästä tyypistä. Hän vie minulta voimia mitkä pitäisi nyt antaa lapsille. He nimittäin nyt tarvitsevat minua. Itse tarvitsisin tukea ja voimia myös. Luulen saavani sitä tältä tyypiltä mutta kun mietin tarkemmin niin en saa häneltä mitään positiivista vaikka hän kuinka koittaa sitä nyt antaa. Ainoa positiivisuus on se että hetkellinen hyvä olo hänen vieressä. Sitten murehdinkin jo taas tätä sekavaa tilannetta hänen kanssaan entistä enemmän.
"Sitten murehdinkin jo taas tätä sekavaa tilannetta hänen kanssaan entistä enemmän. "
Et voi, et mitenkään voi murehtia nyt mitään muuta kuin lastesi puolesta ja hyväksi. Et ole nyt tainnut kirjoittaa "miehestäsi", mutta ajattelin sinun muuta elämääsi, että onko se tyyppi sinulle jonkinlainen turvapaikka kaiken keskellä... Tyyliin: minullakin on mies niinkuin muilla...
Sinun täytyy nyt olla oma itsesi ja kertakaikkiaan unohtaa se tyyppi. Sinulta ei liikene lapsillesi edes välttävää rakkautta, jos nyt yhtään olen tätä ymmärtänyt. Ajatuksesi pyörivät jonninjoutavan tyypin ympärillä, kun niiden pitäisi pyöriä lastesi tilanteessa.
Et voi pitää epäluotettavaa hyväksikättäjäksi epäiltävää tyyppiä olkapäänä. Kahvikupin korvakin on tukevampi olkapää... oikeastaan tosi luja ja luotettava olkapää onkin.. ainakin narsistiin verrattuna. Kuinka voit hankkia lisää vaikeuksia, kun sinun pitäisi pyrkiä kaikista vaikeuksista selville vesille. Käsittääkseni elämä vain odottaa sinua. Kunhan annat elämälle tilaisuuden.
Rakastatko lapsiasi?
" sivulauseissa piikittelee vaikka ei ede"
Pystytkö sanomaan mitään esimerkkiä, miten tyyppi on piikitellyt sinua? Onko sanonut jotain, mikä viittaa lastesi tilanteeseen? Ihan vain sen takia, että mietin, kun varmaan kerrot hänelle asioita, niin käyttääkö sitä hyväseen piikitelläkseen sinua. Jos ei tee sitä nyt, niin sen perusteella, mitä hänen luonteestaan olemme kuulleet, voisi sanoa, että jonain päivänä tulee käyttämään hyväkseen asiaa.
minulla myös syy miksi en juuri nyt jaksa tästä suhteesta lähteä..mutta tässä sitä ei voi ruotia. Ja tunnistaminen voi olla myös, jos sattuu näitä lukemaan..
naiset ovat mieleltään lapsia ja tykkäävät leikkiä poikien kanssa ;) oletko tavannut itseään rakastavaa aikuista, siis todellista aikuista mielen ja käytöksen puolesta, eikä vain sen näköistä? et ole, koska se itse rakkaus kasvaa vähitellen aikuisen hoivaamis vietiksi eli muista väälittämiseksi. korvaat sanan narsisti sanalla lapsi.. olet 'rakastunut' pentuun ja tykkäät hoivailla. lapsethan eivät voi 'rakastaa' takaisin.. koska lapsi on aina itserakas eli narsisti, eli voi välittää vain itseään. ei kannata vihata vaan ymmärtää.
Lakkaa nyt hyvä ihminen jo kutsumasta häntä "mieheksesi".
Se on koko ongelmasi ydin.
Ongelman ydin on juurikin tuossa. Ei kai ollut niin, että ko. henkilö on vielä oikeasti liitossa toisaalla, mutta ei normaali kutsuu häntä silti omaksi miehekseen?
