En ole ollut koskaan kovin suosittu. Ei minussa pitäisi mitään suurempaa “vikaa” olla (jos alle 160 cm pituutta ja silmälaseja ei oteta lukuun), mutta olen ollut aina aika ujo. Iän karttuessa arkuus on kyllä lieventynyt.
Miesten huomiota en ole juurikaan saanut osakseni edes nuorempana.
Olen ilmeisesti liian tavallinen ja tylsä “harmaavarpunen”.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen kyllä ruvennut kiinnittämään enemmän huomiota esim. pukeutumiseeni ja muuhun ulkoiseen olemukseeni, mutta ilmeisesti peruspärstä ei riitä tässä ulkonäkökeskeisessä maailmassa.
Olen kokemusten kasvattamana pessimisti, mutta vaikka 40-vuotta lähenee uhkaavasti, jostain kumman syystä olen jaksanut vielä toivoa ja haaveilla, että minullekin voisi löytyä vielä joku. Välillä on ollut todella vaikeaa kun olen todella läheisyydenkipeä ja tunteellinen ihminen. Vuosien kuluessa olen surrut ja itkenyt sinkkuuttani ja ollut joskus masennuksenkin partaalla.
Vaikeammaksi vielä meni sisareni perheellistyttyä ja ymmärtäessäni mistä kaikesta jään totaalisesti paitsi. Eikä näistä tuntemuksista voi kertoa kellekään…
Minä en vielä kaikkien näiden yksinäisten vuosikymmenienkään jälkeen ole pystynyt kovettamaan itseäni ja pelkään etten siihen pystykään, vaikka niin olisi kai helpompi. Katkeruutta, kateutta ja kiukkua tämä kyllä teettää.
Sinkkuus voi sattua ja kovaa ja puukkoa haavaan iskevät vielä tuttujen ja tuntemattomien kyselyt perhetilanteesta. Mutta minkäs teet jos kukaan ei huoli, kai tämä on sitten jotain nykyajan “luonnonvalintaa”… Sinänsä aika erikoinen “sattuma”, että suvussani on nyt sitten ainakin kolmessa polvessa (ei tietenkään alenevassa) vanhojapiikoja…
Miesten huomiota en ole juurikaan saanut osakseni edes nuorempana.
Olen ilmeisesti liian tavallinen ja tylsä “harmaavarpunen”.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen kyllä ruvennut kiinnittämään enemmän huomiota esim. pukeutumiseeni ja muuhun ulkoiseen olemukseeni, mutta ilmeisesti peruspärstä ei riitä tässä ulkonäkökeskeisessä maailmassa.
Olen kokemusten kasvattamana pessimisti, mutta vaikka 40-vuotta lähenee uhkaavasti, jostain kumman syystä olen jaksanut vielä toivoa ja haaveilla, että minullekin voisi löytyä vielä joku. Välillä on ollut todella vaikeaa kun olen todella läheisyydenkipeä ja tunteellinen ihminen. Vuosien kuluessa olen surrut ja itkenyt sinkkuuttani ja ollut joskus masennuksenkin partaalla.
Vaikeammaksi vielä meni sisareni perheellistyttyä ja ymmärtäessäni mistä kaikesta jään totaalisesti paitsi. Eikä näistä tuntemuksista voi kertoa kellekään…
Minä en vielä kaikkien näiden yksinäisten vuosikymmenienkään jälkeen ole pystynyt kovettamaan itseäni ja pelkään etten siihen pystykään, vaikka niin olisi kai helpompi. Katkeruutta, kateutta ja kiukkua tämä kyllä teettää.
Sinkkuus voi sattua ja kovaa ja puukkoa haavaan iskevät vielä tuttujen ja tuntemattomien kyselyt perhetilanteesta. Mutta minkäs teet jos kukaan ei huoli, kai tämä on sitten jotain nykyajan “luonnonvalintaa”… Sinänsä aika erikoinen “sattuma”, että suvussani on nyt sitten ainakin kolmessa polvessa (ei tietenkään alenevassa) vanhojapiikoja…
Vastaukset 20
Vanhimmat
mitenkaipaus....
