En enää kertaa tapahtua koska moni minut jo "tuntee" täällä. En siis seurustele mutta pidämme yhteyttä ja tapailemme silloin tällöin miehen kanssa. Jätin miehen muutamia viikkoja sitten, taas, ja sen jälkeen hän tupsahti seuraani paikassa jonne hän ei olisi kuulunut. Tarjosi tukensa minulle vaikeana aikana ja siitä saakka pidetty yhteyttä. Tiedän että moni tällä nyt tulee kirjoittamaan haukkumisia minulle koska taas olen tässä tilanteessa. Ei se haittaa koska tarvitsen niitäkin. Mies on nyt mennyt oma-aloitteisesti työterveyden kautta hakemaan apua koska on tajunnut itsekin että hänen käytös ei ole normaalia. On saanut lähetteen psykiatrille ja ainakin nyt psykologi ja työterveyslääkäri ovat lausuntonsa antaneet ja pitävät mahdollisena että hänellä on epävakaa persoonallisuushäiriö (rajatilanpersoona). Mies on kovasti halukas menemään terapiaan johon hän kuulemma pääseekin, mitä todennäköisemmin. On keskustellut asiat minun ja yhden läheisensä kanssa. Mitä mieltä olette? Hän myös pyysi jo minua mukaan kun psykiatrilla olisi hyötyä jossain vaiheessa että olisi mukana hänet hyvin tunteva henkilö joka pystyy kertomaan millaista on esim parisuhteessa hänen kanssaan.
Löydän miehestä nämä piirteet mitä netissä sanotaan rajatilapersoonasta. Mutta ei se selitä manipulointia, itsekkyyttä, kontrollointia, mustasukkaisuutta ja kateutta. Onko kellään kokemusta?
Löydän miehestä nämä piirteet mitä netissä sanotaan rajatilapersoonasta. Mutta ei se selitä manipulointia, itsekkyyttä, kontrollointia, mustasukkaisuutta ja kateutta. Onko kellään kokemusta?
Vastaukset 28
Vanhimmat
http://fi.wikipedia.org/wiki/Epävakaa_persoonallisuus
Jos exäsi on oikeasti narsisti niin hänhän vain valehtelee siellä ummet lammet ja ainakin yrittää vedättää hoitohenkilökuntaa ihan vain sen takia että kusettaminen on kivaa.Luultavasti lopettaa terapian nopeasti mikäli tuntee olonsa hiemankin epämukavaksi.
Jotka ovat lukeneet kirjoitukseni, mitä te tuumaatte asiasta?
"Onko kellään kokemusta? "
kokemusta tuskin monellakaan on, koska narsistit harvemmin hakeutuvat terapiaan, mutta jonkin verran tietoa narsistin hoidosta on saatavilla...
Tässä yksi linkki jonka pohjalta voit tutustua asiaan...
http://www.narsistienuhrientuki.fi/tietoa/julkaisut/gustav_schulman/__new_page_-122766/#token-122024
Anteeksi, että olen skeptinen, mutta luulen, ettei pysty sitoutumaan pitkäaikaiseen terapiaan. Matka itseenhän on kenelle tahansa tuskallinen. Tuli myös mieleeni, että jos olet siellä mukana ja kertoisit avoimesti hänen käytöksensä aiheuttamista tunteista jne., saattaisi käyttää niitä myöhemmin sinua vastaan. Varmaan olisi parasta, että sinä kävisit siellä erikseen, et hänen kanssaan.
Miten ihmeen nopeasti muuten onnistui saamaan diagnoosin? Ei niiden tekeminen varmaan ihan hetkessä onnistu ammattilaisiltakaan.
Läheiseni kumppani siis eron aikana lupasi hakea itselleen apua. Mutta kas kummaa, saatuaan läheiseni taas koukkuun, "ei kokenutkaan tarvetta" hakea apua... Hohhoijaa. Sen niin tiesi.