Ohjelmoi päänuppisi viestillä: En ikinä enää ota miestä, joka on väkivaltainen henkisellä tai fyysisellä tavalla. Kiinnitä lappu vuoteesi viereiselle seinälle ja lue sitä joka ilta. Näin saat samalla itsellesi terveempää ja parempaa ajattelemista. Mutta toimi itsekriittisesti, sillä "vika" ei voi olla vain toisessa, itse voi tehdä väärin, jos välillä hyväksyy toisen ominaisuuksineen ja antaa näin hänelle väärän viestin siitä, että kenties vika onkin minussa, mutta sinä "kultaseni" olet hyvä.
Miehet tykkäävät ns. otella, mutta naiset ei.
"Miehet tykkäävät ns. otella, mutta naiset ei. "
Sopiihan se niille isokokoisemmille ja vahvemmille paremmin. Voittavat aina, olivat oikeassa tai väärässä...
Mutta missä olikaan tämän tarinan MIES? Jäi huomaamatta minulta kuitenkin.
Muistat varmaan vielä minut "ei ollut normaali"? voi kun täällä olisi sinulle vertaistukea..kun voitaisiin jotenkin viestitellä.Itsellä sama tilanne, mutta asutaan yhdessä..tätä tosiaan voisi kutsua, psyykkiseksi sodankäynniksi, kuten joku tuossa ketjussa kirjoitti..tämä vain pahenee ja pahenee..
kirjoita tänne palstalle ja mietitään miten saataisiin yhteys toisiimme?
Uhri1, muistan sinut tietenkin! Missäpäin sinä asut, edes ilmansuunta tai lähin iso kaupunki? Oletko minkäikäinen?
Hei "ei ollut normaali", olen 30v. ja asun pohjois-suomessa..entäpä sinä?
Muutaman vuoden sinua vanhempi ja keski-Suomessa asun. Harmi kun asutaan vähän kaukana toisistamme.. Oltais perustettu kahden naisen oma tukiryhmä :)
joo, tosi harmi on..
kun voisi jotenkin muualla viestitellä, kuin täällä..aina ei viestiketjusta edes huomaa sinun viestejäsi :(
"kun voisi jotenkin muualla viestitellä, kuin täällä."
Niin muistaakseni tätä samaa ongelmaa on käsitelty täällä jo aiemminkinkin.
Periaatteessahan tuohon ongelmaan on yksinkertainen ja helppo ratkaisu, rekisteröitte nimmerkkinne ja voitte keskustella/vaihtaa viestejä yksityisesti spostin välityksellä...
Tämä ny vaan ihan käytännön tasolla miten se kahden välinen viestittely on mahdollista. Eri asia sitten on se, että onko se viisasta, jos ei tiedä mikä se toinen on miehiään/naisiaan todellisessa elämässä...
Kertokaa te joilla on kokemusta erilaisista parisuhteista että kuuluuko rakkauden satuttaa, siis henkisesti? Kuuluuko ns normaaliin parisuhteeseen että oikeasti sydämeen sattuu jossain arkitilanteissa tai vaikeuksissa mitä tulee eteen? Totta kai tulee pahaa mieltä mutta tarkoita nyt sitä.
Kuulepas ei ollut, toistelet samaa. Mikä on syysi? Ehkä et olekaan tällä kertaa oikeasti nimimerkkisi takana, vaan tuon on tehtaillut joku muu... Muuten en saata uskoa, että kysyt tuota kerta toisensa jälkeen.
Ei ole normaalia kysellä samaa asiaa jatkuvasti. Se on erittäin epänormaalia. Vaikka itse menettäisi järkensä siellä pelmuillessaan, niin vastaajille ei käy samon.
Vastaus on sama kuin ennenkin.
Kirjoitinpa itsekin kerran, että sinulle kun vastaa, niin on kuin tuuleen kirjoittaisi, eikä oikein halua sitä enää tehdäkään. Tässä se nyt taas nähdään.
Jos tuon hölmöistä kysymyksistä hölmöimmän on tehnyt joku trolli, niin toivottavasti alkupeäinen ei ollut korjaa asian.
Kyllä joo hei. Normaalia on tuo sinun vuosisadan rakkaustarinasi. Mies rakastaa sinua, kuin kuuta taivaalla, kuten kertomuksistasi ilmenee ja sinun uhrautuva käytöksesi pelastaa ja parantaa hänet kokonaan. Elätte elämänne onnellisena loppuun asti.