Hejjj
Sinullekin sanoisin ..et vain ole "nähnyt" kaikkea millä tavalla moni sinua on
Katsottu ..me miehet ja varsinkin oikeat..normaalit miehet usein olemme
Toivottoman ujoja näyttämän että tykkäämme kylla sinusta..
Mutta kisveellä uhatenkaan sitä sinulle uskalla näyttää
Usein...liian usein odotamme jotain ...pientä vinkkiä ensin sinulta
Näin vain on
ET ole "harmaa" ..kyllä tuhannet sinusta ovat kiinnostuneet
Sinun pitää oppiane pienet ..pienet merkit losta tiedät...................
Anteksi nyt tämä kieli..
olet mielestäni juuri parhaassa iässä oleva nainen, älä siitä iästä ota mitään kriisejä. sulla on vielä elämää edessä.
sinkkuus ja ujous on tollanen kombinaatio jotka ruokkivat sun itsesääliä, joka on monelle luota työntävä piirre.
myönteinen elämänasenne vetoaa ihmisiin joilla on sydän paikallaan, eikä mikään ylimainostettu ulkonäkö.
"olet yhtä vanha kuin viimekerta, jolloin vaihdoit mieltäsi"
Olisko mahdollista nähdä aloittajan kuvaa esim sähköpostin välityksellä?
Suomalaismiesten keskipituus on muistaakseni 180 cm, joten 20 cm sitä lyhyemmän saattaa olla vaikea saada naista. Naiset on oikeasti pinnallisia, sanoisin, että vähintään yhtä pinnallisia ja ulkonäkökeskeisiä kuin miehet. Silmälasit eivät sinänsä ole miinusta kauheasti, elleivät ole aivan pullonpohjat. Miehellä varsinkaan lasit ei ole iso juttu.
Joo, paitsi että aloittaja on nainen.
Voihan jees tunnen monta miestä ja naista pituus alle 160. Ja toiset mennä porskuttaa elämää onnellisena ja toiset epäonnellisen leukaa vetävät pystyyn ja sit pitkiä miehiä naisia niistä toiset kulkee kumarassa ja toiset pää pystyssä. kyllähän mieki ko oon 163 senttiä niin joudun ylöspäin kattoon pitenpiini. sit pitää hakee omansa pituista naista miestä. mie en huoli 190 senttistä miestä, sen kans seksi ei onnistu.
olen nähnyt kyllä onnistuvan....
Olen 196 ja vaimo 159. En ole huomannut miksei seksi onnistuisi. Ei tartte olla tyvet tasan.
Muutahan neiti ajatteluasi :)
Tunnut kovin aliarvostavasi itseäsi, ja ajattelevasi että ulkonäkösi on se ominaisuus joka sinusta tekee kelvon/epäkelvon, Se, mikä sinussa on tärkeää, on sinun sisälläsi, sinun persoonallisuutesi, inhimillisyytesi, hyvyytesi.
Uskoisin, että olet etsinyt miehiä aivan väärästä paikasta jos nyt pitää miettiä että "kukaan ei huoli". Paskanmarjat! Ota itseäsi niskasta kiinni ja arvosta sitä mitä olet - opi ensin rakastamaan itseäsi ennekuin etsit parisuhdetta!
Tottakai sinkkuus voi sattua ja kaipaat omaa perhettä, mutta älä vertaa itseäsi muihin! Nyt itkut pois ja arvostat ITSE itseäsi! Parisuhdetta voi aina etsiä myöhemmin, ei se sinkkuus sinun ihmisyyttäsi määritä tai arvota.