Itselleni kävi juuri noin. Kun narsisti ei muuta keinoa enää voinnut yrittää, esitti nöyrää ja myönsi olevansa sairas.Haluavan itse muka terapiaan.Niin, siinä kävi huonosti.Oli järkyttävää kuunnella kun valehteli siellä pokkana, sai minut tuntemaan itseni hulluksi.Minä itkin väsyneenä ja narsku oli elementissään.Häntä kuunneltiin, hän oli tärkeä.No, kaksi kertaa käytiin.Sitten alkoi kuulma riittää, hän ei jaksanut minun hullun kanssa .Käytti pitkään hyödyksi haukkumisissaan terapiaan menoa. Erosimme lopuksi, nyt hänellä uusi nainen.Minulle yhä yrittää soitella.Erosta kaksi vuotta.Aluksi vainosi vuoden verran, nytkin viellä joskus yrittää..Onneksi pääsin eroon.
Tuo on kaikki vain nassikan peliä. "Olenko minä se hullu?", "Minussako se vika onkin?", "Pitäisikö minun mennä psykiatrille?" narsistin suusta lausuttuina... Kaikki vain teatteria kerta kerran jälkeen.
Narsistille valehtelu ja vääristely on selviytymiskeino. Uhrille tuo on raskasta sietää. Monesti tuntuu siltä, että olisi vaikka valmis tappamaan tuon otuksen, jotta piina loppuu ja rauha laskeutuu maailmaan.
Narsisti ajaa vuorollaan ihmisen perse edeltä puuhun. Hän syyllistää kohteensa kaikesta siitä mitä olet ja mitä teet. Sinun ei olisi pitänyt syntyäkään, koska olet kaikin puolin niin vääränlainen. Kun syntymääsi ei voinut olla estämässä, niin yrittää olla edesauttamassa kuolemaasi, omien käsiesi kautta.
Narsisti ei lopeta koskaan. Hänellä vain kohde vaihtuu, se josta pitää kaikki urkkia, jota täytyy ympäriinsä mustamaalata, jota täytyy ärsyttää ja haukkua ja piikitellä, kaikesta mitä olet.
Ikävä kyllä, tätä se karuimmillaan on. Jos vain ottaa etäisyyttä, nähdäkseen narsistin toiminnan. Toiminta etenee kuin mustalla viivalla ja se päämäärä on tuhota se toinen ihminen. Se, jolle on kateellinen ja jolle ei suo mitään hyvää, mutta sen sijaan nauttii kaikesta pahasta mitä uhrille tapahtuu.
Sadistinen, sairas. Sitä kaikkea hän on.
Aitoa empaattisuutta ei löydy, ulkokuori esittää kyllä empaattista, kaikille hyvää tahtovaa ihmistä, ilopilleriä, humoristista, avointa, kaikkien ystävää. Mutta sitä narsisti ei ole. Aivan kaikkea muuta.
Narsistin projektio käy ilmi tästä: normaalistikin ihminen voi vaikkapa liikenteessä kiinnittää huomiota saman merkkisiin autoihin, jollainen hänellä itsellään on. Narsistin kohdalla, narsisti huomaa toisessa ihmisessä kaikki ne piirteet, joita hän itse edustaa. Toinen ihminen heijastaa hänen omat puutteensa ja vikansa, joista hän toista sormella osoittaa ja tuo kaikille muillekin ääneen tiedoksi - tuon toisen ihmisen viat - jotka todellisuudessa ovat paljon vahvempia narsistilla itsellään, ja jotka toistuvat narsistin käyttäytymisessä paljon tiheämpään ja säännönmukaisesti kuin hänen sormella osoittamassaan kohteessa.
Tämä on aika karua ja raakaa tekstiä, mutta vain vuosia narsistin toimintaa läheltä seuranneena, aina uudelleen vihaa kerryttäneenä ja yllättyneenä hänen kieroudestaan, oppii avaamaan silmänsä ja näkemään, mikä se lurjus on, joka elämääsi luikerteli, huomaamattasi, tietämättäsi, tahtomattasi.
Muuta ei halua kuin päästä hänestä vain eroon - lopullisesti.