Ei sinuun viitsi enää tuhlata aikaa, koska olet täällä vaan imuroimassa uhreista energiaa, polttoaineeksi mielikuvituksellesi. Luet vastauksista vain ne, jotka tukevat jotenkin omaa harhaasi rakkaudesta ja normaalista parisuhteesta.
Kriittiset kommentit ohitat.
Olet ollut täällä kauan, mutta et ole oppinut mitään. Edellinen kommenttisi paljastaa sen, ettet ole edistynyt yhtään.
Draamasi ja harhasi ovat kyllä kuin teinitytön höpertelyjä ja sinulla on sentään lapsiakin, jotka ilmeisesti ovat vain rekvisiittaa sinun vuosisadan rakkaustarinassasi.
Aina löytyy pari muuta läheisriippuvaista höperöä sympatisoimaan sinun vastuuttomia valintojasi ja harhaisia tekosyitäsi.
Kaikesta näkee, että olet itse ohutnahkainen narsisti, joten onnistumiskertoimet tuossa älyttömässä suhteessasi ovat ihan kohtuulliset.
Lapset kannattaisi antaa sijaisperheelle.
"Lapset kannattaisi antaa sijaisperheelle"
Samaa mieltä. Asioista lasten kohdalla kannattaa sopia, niin kauan, kuin on jotain sovittavaa, kyllä ne voidaan lopulta viedäkin.
Mutta ehkä noudatat lasten kanssakin samaa kaavaa... joku muu hoitaa jossain sitten, aikanaan, minä vain kyselen, mutta neuvoja en noudata.
"En ole koskaan ollut näin syvällä. En tunne enää että pääsisin pois."
Sinulle on annettu aiemmin vastauksia, ja jopa "ennustuksena" kokeneemmilta, että sinulle käy kehnosti, jos et lähde irtaantumaan suhteesta.
Jatka irtaantumista. Jätä se mies kokonaan. Hae muuta seuraa. Ja ennen kaikkea, ole lastesi kanssa.
"Et voi pitää epäluotettavaa hyväksikättäjäksi epäiltävää tyyppiä olkapäänä. Kahvikupin korvakin on tukevampi olkapää... oikeastaan tosi luja ja luotettava olkapää onkin.. ainakin narsistiin verrattuna. Kuinka voit hankkia lisää vaikeuksia, kun sinun pitäisi pyrkiä kaikista vaikeuksista selville vesille. Käsittääkseni elämä vain odottaa sinua. Kunhan annat elämälle tilaisuuden.
Rakastatko lapsiasi? "
Toistuvaan kysymykseen toistuva vastaus.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/12371796#comment-69170031
http://keskustelu.suomi24.fi/node/12555383#comment-70733807
http://keskustelu.suomi24.fi/node/12867735#comment-73090542
Kannattaa lukea omia vanhoja kirjoituksiaan ja saatuja vastauksia.
Varsinkin, jos on jumittunut samaan kysymykseen.
Käytät lastesikin ongelmia vain tekosyinä roikkua kiinni tuossa miehessä.
Heitteille jätetyt lapset altistuvat helpommin kaikenlaiselle epäsuotuisalle jo hekin. Heitteille lapset ovat jääneet jo henkisesti, jos heillä on vain toinen vanhempi ja sekään ei laita heitä ensimmäselle sialle, vaan tulevat kaukana perässä jonkun sekavan häiriöisen miesytstävän jäljessä.
Tässä taas yksi epämiellyttävistä vastauksista, joihin tuskin tulee vastausta.
Hyvä ei ollut normaali,
Olen seurannut ketjuasi alusta saakka. Kaksi vuotta narsistin kanssa johti minut erittäin lähelle itsetuhoyritystä, onneksi eräs tukihenkilö sai minut avun piiriin. Sinua on autettu ja kuunneltu täällä hirveästi. Uskon että useimmat ymmärtävät mitä tunnekoukku narsistiin tarkoittaa. Yrittävät auttaa. Et halua ymmärtää. Etsit elämäsi rakkautta, jonka luulet löytäväsi hänestä. Et tule löytämään, vain tuhoamaan itsesi. Näin tämä tarina menee. Ei ole muuta vaihtoehtoa. Olet kai valinnut sen, ettei kukaan koskaan pysty olemaan hänen vertaisensa. Ei tule olemaankaan. Pahalla sanottuna.