Kyllä muuten määrittää. Olen samanlaisessa tilanteessa oleva mies ja ajatuksitanikin varmaan samoja pohtiva kun aloittaja. Ainoa että pituutta on 180. En ole oikein koskaan kelvannut naisille saati ollut suosittu ja jos saan joskus lyhyen suhteen lopettaa nainen sen aina parin kuukauden jälkeen. Yksinkertaisesti en enään osaa seurustella. Ja millä tavalla sinkkuus määrittää arvoni on kohdallani se seikka että suurinosa sukulaisista ja tuttavista pitää mua homona kun en saa naista. Ilmanmuutahan minä sitten homo olen. Tekisi mieli mennä jonkun talon katolle huutamaan kaikille että "jos en kerran kelpaa yhdellekään naiselle ei se silti minusta homoa tee"
Olkoon homous sitten kuinka muotia tahansa mua nuo väitteet loukkaa todella paljon.
Se on huono oppia rakastamaan itseään kun aina tässä samassa suossa vellonu. Helppo kai se on normaalien ihmisten huudella sieltä onnellisista parisuhteista käsin että ala rakastamaan itseäsi. Mitä se edes auttaa että tekisin itsestäni omahyväisen itserakkaan?
suosittelen henkistä kasvua sinulle nuori mies(oletan tekstisi perusteella vain). ei elämä noin vakavaa ole
"Nuorimies" No juu ikää on 33 et kai se toisille vielä nuorikin on.
Mukava kuulla, etten ole ainoa.
Itsekään en ole ollut koskaan parisuhteessa, tosin olen mies ja vasta 22-vuotias, mutta tämäkin on suhteellista, sillä tuntuu, että lähes kaikilla samanikäisillä on jo seurustelukokemusta yläasteelta alkaen. Ulkonäössä tai pituudessa (185cm) ei mitään vikaa, ja opiskelen yliopistossa arvostettua alaa. En vain koskaan ole ollut aloitteen tekevää tyyppiä. Jos ei käy baareissa tai muissa pariutumispaikoissa, niin on paljon vaikeampaa löytää kumppania, kun kynnys iskemiselle ja isketyksi joutumiselle on esim. kadulla/töissä niin korkea. Tästä se varmaan on lähes kaikilla ei-niin-menevillä sinkuilla kiinni. Mutta kyllä kadullakin katsellaan sillä silmällä, ja uskon, että joka päivä kohtaat kymmenittäin vastaantulijoita jotka mielellään seurustelisivat kanssasi :)
Onnea kaikille kumppanin metsästyksessä, toivottavasti itselläkin osuu joskus!
Toi on kyllä totta, että pitäis varmaan käydä baareissa, jos haluaa kumppanin. Ite oon vielä vanhempi kuin sinä enkä oo koskaan ollut parisuhteessa, joten sulla kyllä ei oo mitään hätää.
Voin antaa halvan vinkin niille yksinäisille! joku puhui "Baari on hyvä iskupaikka". Niin se mielestäni onkin! Hae ESSON_baarista,_siellä on elämää ja jukeboxi. Ainakin silloin kun olin nuori -60 luvulla. T: Väinö untamo Hermanni
Ei muuta kun tasseihin ja jos mies hake sinua tanssimaan niin tassin lopuutua sanot ihan suoraan että mennäänkö meille niin siitä se lähtee kun tekee suoran ehdotuksen ja jos ensimmäinen ei lähde niin joku lähtee ihan varmaasti.
Minun, sanotaanko elämäni Nainen oli juuri noihin ulkoisiin tuntomerkkeihin sopiva jotta ei se varmasti tuosta ole kiinni ettet saa seuraa.
..tästä tietysti voisi päätellä, että olisin kaupungin halutuin mies, kun tuollai sanon mut HEHHEH.. kyllä olisin voinut valita toisin mut valitsin just 160 pitkän silmälasipäisen naisen, sen "harmaan varpusen" :D
Saatatpa olla jopa onnellinen yksin,kun että olisit huonossa liitossa toisen
kanssa.Se vain tahtoo olla niin,että aina ruoho on vihreempää siellä
aidan toisella puolella.Elämällä on oma tarkoituksensa ,miksi joku ihminen
jää yksin kasvamaan tämän ajan virtoihin.
Siispä;Murheet nurkkaan,ja surut kaikki säkkiin,eihän meitä ole
viellä teljetty häkkiin,mut kun se toinepuol mius viel puuttuu.yhyyy.........