Minun mies sanoo tajunneensa että käytös ei ole normaalia ja että haluaa muuttua. Hän kertoi esimerkkejä missä on tuntenut olevansa täysin tuuliajolla ja kuin ei olisi hän itse ollenkaan. Hän myös kertoo että kokee todella suurta tuskaa ja häpeää jälkeenpäin kun huomaa että on loukannut toista tai että käytös on ollut epänormaalia. Tuo diagnoosi ei ole vielä varma mutta molemmissa lausunnoissa sanotaan että tuo on todennäköinen. Nyt menee kolme kertaa psykiatrille ja hän tekee sitten lopullisen diagnoosin ja ohjaa kelan tukemalle terapiajaksolle 10-20 kertaa, riippuen miten tämä lääkäri katsoo tarpeelliseksi.
"Minun mies"
Tuosta päättelen että asia on ok. Mitään syytä huoleen ei ole.
"Tuo diagnoosi ei ole vielä varma mutta molemmissa lausunnoissa sanotaan että tuo on todennäköinen. "
Käsittääkseni noissa lääkärille menevissä tiedoissa voi olla melkein mitä vain. Ilmeisesti sairaanhoitajan lausunnossa on hänen alustava käsityksensä, tai sitten se, mitä hän katsoo parhaaksi kirjoittaa...
"kelan tukemalle terapiajaksolle 10-20 kertaa, riippuen miten tämä lääkäri katsoo tarpeelliseksi. " Käsittääkseni kunnon terapia kestää 1-2 vuotta, kaksikin kertaa viikossa...!
Noin lyhyt terapia on vain sellaista, missä saadaan jotain päällimmästä käytyä läpi, eli tyypillinen sellainen, mihin narsisti voi suostua. Siis hoidetaan jotain oheisilmiötä, esim. juuri masennusta tai tilapäistä kriisiä.
Tuossa ajassa hän varmaan saa ainakin juuri siihen haluamaansa lopputulokseen (päästä talon isännäksi) riittävästi materiaalia. Sinähän menet hänen suunnitelmiensa mukaisesti mukaan tuohon projektiin. Ja onhan se välttämätöntäkin, kun sinulla on avaimet siihen taloon.
Narsisti valehtelee joka paikassa, aina ja kaikkialla, ja kaikille. Aitoa hänestä ei löydy.
On kokemusta. Koita irtaantua miehestä. Se on vaikeaa, jos olet rakastunut, mutta silti sinun on tehtävä se. Ei psykiatri tai mikään voi tilannetta pelastaa. Kasvatus on mennyt pieleen 1-6 vuotiaana ja sitä ei pysty enää käymään lävitse terapiassa aikuisen miehen kanssa. Se on hirmu harmillinen tilanne, mutta sille ei voi tehdä mitään. Jos haluat jatkaa nassen kanssa, niin sinun täytyy hyväksyä elämääsi täysi mielipuoli. Se on mielipuolisuutta aamusta iltaan, joskus hyviä hetkiä. Paljon pettämistä ja valehtelua joka päivä. Paljon rikkonaisia ihmisisuhteita ympärillä ja leikkimistä joka kaupan kassalla. Jokainen sosiaalinen tilanne voi kääntyä katastroofiksi.
Se, mitä suosittelen on aivan kauheaa, mutta pukkaa hänet seuraavalle. Laita nasse kierrätykseen ja koita itse elää se elämä, mikä sinulla on elettävissä.
Ihan hirveää kun toinen itkee ja vannoo että ei ole koskaan valehdellut Haluaa muuttua, tarvitsee siihen minun tukea. En meinaa kestää.. Minulla olisi tälläkin hetkellä kolme miestä jotka ovat pyydelleet treffeille, kahville, tutustumaan. Mikä on että en meinaa pystyä yhteen ihmiseen tekemään eroa vaikka ei edes olla yhdessä. Tapaillaan vaan. Onhan tämä aivan käsittämätön tilanne. tunnen että olen vahvempi kuin kesällä, olen mennyt eteenpäin. Mutta silti.. tässä sitä taas ollaan. Siinä mielessä eri tilanne kuin "läheisen asialla" henkilön läheisellä, joka ei haluakaan eroon miehestään. Minä haluan eroon hänestä mutta jotenkin odotan edelleen hetkeä että olen tarpeeksi vahva.
"Minä haluan eroon hänestä"
Ja sitten...
