Aluksi, en aio omatoimisesti tehdä mitään ns. vääriä ratkaisuja. Kiltisti menen niin kauan ohjeiden mukaan kuin katsotaan aiheelliseksi "lukeneempien" taholta ja tietenkin joskus tulevaisuudessa heidän kanssaan asiasta keskustelenkin. Nyt vain tässä kysyn ihan asiasta omakohtaisesti tietävien kokemuksia asioihin.
Eli tuli tuossa pari viikkoa sitten muutama outo pyörtymisen tapainen ns. filmi poikki. Aikalailla flunssainen ja huonokuntoinen tässä muutenkin ollut pidempään taas. Ensiavussa otin itse puheiksi että voisiko olla epileptistä kun joskus eeg:ssä aikanaan ihan päänsäryn takia jotain pientä on näkynyt. Siitä taidettiin käyttää sanaa purkausmaista (mutta ei epilepsiaa) jossain syvällä...
Sairaalassa olin vajaan viikon ja tutkittiin päästä varpaisiin. Lääkäri vaihtui vähän joka aamu joka kävi, kaikkien kanssa asiasta puhuin ja kaikki olivat sitämieltä että ei kuulostanut epileptiseltä mutta sama pikku heitto eeg:ssä on edelleen. Mitään ei kuitenkaan löytynyt syitä, kaikki arvot, filmit, kuvat. Ihan normaaleja. Sanottiin vain että eipä muuta kuin kotiin, ei epilepsiaa.
No, sitten viimeisenä aamuna kun oli sanottu että pääsee pois niin pikaisesti käväisi taas eri lääkäri huoneessa ja ilmoitti että aloitetaan epilepsialääkitys ja pistetään sen mukainen jatko. (Harmillisine ajokieltoineen yms). Vähän ihmettelin asiaa mutta ajattelin että eipä se sitten sen kummempaa, ja hoitajakin kun sanoi että lääkityksen tarve tarkastetaan myöhemmin niin ajattelin että jaahas, se sitten joskus vähän ajan päästä lopetetaan jos ei tule mitään.
Nyt kuitenkin kaikkea aineistoa ym. jota sain mukaan olen lueskellut niin vähän on alkanut tulla sellainen "huhhuh" olo, kaikessa puhutaan että lääkkeitä syödään vuosia ennen kuin edes mietitään vähentämistä saati lopettamista. Kaikenmaailman rajoituksia, sivuvaikutuksia, maksakokeita ym.
En nyt tietenkään ala kumoamaan tosiaan minua huomattavasti älykkäämmän ihmisen mielipiteitä mutta vähän on sellainen outo olo kun kaikki aiemmat sanoivat alusta asti että ei tässä epilepsiasta ole kysymys, ja sitten kuitenkin mitään ehtimättä edes kysyä tällaiseen ratkaisuun ilmoitettiin päädytyn.
Eihän siinä sitten mitään, jos on epilepsia niin sitten on ja sen mukaan eletään mutta kuitenkin noin täysin rajatapaus ja tilanne sama johon ei ole reagoitu ennenkään, pistää vähän miettimään kun kuitenkin nyt aika ongelmallisesta asiasta on kysymys.
Vai onko olemassa jotain lyhyen kaavan mukaan tapahtuvaa lääkekokeilua tms. vai onko nyt sitten kyseessä se että vuosia kokeillaan ja lähdetään siitä että on epilepsia? Itsekin vain mitä sain papereita mukaan niin on merkitty että perusterve edelleen mutta kysymysmerkillä epilepsian mahdollisuus.
Eihän tässä nyt mitään ongelmaa ole, tottahan tässä sitten syödään lääkkeitä ja odotellaan joskus kuukausien päästä olevaa seuraavaa käyntiä mutta olisi nyt jotain edes mukava kuulla aiheeseen liittyen. Itse sairaus jos on niin ei sitten mitään, siinähän se menee sitten mukana mutta lähinnä tuo pisti pohtimaan että noin lievästi aloitettiin lääkkeet ym.