Mutta lopputulos on osaltani tämä. Enkä ole ainoa. Nyt pitkällä sairauslomalla. Tästä noustaan vähitellen. Sinun persoonasi hajotetaan pala palalta ja se on jo pitkällä, sen näkee kirjoituksistasi. On tuskallista seurata sitä, mutta vain ihmiset joilla on se terve narsismi ja itsetunto pystyvät irtautumaan ei-ihmisestä muuten kuin pohjan kautta. Näin uskon. Ei auttanut edes terapia. Vasta tämä kokemus. Jatka kuitenkin kirjoittamista, uskon että siitä on apua sitten kun pohja on saavutettu. Mutta muista silti että sinulla on lapset. Nyt tajuan, että he katosivat minulta tämän p….n vuoksi. He eivät koskaan milloinkaan halua tavata tätä ihmistä enää. Sain kuulla tämän suoraan. Miksi? He haluavat suojella ja rakastaa minua. Niin sinunkin lapsesi.
"Lopputulos". Luin kirjoituksesi mielenkiinnolla. Osui jotenkin siihen samaan, mitä olen itse joutunut sivusta elämään. Luulen, että läheiselläni on läheisriippuvuutta ja siksi hänen on vaikea irtautua narsististaan tai siis, että ei näe (tai halua nähdä) sairasta kuviota, jossa elää. Sitäkö tarkoitit? Luuletko, että hänekin tapauksessaan tulee vastaa se raja tai pohja, jonka tähden lopulta irtautuu? Vai tuhoutuuko kokonaan? Hänhän meni juuri naimisiin...
Millainen on suhteesi lapsiisi nyt? Yrittivätkö he puhua sinulle järkeä suhteesi aikana, näkivätkö he tilanteen silloinkin, kun itse vielä halusit uskoa, että kumppani kyllä asettuu ja kaikki kääntyy hyväksi? Minäkään en halua tavata läheiseni puolisoa, itseäni suojellakseni, mutta läheiseni ei ymmärrä sitä vaan pitää minua todella tuomitsevana ja asenteellisena. Oletko vielä suhteessa kumppaniisi?
Anteeksi, että kyselen, mutta jotenkin tama on ainoita paikkoja, joista voi löytää vertaistukea.
Sinulle "ei ollut normaali" sanoisin, että lopeta se suhde vielä, kun voit. Usko näitä saman kokeneita. Tapauksesi etenee kuin oppikirjassa. Toimi järkevämmin kuin minun läheiseni.
Sinulle,ei ollut normaalia!
Taidan aavistaa tuon syyn,jota et voi kertoa.......kun luki noita kirjoituksiasi.....
Koska olen itsekin kokenut toin saman......että lapselleni on tehty todellaa pahaa.....
"ei ollut normaali
26.11.2014 14:50
"Voi sinua murusina.. Minulla ei sentään tuollaista. Koita jaksaa. Voi kun tietäisin missäpäin asut ja olet. Kaipaisin niin vertaistukea."
Miten niin? Murusina on paennut, piilossa, hänen asiansa etenee ilmeisesti oikeusteitse ja hänen kätensä paranee.
Mutta sinä, Ei ollut normaali... ja ennenkaikkea sinun lapsesi! Mikä onkaan teidän tilanteenne.
Jätä se mies. Kokonaan.
Hei,
Vastaus sinulle läheisen asialla…kysyit
Millainen on suhteesi lapsiisi nyt? Yrittivätkö he puhua sinulle järkeä suhteesi aikana, näkivätkö he tilanteen silloinkin, kun itse vielä halusit uskoa, että kumppani kyllä asettuu ja kaikki kääntyy hyväksi? Minäkään en halua tavata läheiseni puolisoa, itseäni suojellakseni, mutta läheiseni ei ymmärrä sitä vaan pitää minua todella tuomitsevana ja asenteellisena. Oletko vielä suhteessa kumppaniisi?
