Ne olivat jotain ainutlaatuista ja erityistä, joka jätti ikuisen jäljen sydämeen.
Sydän osuman sai.
Silti luulen meidän molempien olevan sen verran ujoja tai muuten saamattomia, että sitä suurta rakkautta tästä ei välttämättä siksi koskaan tulekaan.
Sydän osuman sai.
Silti luulen meidän molempien olevan sen verran ujoja tai muuten saamattomia, että sitä suurta rakkautta tästä ei välttämättä siksi koskaan tulekaan.
Vastaukset 28
Vanhimmat
:((((
Aurinko nousi siinä tilassa joka kerta kun sain ne avaimet sulta :)
minä oon saamaton..asiaa olisi mut en pysty kertomaan..jäädyn täysin..edessäsi..
Lämmitetään sauna ja mennään keskustelemaan sinne.
ne oli huippuja ja hauskoja :)
Niin, täällä olis rohkeutta kysyä, mutta pelko siitä, että ihastus laittaa ystävyyssuhteenkin lopullisesti poikki. Jos hän tuntee, että on loukkaus kysyä häneltä tämäntyyppisestä asiasta.
Luin vähän huonosti lauseet loppuun....
Tulee tästä suuri rakkaus, se on jo sitä.
Kokemuksesta sanon, tunne on ja pysyy.
Saamattomuutta se oli, ja aina oli liikaa kuulijoita ympärillä. Eiköhän "he" yrittäneet meitä yhdistää, se tunne minulla on edelleen. Viime tapaamisesta on jo aikaa, paljon on tapahtunut. En tiedä, näemmekö enään?
oliko tää naiselle?
Naiselta miehelle.
Ei se ihan noin mennyt. Jotkut eivät nimenomaan halunneet meitä yhteen. Kateellinen Suomi.
mihinkä päin maata tämä kyseinen kateellisuus sijoittuu? Itseäni ainakin kosketti tämä.. En vain aikoinani halunnut uskoa siihen.
Minua ei kuule kateellinen kyläkään estä solmista tuttavuutta ihmisen kanssa jonka oikeasti haluan. Sitä ei tarvitse pelätä.
Saamattomuutta ja liikaa silmiä ja korvia ympärillä.. Enkä missään nimessä halunnut, että tunnet siellä olosi epämukavaksi takiani. Ketkä ovat "he"? Taisin tulkita heitä väärin.
Vaikka viikkoja on taas kulunut, uskoisin että kohtaamme vielä. Mullakin on se tunne.. se on juurtunut harvinaisen syvään.
"He" ovat... Kyllä sinä tiedät, jos olet oikea. Viime tapaamisestamme on enemmän kuin viikkoja; kuukausia?Vuosi, kaksi?
Ohi :)
"He" olisivat työkavereitani ja edelleen on tunne että jotain tässä nyt on mutta rohkeus ei vaan riitä...ainakaan siinä ympäristössä missä näemme. Tosin et ole hetkeen enää käynyt...kai...
Ompa tuttu kuvio kyseessä. Olen törmännyt tuohon kai parikertaa elämässäni. Yhden kerran olisi ollut mahdollista tehdä jotain järkevää, mutta se tyyppi ei vain sytyttänyt minua oikein yhtään. Oli jokseenkin mukavaa juttuseuraa, vaikka muuta yritti minulle ollakin. Aivan liian erilainen ajatuksen juoksu.
sydämeeni kohtaamisista on tullut niin syvä ja pysyvä jälki, ettei sitä saa enää korjattua minkäänlaisella unohtamisyrityksellä. Ujous olisi helposti voitettavissa, jos tietäisi toisen tunteet.
Saattaa olla, että olet oikeassa, mutta minä en ainakaan haluaisi niin käyvän. Jotain on keksittävä. Ei loppuelämäänsä voi riutua tällaisessa tunnemyrskyssä. Joku ystävä voisi ehkä auttaa, mutta itse en ole uskaltanut tästä kenellekään kertoa, vaikka monesta muusta asiasta niin tuleekin tehtyä.
Kui??
Näinhän se menee.
Kenelle on?
Ei sillä enää ole väliä.
Kohtaamiset on kohdattu.
Kuihtui kuin kesäinen maa.
Samaa tunnetta tuskin koskaan enää.
olikohan tämäkin tavattiin Siionissa- jos vanhat eukot kyselee - juttuja?
onhan sillä paljonkin väliä.ja kaikella muullakin.Kunhan ei eukot ala eppäilee .
Mispäi tää siioni o, onks niil A-oikeuretki. Onksee tanssippaikka ??
"Eräs menneisyydestä"
Kuulostaa aika kaukaa haetulta, täsmentäisitkö??
Sitähän se tosiasiassa saattoi ollakin. Kaukaa haettua.
Vain kaksi kohtaavaa tietää onko siinä mitään erityistä.
Ei aina ole, mutta joskus voi ollakin.