Eli tuli tuossa pari viikkoa sitten muutama outo pyörtymisen tapainen ns. filmi poikki. Aikalailla flunssainen ja huonokuntoinen tässä muutenkin ollut pidempään taas. Ensiavussa otin itse puheiksi että voisiko olla epileptistä kun joskus eeg:ssä aikanaan ihan päänsäryn takia jotain pientä on näkynyt. Siitä taidettiin käyttää sanaa purkausmaista (mutta ei epilepsiaa) jossain syvällä...
Sairaalassa olin vajaan viikon ja tutkittiin päästä varpaisiin. Lääkäri vaihtui vähän joka aamu joka kävi, kaikkien kanssa asiasta puhuin ja kaikki olivat sitämieltä että ei kuulostanut epileptiseltä mutta sama pikku heitto eeg:ssä on edelleen. Mitään ei kuitenkaan löytynyt syitä, kaikki arvot, filmit, kuvat. Ihan normaaleja. Sanottiin vain että eipä muuta kuin kotiin, ei epilepsiaa.
No, sitten viimeisenä aamuna kun oli sanottu että pääsee pois niin pikaisesti käväisi taas eri lääkäri huoneessa ja ilmoitti että aloitetaan epilepsialääkitys ja pistetään sen mukainen jatko. (Harmillisine ajokieltoineen yms). Vähän ihmettelin asiaa mutta ajattelin että eipä se sitten sen kummempaa, ja hoitajakin kun sanoi että lääkityksen tarve tarkastetaan myöhemmin niin ajattelin että jaahas, se sitten joskus vähän ajan päästä lopetetaan jos ei tule mitään.
Nyt kuitenkin kaikkea aineistoa ym. jota sain mukaan olen lueskellut niin vähän on alkanut tulla sellainen "huhhuh" olo, kaikessa puhutaan että lääkkeitä syödään vuosia ennen kuin edes mietitään vähentämistä saati lopettamista. Kaikenmaailman rajoituksia, sivuvaikutuksia, maksakokeita ym.
En nyt tietenkään ala kumoamaan tosiaan minua huomattavasti älykkäämmän ihmisen mielipiteitä mutta vähän on sellainen outo olo kun kaikki aiemmat sanoivat alusta asti että ei tässä epilepsiasta ole kysymys, ja sitten kuitenkin mitään ehtimättä edes kysyä tällaiseen ratkaisuun ilmoitettiin päädytyn.
Eihän siinä sitten mitään, jos on epilepsia niin sitten on ja sen mukaan eletään mutta kuitenkin noin täysin rajatapaus ja tilanne sama johon ei ole reagoitu ennenkään, pistää vähän miettimään kun kuitenkin nyt aika ongelmallisesta asiasta on kysymys.
Vai onko olemassa jotain lyhyen kaavan mukaan tapahtuvaa lääkekokeilua tms. vai onko nyt sitten kyseessä se että vuosia kokeillaan ja lähdetään siitä että on epilepsia? Itsekin vain mitä sain papereita mukaan niin on merkitty että perusterve edelleen mutta kysymysmerkillä epilepsian mahdollisuus.
Eihän tässä nyt mitään ongelmaa ole, tottahan tässä sitten syödään lääkkeitä ja odotellaan joskus kuukausien päästä olevaa seuraavaa käyntiä mutta olisi nyt jotain edes mukava kuulla aiheeseen liittyen. Itse sairaus jos on niin ei sitten mitään, siinähän se menee sitten mukana mutta lähinnä tuo pisti pohtimaan että noin lievästi aloitettiin lääkkeet ym.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sen voin kertoa omaltakinkohdaltani että ei se paljoa vaadi että epilepsiaan päädytään tai ainakin liipataan sitä niin läheltä että katsotaan olevan aiheellista alkaa hoitaa sellaisena.
