Apua parantumiseen

Ihanaa että haluat parantua! Vaikka et olisi painoindeksin mukaisesti alipainoinen, oot hyvin mahollisesti sun oman hyvinvointipainon alapuolella. Noilla kaloreilla oot selvästi jo aliravittu! Ja nopea laihduttaminen on tosi vaarallista. Suosittelen että haet rohkeasti apua! Ihan tosi, mitä pidemmälle tilanteen päästää, sen pahemmin vaan ahdistuu ja eksyy. Onko sulla vaikka joku perheenjäsen tai ystävä jolle voisit kertoa, miten syöminen on alkanut ahdistaa? Jollekin kertominen voisi olla hyvä alku. Toimi nyt äläkä myöhemmin, ansaitset parempaa! Tsemppiä!

Kiitos paljon! Yritän kertoa ystävälleni jos vaan pystyn. Hävettää vaan niin paljon. Lämmittää sydäntä kun joku viitsii vastata näinkin hälmöön kysymykseen, kiitos siitä sinulle! Yritän rohkaista itseni terveempään elämään.

Oot samoissa mitoissa oikeastaan mun kanssa, vaikka oon sua parisen senttiä pidempi. Oon 23, ja mulla alkoi sh-oireilu jo sun ikäisenä. Nyt vasta oon kertonut mun psykologille tästä (hoitoon menin vakavan masennuksen takia) ja aattelin että suotta koska oon nii lihava (painoin 46 silloin ku kerroin). Ja aattelin ettei oteta tosissaan mutta sitten jotain alkoi tapahtua. Se että oon yli 7 vuotta sairastanut toisinaan kroonisestikin, niin saa toivonmukaan päätöksen nyt.Oon yllättynyt siitä, että ne jaksaa näinkin kookkaan ihmisen syömishäiriöön puuttua. Ja se ei ole niin kamalaa, koska minultakin kysyttiin lähetettä sh-klinikalle, pyydettiin myös ruokapäiväkirjan tekoa ja niin edelleen.. Oon tuonu esille mun ahdistuksen jos laittavat lähetteen polille, mutten kieltäytynyt. Kaikilla ei ole hyviä kokemuksia hoidosta tiedän, mutta itselleni oli positiivinen yllätys että mut otettiin tosissaan. Vaikka en tykkääkään siitä että mulla se diagnoosi tuolla on, enkä usko että näistä ajatuksista pääsen eroon ihan heti, niin en ole katunut vaan kuin hetkittäin.

Ja jälkeenpäin toivon että olisin hakenut apua oikeesti tuolloin 16 vuotiaana. Tää on niin riistänyt elämää nää vuodet, aiheuttanut ties mitä päihdeongelmaa ja mielialan rajuja vaihteluita. Oo sä viisaampi kuin mä ja stoppaa nyt.

Käytä henkilö vaakaa. Syöt sen mukaan mitä se näyttää.
Tunnin välein vaakaan ja paino paperille ylös. Pirullinen homma mutta toimii. Kun ei voi mitenkään tietää sun ravinnon tarvetta.

Syö vain hitaasti sulavia ruokia, esim. täysjyväleipää ja hapankorppuja. Niistä aivosi saa energiaa ja kerkiät harkitsemmaa
muita keinoja.

Wni: kiitos vastauksesta! kiva kuulla positiivisia kokemuksiakia hoidon saannista, itse en vaan tiedä mistä sitä apua ylipäätään haen. Jotenkin mietin vaan välillä mielessäni että oon kuitenkin normaalipainoinen joten ei minulla oo mitään hätää, mutta totuus tulee taas ilmi esim. Noustessa tuolilta kun huimaa jonkun verran. Oon nostanut kyllä kaloreita 700-800 josta olen tosi tyytyväinen. Edelleen eniten vaan ahistaa, että se ei saa mene yli 1000kalorin. Voin nähdä itseni tulevaisuudessa tuon äskeisen kuvailuidesi perusteella. Ehkä olisi viisainta yrittää rohkaistua ja lopettaa tää ennen kuin tää oikeesti karkaa käsistä, mutta en vaan tiiä otetaanko minua yhtä vakavasti. 4 18: muuten hyvä mutta en syö viljatuotteita koska noudatan paleo ruokavaliota (ei maitoa tai viljaa) kai tää on minun tapa kontrolloida syömistä kun eikö anorektikot usein oo kasvissyöjiä? En sitten tiedä. En ytitä olla joku pro ana enkä siksi syö vaikka leipää vaan oon vaan kiinnostunut siitä ruokavaliosta ja se sillä tunnen kontrolloivani paremmin syömistäni.

Hienoa että huomaat ongelman!
Itse olen ollut melkein sairaalakunnossa ja paraneminen on onnistunut paremmin kun vain myöntää että on sairas,

Painin anoreksian kanssa nykypäivänäkin (2½v syömishäiriötä).. ja kunto mennyt huonommaksi kun muuttanut yksin. Itsekkin hankkiuduin hoitoon koska sosiaalinen elämäni kärsii!

Olen 18v ja PARANEMISIA KAIKILLE

Kiitos teille kahdelle! :)