"olisi mukana hänet hyvin tunteva henkilö joka pystyy kertomaan millaista on esim parisuhteessa hänen kanssaan."
Nyt ihmettelen sitä psykiatria, että siis psykiatri olisi sitä mieltä, että sinun, naisen, joka haluaa eroon miehestä, pitäisi mennä miehen kanssa sinne vastaanotolle puhumaan parisuhteesta... En oikein usko tuota.
Paitsi tietenkin, jos hän kerran on sinun miehesi... kuten olet maininnutkin.
" Haluaa muuttua, tarvitsee siihen minun tukea. En meinaa kestää.. "
Ja tuohonko sinä olet velvollinen... -myös psykiatrin mielestä???
Mitä mieltä sinun terapeuttisi on? Tai onko sillä mitään väliä? Hänhän on v a i n s i n u n terapeuttisi...
"Ihan hirveää kun toinen itkee ja vannoo että ei ole koskaan valehdellut "
Kukapa aikuinen mies ei tuskin kunnolla alkaneen ja jo pitkään rakoilleen suhteen vuoksi tuota tekisi... kuulostaa ihan aikuiselta ;
"Minä haluan eroon hänestä "
Mitä merkitystä tuolla? Jos mies ei kerran halua... siis SINUN MIEHESI.
"Tarjosi tukensa minulle vaikeana aikana"
Oli mies sitten narsisti tai muu vaikea, niin ainakin narsisteista tiedetään, että jos jollakin on vaikeaa, niin kohta narsistilla on monin verroin vaikeampaa...
Noita kertomuksia on tämäkin palsta pullollaan. Katsos kun muiden vaikeudet ei ole mitään narsistin vaikeuksiin verrattuna, eikä mikään muukaan ole mitään häneen verrattuna... aikakaan hänen omasta mielestään.
Olen itsekin joutunut pinnistelemään tuon ilmiön kanssa. Jos narsistilta kysytään, niin esim. toisen läheisen kuolema on kuin kissan kuolema verrattuna hänen läheisensä kuolemaan.
Sinun vaikeutesi ovat sitten ohi, vai onko ne peitottu?
" tunnen että olen vahvempi kuin kesällä, olen mennyt eteenpäin. Mutta sil"
Eiköhän se vahvuus siitä katoa pikkuhiljaa taas kokonaan, jos hänen vaimoksensa alat.
Niin, tosiaan minun läheiseni uskoo, että hän voi auttaa kumppaniaan ja että ajan kanssa kaikki kääntyy hyväksi. Eli hän on ollut tuossa sinun tilanteessasi, josta sitten retkahti takaisin keväällä. Ennen sitä hetken ajan uskoin ja toivoin, että hänellä oli riittävästi voimia. Ei ollut.
En tiedä, miten onnellinen tällä hetkellä on, nimittäin läheiset suhteet lapsiin, lastenlapsiin ja ystäviin ovat kyllä pahasti säröillä. Juuri, kuten joku tuossa aikaisemmin kirjoitti tapahtuvaksi, jos päättää narsistin kanssa elää. Hänen päätöshän se on. Mutta kovin tuskallista nähdä ihminen, joka on täysin muuttunut ja tuntuu vieraalta valinnoissaan.
Hän ei pysty lähtemään kotoaan (toisesta kaupungista) läheistensä luo kuin korkeintaan kerran kuukaudessa. Onko se normaalia??? Minusta ei. Hän vain sanoo, että pitää huomioida se XX. Ettei voi _jatkuvasti_ olla menossa.
Hän on niin kiltti, että tekee varmasti ne pahimmat klassiset virheet, mitä narsistin kanssa voi tehdä; alistuu hänen tahtoonsa, vaikka varmaan pitäisi taistella oikeuksistaan ja mennä vain, jotta se toinen pysyisi edes jotenkin varpaillaan myös.
Paljon voimaa sinulle!
Ja kyllä, käsittämättömiä nämä tilanteet ovat. Ei voi ns. normaali ihminen ymmärtää, millaisia tyyppejä sitä onkaan.