Itsellä kävi samalla tavalla ja oikeastaan vielä lievememmin. Oli töissä urakastajohtuen ankara kiire ja stressi, unet jääneet vähiin jo pidemmän aikaa ja vielä myös kipeä siihen kaupan päälle. Sitten vain yks kaks kerran karkasi auto hanskasta niin että meni hitaassa vauhdissa pylvääseen. Sen verran kuitenkin retkahtivat niskat ja pää osui (kai) ikkunaan että lähinnä niskakivun takia menin käymään samana iltana päivystyksessä.
Siellä otettiin pään ct-kuva joka varmaan itseltäsikin, ihan puhdas. Ja muutakin varmuuden vuoksi. Oltiin jo laskemassa pois kun kysyttiin että oliko mitään syytä suistumiseen. Siihen mainitsin että ainut jota vähän itse ajattelin kohtauksenomaisena, oli että tuntui että jalka jotenkin "jähmettyi" enkä saanut painettua jarrua. Tästä puhuttiin sitten lisääkin ja mainitsin ohimennen että ihan kuin joskus tietokoneella ollessa olisi (n. 2kertaa yli vuoden sisään) olisi tullut sellainen outo mutta klassinen deja vu/poissaolokohtaus jossa kuitenkin kaiken tajunnut koko ajan itse.
Siltä selvittämältä lähetettiin neurologille muutaman viikon päähän ajalle, sieltä eeg (tavallinen ja uni-tilan) jotka täysin normaaleja. Eli ainoat näytöt nuo pari omaa huomiota ja pieni suistuminen vaikka oli kuitenkin liukas talviaikakin liikenteessä.
Tästä huolimatta todettiin että syytä epäillä vahvasti epileptisyyttä ja lääkkeet. Ihan samoja lääkkeitä popsin 3 vuotta jonka jälkeen hitaasti alettiin ajaa alas. Nyt on ollut sitten taas ilman. Koskaan ei mitään kolarin mahdollisen epileptisen aiheuttajan jälkeen ole ollut. Eli pienestä se on kiinni noissa jutuissa.
Ihan samoin ajattelin kuin sinäkin että ei voi turhempaa olla kun selvisi mikä ruljanssi. Ja itsellenikin vielä huvittavana juttuna että tiesin klassiset epilepsian kohtaustyypit, ja vähän jotain sieltä täältä hoidosta, toteamisesta yms. ennen omaa kokemusta. Kiireinen lääkäri ei kuitenkaan huomannut pientä oleellista asiaa mainita, eli ajokieltoa. Enhän minä sellaisesta mitään tiennyt ja kun soitteli perään tästä pienestä asiasta niin olin juuri silloin lapissa omalla autolla työmatkalla. Sen jälkeen kyllä olin aika varovainen auton kanssa mutta pakko kyllä myöntää että ehkä kaikkia ohjeita en ihan pilkuntarkkaan noudattanut.
Ehkä nyt typerää kiertämistä mutta itsellä ne olivat perinteiset eli ajaminen ja alkoholi olivat sellaiset joissa hiukan lipsuin. Eihän se olisi kannattanut eikä tietysti vieläkään mutta kun on tarpeeksi epäselvä tapaus niin ihmisen luonto kai vähän kääntää sen "terve" puolelle. Ei kai oikein haluaisi hyväksyä.
Katso epilepsialiiton sivuilta netistä muuten jos nyt ihan perusfaktaa haluat tarkastella. Samaa sielläkin tosin jota olet itse jo lukenutkin oletan.
joskus löytää sitä "korjattavaa" kohtaa sieltä
päästä.Itse söin Epilepsialääkkeitä ensin yli 15
vuotta ja juoksin tutkimuksissa ja osastolla kun
ei saatu kramppeja loppumaan,mutta syytä ei löytynyt.Ja sitten vihdoin kun syy löytyi magneettikuvan avulla pää leikattiin,mutta kohtaukset alkoi uudestaan vajaan vuoden päästä.
Tämän päivän hoidossa on pyrkimys kohtauksettomaan Epilepsian hoitoon.