Suhteeni nyt nuoriiin aikuisiin lapsiini on nyt hyvä. He yrittivät puhua minulle järkeä kuten kaikki, siis kaikki muutkin ystäväni. Vanhempi tyttäreni kertoi, että hän tunsi miten äiti ikään kuin liukui pois. Enkä minä odottanut että kumppani asettuisi vaan että minä tajuaisin miten tässä suhteessa pitäisi elää että kaikki olisi hyvin :/ No sehän riippui ihan siitä miten minä käyttäydyin….Onneksi sain muutettua toiselle puolen Suomea muttei sekään vielä katkaissut suhteita. Mutta toi niin lähelle lapsiani, että aloin nähdä realiteteetit, mikä on tärkeintä. Lapseni inhosivat tätä ihmistä alusta saakka ja sen he myös kertoivat, fiksuja kun ovat niin vasta loppuvaiheessa. Kai he ajattelivat että äidilläkin on oikeus hyvään ihmissuhteeseen. Mutta kun kerroin heille mitä tapahtui he nousivat täyteeen vastarintaan. Vanhempi kertoi suoraan, että jos lähden tähän uudelleen hän ei tule koskaan näyttämään lapsenlastani tälle ihmiselle.
Minä en ole osannut tehdä täyttä eroa heti vaan menee henkisesti jojoperiaatteella. Siten henkisesti paremmin etten enää odota mitään. Se mitä sanotaan/viestitellään on valhetta joka ikinen sana.
Mutta psykiatri, hyvät ystävät, lapset ja se että elän nyt realiteettimaailmassa vaikka surullisessa auttaa. Ja on tää silleen helppoa, että kun tällä ihmisellä on niin paljonn tekemistä näissä muissa netti/suhteissa niin ei jouda laittaan mulle enää viestejä. Ja eihän musta ole enää mitään hyötyä. Kieltäydyin kaikista taloudellisista sitoumuksista, niiden suhteen aikaikkuna on kiinni, minä sairauslomalla. Halusi niin auttaa ja tukea minua, hetken eli puoli päivää uskoin edelleen. Eli minä olin aiheuttanut itselleni tällaisen tilan. No tämä empatiakyvyttömyys, jopa julmuus tuli näin hyvin esiin. Mutta kyllä tästä noustaan, pitkän kaavan mukaan.
Läheisen asialla: jos vain jaksat koeta pitää yhteyttä ja kuuntele vaikka niitä soljuvia selityksiä ja älä katkaise yhteyksiä. Hän saattaa sen tehdä ja tekeekin. En osaa sanoa miten kenelläkin menee, mutta se että on olemassa joku jolle sit hirveimmässä hädässä soittaa on kullanarvoista.
"Lopputulos" kiitos vastauksestasi!
Juuri noin minäkin koen, että läheiseni on ikään kuin liukunut pois, kuten tyttäresi kuvasi. Mikään, mitä ennen oli, ei pidäkään enää paikkaansa, ei mikään. L
Läheiseni lapsi elää paraikaa elämänsä hirveintä kriisiä, mutta läheiseni ei ole käytännössä hänen tukemaan tai lähellään, koska joutuu laskelmoimaan, miten paljon voi poistua miehen luota! Tuo on niin sairasta, sillä äitinä hän kuitenkin on kovin ahdistunut tilanteesta. Uudesta mieheltään ei ymmärrystä saa, mutta ei ole lapsensakaan tukena. Totaalisesti puun ja kuoren välissä.
Itse olen myös inhonnut tätä narsistia alusta lähtien, näin hänen lävitseen heti. Hälytyskellot kumisivat kovaa jo aivan ensimmäisistä tapahtumista lähtien. Hehän erosivat kertaalleen jo tuolloin, ja jo silloin kerroin oman kantani, joka vain on vahvistunut matkan varrella.
