....yritys. Yrityksen johtokunnan jäsen alkoi epäillä että erästä osastoa hoidetaan huonosti. Tehdään omavaltaisia päätöksiä, tuhlataan rahaa ja tuottokin on huono. Tuo johtokunnan jäsen halusi selvittää asian perinpohjin ja kutsui kokoon asianomistajat joiden kanssa yhdessä asiaa pohdittiin. Ko. osaston johtaminen vaatii erityisosaamista jonka saa vain vuosien opiskelulla ja työkokemuksella, jotka molemmat johtokunnan jäseneltä puuttuu. Osaston toimintaa ohjaa myös monet lait ja asetuksen joita johtokunnan jäsen ei tunne. Oli siis luonnollinen ratkaisu keskustella asioista rakentavasti, käydä ne yhdessä läpi niin että johtokunnan jäsenkin saattoi jotakin tajuta tilanteesta. Kehitettävää löytyikin, joten tehtiin suunnitelma johon kirjattiin tavoitteet, vastuut ja kuinka tilannetta seurataan tulevaisuudessa. Toimittiin maltillisesti, ketään syyllistämättä, yhteistä etua ajatellen. Töitä jatkettiin hyvillä mielin, motivoituneina ja yhteen hiileen puhaltaen.
Naapuriyrityksessä oli samanlainen tilanne, mutta erilainen johtokunnan jäsen. Tämä johtokunnan jäsen hautoi epäilyksiään omassa pikku päässään ja spekuloi muutaman muun johtokunnan jäsenen kanssa, joilla oli tasan yhtä vähän tietoa ja ymmärrystä asiasta. He ratkaisivat asian kirjoittamalla huhuihin, juoruihin ja omiin, ilman asiantuntemusta, tehtyihin päätelmiin perustuvan syytekirjelmän jossa epämääräisesti syytettiin osaston johtoa kaikesta mahdollisesta ja mahdottomastakin. Ja vaadittiin "toimenpiteitä". Sitten tuo kirjelmä niitattiin näkyville, näkyville kaikille yrityksen työntekijöille ja muille sidosryhmille. Tästä luonnollisesti seurasi hämmennystä, epätietoisuutta, luottamuspulaa, katkeruutta ja kaikenlaista pahaa oloa joka söi kaikkien yrityksen työntekijöiden jaksamista ja työmotivaatiota rotan lailla. Moni lähti yrityksestä heti tilaisuuden tullen, eikä päteviä enää saatu tilalle, eihän kukaan tuollaiseen paikkaa halua.
Eihän tietysti missään toimita oikeasti kuten tuossa naapuriyrityksessä. Päättäviin asemiin valitaan fiksuja ihmisiä jotka osaavat hoitaa vaikeatkin asiat ilman että he muuttuvat hiekkalaatikolla kiukutteleviksi kakaroiksi. Vai.....?
Naapuriyrityksessä oli samanlainen tilanne, mutta erilainen johtokunnan jäsen. Tämä johtokunnan jäsen hautoi epäilyksiään omassa pikku päässään ja spekuloi muutaman muun johtokunnan jäsenen kanssa, joilla oli tasan yhtä vähän tietoa ja ymmärrystä asiasta. He ratkaisivat asian kirjoittamalla huhuihin, juoruihin ja omiin, ilman asiantuntemusta, tehtyihin päätelmiin perustuvan syytekirjelmän jossa epämääräisesti syytettiin osaston johtoa kaikesta mahdollisesta ja mahdottomastakin. Ja vaadittiin "toimenpiteitä". Sitten tuo kirjelmä niitattiin näkyville, näkyville kaikille yrityksen työntekijöille ja muille sidosryhmille. Tästä luonnollisesti seurasi hämmennystä, epätietoisuutta, luottamuspulaa, katkeruutta ja kaikenlaista pahaa oloa joka söi kaikkien yrityksen työntekijöiden jaksamista ja työmotivaatiota rotan lailla. Moni lähti yrityksestä heti tilaisuuden tullen, eikä päteviä enää saatu tilalle, eihän kukaan tuollaiseen paikkaa halua.
Eihän tietysti missään toimita oikeasti kuten tuossa naapuriyrityksessä. Päättäviin asemiin valitaan fiksuja ihmisiä jotka osaavat hoitaa vaikeatkin asiat ilman että he muuttuvat hiekkalaatikolla kiukutteleviksi kakaroiksi. Vai.....?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Rakentavasti kirjoitettu,mutta valitettavasti näin asian laita monesti on.Johtokunnan jäsenten olisi myös ymmärrettävä mitä yrityksessä tehdään, eikä kaikkea vastuuta kaadettava alaisilleen, vaikka heidät on palkattu tuohon työhön.Kyllä hallituksen on tiedettävä myös miten siellä toimitaan.se on valitettavaa ,että kaunistellaan lukuja ja niin sanottu oma jakkara pelastuu ja sysätään vastuu toiselle eteenpäin.Tiedä monta yritystä missä johto tekee investointi päätökset pelkästään, että näitä laitteita tarvitaan mitkä ei perustu takaisinmaksuun