Luulen että nämä erikoisuudet ymmärtää vasta kun pääsee tunnetasolla irti ihmisestä ja tapaa ehkä joskus jonkun normaalin ihmisen. Sinun läheistäsi olen ajatellut monesti viime aikoina ja miettinyt että millaista elämää hän elää ja missä hän on. Ja samalla koitan ajatella itse että tästä on vaan lähdettävä. Nyt juuri taas erittäin vaikea tilanne; epäluottamusta ilmassa ja pitäisi nyt taas pysyä päätöksessä että en enää ala tapailemaan. Toinen puhuu ja puhuu ja itkee puhelimessa... Todella vaikeaa nyt. Ja kun nähdään joka viikkoa muissa yhteyksissä niin ei asiaa ainakaan helpota.
Käsittääkseni nämä persoonallisuushäiriöt ovat käytännössä usean häiriön sekoituksia enemmän kuin puhtaasti jotain tiettyä häiriötä.
Käsittääkseni myös taival narsismidiagnoosista suht tasapainoiseen elämään on tooodella pitkä ja kivikkoinen, ja harvoin se edes onnistuu. Narsismin perusongelma on juuri se että tuo itseensä meneminen pienimmässäkin määrin pelottaa narsistia kuin kuolema, rahkeiden löytäminen perusteelliseen hajottamiseen ja uudelleenkokoamiseen onkin sitten mahdottomuuden rajoilla.
On tietysti vaikea vain katsoa vieressä kun toinen hakee tukea, mutta toisaalta mukaan lähteminen voi olla erittäin kohtalokas virhe.
Et ole ammattilainen, ja sinulla on vielä tunteita häntä kohtaan, joten sinulla ei ole työkaluja auttaa häntä hajottamatta itseäsi, ja sen voit myös kertoa miehelle. Olet vastuussa lapsistasi ja itsestäsi, et ole vastuussa hänestä. Nyt on hänen mahdollisuutensa olla vähemmän itsekäs ja tukeutua ammattilaisiin kun apua kerran on saatavilla.
minun on vielä pakko kertoa tänne eräs hyvin pieni tilanne ja ehkäpä ylireagoin mielessäni tähän. Ja syy varmaan se että mies on mielestäni istuttanut minuun mustasukkaisuuden erinäisillä asioilla. Olin miehen kanssa viime viikolla minun kotona ja juteltiin ja makoiltiin sohvalla. Ihan siis vaatteet päällä loikoiltiin. Tyttäreni tuli kotiin ja menin häntä tapani mukaan halaamaan oven luokse. Tyttö kysyi että miksi kesti niin kauan tulla avaamaan ovi. Mies sanoi hänelle että oltiin äitisi kanssa pussailemassa ja halailemassa. Minua vaan alkoi kuvottamaan kun jotenkin ajattelin että haluaako mies tehdä tytöstänikin mustasukkaisen (mies tietää että tyttö on mustasukkainen ollut aikaisemminkin ko seurustelutilanteessa jossain asioissa. siis jos tyttöni kokee että minä en tarpeeksi huomioi häntä kun mies on läsnä)? Se vaan oli joku pieni tilanne joka kuitenkin meni minulla yli rajan. En osannut tapani mukaan reagoida tuohon mitenkään mutta jäi vaivaamaan.
"En osannut tapani mukaan reagoida tuohon mitenkään mutta jäi vaivaamaan. "
Lapsen vuoksi oli hyvä, että et reagoinut. Narsisti ei kaihda ottamasta lapsia välikappaleeksi, haluaa hän sitten suhdetta justeerata mihin päin tahansa. Kaikesta nyt kuulee, että hän on päättänyt tavalla tai toisella ängetä sinun hoidettavaksesi, halusit tai et. Tuo oli vain yksi pikkuinen askel, mutta ilkeä sellainen.
Hän ei lasten mielen hyinvoinnista piittaa.
Tyypillinen tapa halventaa sinua. Hänellä ei ollut mitään syytä tehdä tuollaista... muuta kuin... tiedät kyllä.
Miksi luulet, että hänelle olisi kannattanut yleensä tuossa tilanteessa sanoa mitään? Ehkä olisit voinut yleensä sanoa, että setä laskee leikkiä... Se setähän on hyvin leikkisä omalla tavallaan. Monenlaista peliä ja metkua.