Pisimmän ja lopulliseksi luullut eron jälkeen läheiseni palasi narsistin luokse, jolloin vastarinta kuvaa parhaiten minunkin tuntojani. Tuntuu, että hän lähti sudensuuhun, mustaan aukkoon, jonnekin, josta ei paluuta ole. Tuntui kammottavalta, että olin kaikkeni tehnyt hänen eteensä eron aikana, tukenut, kuunnellut, kannustanut ja auttanut ja hän heitti sen kaiken syrjään ja haukkui sen sijaan minut tuomitsevaksi... Toivon, että ei katkaise välejä. Yritän olla neutraali niissä tilanteissa, joissa neutraali voin olla, mutta kyllä tekisi mieli puuttua siihen, miten kohtelee lastaan tuossa suuressa kriisisisä juuri nyt! Eipä tässä kai auta kuin antaa ajan kulua. Joko huomaa tilanteensa ja yrittää pelastautua tai sitten elää loppuelämänsä jossain määrin onnettomana, kaukana lapsistaan ja lastenlapsistaan, jotka aikaisemmin olivat hänelle tärkeintä maailmassa. Valitettavasti sellaista vaihehtoa en oikein näe, että saisi nykyisen tilanteen toimimaan.
"Tuntuu, että hän lähti sudensuuhun, mustaan aukkoon, jonnekin, josta ei paluuta ole. Tuntui kammottavalta, "
Eikö ole tavallaan mielenkiintoista, että se susi, sen valtava kita ja musta aukko siinä mentävänä...
Ei se susi niin suuri ole. Kyllä sen ihminen selättää. Varsinkin tuollaisen, mistä narsisteina puhutaan. On niin vaikea sanoa, missä voi olla vika, kun joku toistamiseen menee samaan ansaan... Täytyy olla, että hän ei ole ymmärtänyt, mistä on kysymys.
Sitten tulee mieleen myös, että kun niitä narsistejakin on niin moneen lähtöön, että onko sillä sinun läheisesi narsistilla jotain maallista hyvää esim. tarjota niin paljon, että sen takia tuo ihminen tahtoo ottaa sen kaiken huonon, mitä siitä seuraa taakakseen?
Huono itsetunto, jos johtuu siitä, ei tietenkään parane hetkessä, jos koskaan kunnolla, jos on jotain pahemmin puutetta siinä.
Ei ole ainakaan rahallista hyvää, läheiseni on varakkaampi. Eh, tosin nyt avioliitossa sekin mammona on yhteistä, jos lusikat menevät jakoon. Avioehtoa kun ei suostunut tekemään.
Läheiselläni on läheisriippuvuuden piirteitä, luulen, että siitä tässä on kyse, kuvittelee voivansa parantaa sen toisen uhrautuvuudellaan ja rakkaudellaan. Lisäksi varmasti pelkää, että muuten on yksin tai siis ilman kumppania loppuelämänsä, hän on lähes 70-vuotias. Hän jopa myöntää, että puolisonsa on hyvin narsistinen, mutta että kyllä ihminen voi muuttua...
Sinä," ei ollut normaalia"
Kysypä itseltäsi miksi on niin vaikeata pysyä erossa tästä "miehestä",joka aiheuttaa noin pahan olon.....jospa se selvittäsi asioita paremmin?
Tein itsekkin juuri noin.Tulos hämmästytti.Kuvittelin aina hänet niin ihanaksi ja komeaksi kun en nähnyt.Kaipasin ja muka tarvitsin hänen tukeaan kun minulla oli vaikeaa.Seksikin oli muistikuvissa ihanaa.En ajatellut, muistellut vikoja ollenkaan.No, lopputulos olikin päinvastainen.Hän on ilkeä, huumorintajuton, sairaalla tavalla mustasukkainen kaljuuntuva ja juomisesta lihonut. Tukea häneltä ei taatusti saa, ei kuuntele mitä asiaa on.Puhuu päälle vaan omia asioitaan.Niin ja väkivaltainen.Ja seksi, lopussa minähän se häntä hyväilin. Että se siitä ihanasta miehestä.Ei voi luottaa, valehtelee ja taatusti pettää.Enpä enää niinkään kaipaile takaisin.Joskus yönpimeinä tunteina kaipaan kainaloon, silloin tulee katkerat kyyneleet.Mietin nyt mitä todella menetin? En ihanaa miestä, joka rakasti minua.Kuvittelin vaan niin olevan.