Kysyn vain, että odotitko häneltä korkeampaa moraalia ja jos odotit, niin miksi?
En ainakaan odottanut että hän puhuisi tuolla tavalla minun lapselle.
Käsittääkseni mies on tehnyt suurissa määrin asioita, joita et olisi odottanut. Missä kohtaa kuvittelet, siis nimenomaan kuvittelet, että ne tekemiset ja rajojen ylittämiset loppuvat? Milloin on se hetki, josta eteenpäin hänestä on kuoriutunut pesunkestävä herrasmies, joka ei järkytä eikä aiheuta pahennusta...?
Monet äidit tässä maailmassa ovat olleet sokeita jopa lastensa seksuaaliselle hyväksikäytölle, tai ummistaneet silmänsä siltä, että vain saavat pitää sitä miestään... Sitä omaa miestään...
Täällä palstallakin on kerrottu ylilyönneistä ja monet ovat olleet sitä mieltä, että pedofiilit ovat narsisteja. Hiukan nyt maalaan, mutta tällaisen vanhempana naishenkilönä vain ajattelen, että ei kannata todellakaan ottaa mitään riskiä.
Ihmisellä on aivan normaalia, että hän kieltää ilmeisiä asioita, jos ne ovat liian kipeitä kohdata, eikä oma kokemusmaailma riitä kattamaan noita asioita, ajatus ei vain yllä kaikkeen ja tahtoo odottaa hyvää.
Itse teet päätökset omasta puolestasi, sinä teet päätöksiä myös siitä, keitä päästät puolustuskyvyttömien lastesi elämään.
Minä en nykyisellään voisi kuvitella, että päästäisin narsisti-psykopaattiani yhdenkään aikuisen tuttuni tai sukulaiseni läheisyyteenkään. Jotain ilkeää tämä on jo hautonut, koskapa on maininnut minulle heistä. Hautoo jotain, kun en ole suostunut häntä päästämään enää pitkään aikaan luokseni ollenkaan.
Oma narsisti-psykopaattini kuulostaa siltä, että hakee kulmaa, mistä voisi alkaa vetämään kiristäen. Sellaisia ovat, mikään ei auta. En kuitenkaan tule ottamaan häntä enää lähivalvontaan.
Yritän nyt esittää, että kuvitteletko sinun odotustesi ohjaavan hänen toimiaan? Kuinka paljon ja kauan aiot sietää, että hän ohittaa niitä odotuksia? Vai odotatko, että hän alkaa toimia sinun odotustesi mukaan?
Yhteistä nimenomaan mielen sairauksille on se, että sairaan toimet ovat huonosti tai ei ollenkaan ennustettavia. Ja kaikkein noissa ilkeissä häiriöissä ja vammoissa ne toimet ovat yleensä ikäviä tai jopa kohtalokkaita. Narsisti pystyy pitämään teatteria yllä sen verran, kuin haluaa sitä pitää. Mutta heti kun uhri on koukussa, hän on todistanut jälleen kerran itselleen, että on voittamaton ja aina oikeassa. Sitten hän tekee mitä ikinä haluaa, ja narsistien halu harvoin on synkroniassa ainakaan toissijaisen lähteen kanssa.
Uhri ei ole tietenkään vastuussa koskaan siitä, mitä pahaa väkivaltainen henkilö hänelle tekee. Puolustukseksi käy todella hyvin, että "en odottanut". Mutta jossain vaiheessa kokemusta ja näkemystä alkaa olla niin paljon, että on todella vastuuntunnotonta ja huolimatonta jättää huomiotta se, mitä on kokemusten ja tiedon perusteella odotettavissa.
kantsii tsekkail muitkin mielen häiriö palstoja, samanlaises tilantees elävii voi löytyy niistkin http://keskustelu.suomi24.fi/node/12868599
Aivan. Keskustelu rouvien kesken siitä, miten oma mies, se toinen, saadaan parannettua ja miten häntä voi auttaa ja tukea onkin nyt paikallaan. Muuten voi olla vaarana, että hän päättää irtautua narsistista...