mitä pitäis tehdä?

Varattu vai vapaa, voisitko kysellä häneltä, josko vaikka lähtisi kahville tai jotain kaikilla varatuilla ei mene hyvin ja toisaalta saattaa se varattukin odotella aloitusta,nyt saan paskat niskaani, antaa tulla lunta tupaan,,

Tilanteita on monia. Omalta osaltani voin kertoa, että elän avoliitossa. Samassa sängyssä ei olla nukuttu enää vuosiin. Ei halata, ei kätellä. Jotkut asiat vaan hoituu. Olen ollut jo kauan, valmis siirtymään pois tästä. Olisi vaan kivempi muuttaa yksin asumaan, kun tietäisi, että on joku siellä ulkopuolella, joka aidosti välittää.

emme mekään nuku, enää samassa huoneessa, ikävä

Jos hän on aikuinen ihminen eikä tyhmä, niin miksi ettei voisi jutella. Mä varattuna menin jotakin paljastamaan hänelle ja jäin iäksi kiinni tunteeseen joka ei jätä.

Satavarmasti en ole kenenkään kohde täällä, enkä missään, mutta puhuminen pitäisi olla sallittua, vaikka toinen ei tunne samoin. Näilläkin palstoilla on niitä jotka toistaa yäk' s varatuille, ikäänkuin ne niiden tunteilla ei olisi ihmisarvoa. Ei se mua haittaa, jokainen ilmaiskoon omat mielipiteensä, kuitenkin näistä kommenteista täällä tajuaa, että oikeesti on ihmisiä, jotka ei voi olla ihmisiä kaikille, suotakoon heille siihenkin oikeus.

Puuh..kävin täällä tämmöstä suoltamassa.. ties mikä horo musta tuli tämänkin kirjoituksen myötä, ei haittaa. Nyt lähden koska nyt alkaa taas se tekeminen jossa elän tässä ja nyt.

Mulle tulee välillä erittäin ikävä olo, kun lukee näitä. Itse olen asumuserossa, jotta saan selkoa ajatuksiini... Kamalaa, kun päivittäin mielipide muuttuu... No pian tulee määräaika vastaan, että sitten on päätös (pysyvä) oltava... Mutta sinulle, ota yhteyttä jollakin tapaa naiseesi (jos voit)!

itse olen perheetön mies,vapaa

tässä yksi eroava nainen. eromme syyt eivät johdu kenestäkään suhteen ulkopuolisesta. olen kuitenkin hieman (lievästi sanottuna) ihastunut erääseen mieheen. en ota hänestä selkoa. hymyilee paljon ja on muutenkin ihana. en vain osaa tehdä mitään tilanteen eteen. pitäisikö? halua olisi, mutta keinot on vähissä, kun ottaa huomioon mikä tilanne on. ja uskon että hän saa kenet vain haluaa. niinpä olen tyytynyt odottamaan. tässä vain odotan, odotan ja odotan. odotan. haaveilen. odotan..tuli varmaan selväksi:)

Mistä tiedät että naisella menee hyvin? Tunnetteko hyvinkin? Ihastuksia tulee ja menee. Sen minä tiedän.:) voi olla että joku ihastuu ensisilmäyksellä päättömästi johonkin jota ei edes tunne...

Kun lähtee etenemään asioissa ja menee tunteidensa mukaan, niin olisi hyvä miettiä ennalta, mihin tilanteeseen asiat voi johtaa. Oletko valmis salasuhteeseen ja kestämään sen kaipuun, salailun ja kolmantena olemisen? Saat aivan upeaa seksiä ja huomiota, mutta sillä on hintansa. Kovin varovaiselle ja tunteikkaalle ihmiselle en suosittele, menee elämänhallinta ja salasuhteesta tulee huumetta.

Huumaantuminen tai ihastuminen kestää enintään muutaman vuoden. Sen jälkeen tulee riidat ja erillisyyden hakeminen. Tässä tilanteessa itselleni kävi niin, että salarakasmies ei viitsinyt olla ystäväni eli kun minulla oli vastoinkäymisiä, niin hän halusi päästä vähällä. Nyt hän roikkuu elävänä huumaavien aikojen muistomerkkinä eikä pysty lopettamaan tätä suhdetta. Ei halua nähdä, mutta haluaa edelleen naimisiin kanssani (olen siis toisen kanssa naimisissa).

Oma kokemukseni ja muutaman samaa kokeneen kaverin on että salarakkaat ovat monesti vaikealuonteisia ihmisiä (omani vaativa, eristäytyvä ja erityisherkkä), joille ei oikein löydy ihmistä normaaliin parisuhteeseen. Ihastua voi moneenkin, mutta elinvoimaista suhdetta rakentamaan tarvitaan kaksi tasapainoista ihmistä. He taas eivät suostu salasuhteisiin, koska heillä on itsetuntemusta riittävästi.

Mieti mitä haluat elämältäsi? Turvaa ja rauhaa, seikkailua ja kaipuuta? Sen mukaisesti sitten etenet.

kuvasit minut, mutta edelleenkin mietin ihastustani tai molemminpuolista on, uskallanko, sillä tiedän,, että tulen kokemaan kauheita omantunnontuskia, jos pettäjän tielle lähden, mutta se rakkaus toista kohtaan, tuntuu hajoittaa koko pään, rakastan häntä, mutta naimisissa toisen kanssa, joka on ihan mukava ihminen, lapset kasvatettu ja niin edelleen, mutta,asutaan yhdessä ja ollaan kuin sisko ja veli, nukutaankin eri huoneissa, mutta en varmaan selviäisi hengissä,jos pettäjän tielle lähden,,

Ei kannatta varattua ruveta vonkaamaan, ja ihastuksen tunteitaan ei kannata ruokkia, vaan päinvastoin. Ihastuksia tulee ja menee, kyllä ne tunteet laantuu aikanaan. Ja jos itse on varattuna mennyt ihastumaan johon kuhun toiseen, niin se on merkki ettei oma suhde voi hyvin. Kannattaa alkaa sen oman suhteen hyväksi tekemään jotain, jos toista ei halua menettää, mutta jos mitään suhteen eteen ei ole enää tehtävissä, niin rohkeutta pitää olla päättää se oma nykyinen suhde ja vasta sitten vapaana alkaa tavoittelemaan sitä ihastustaan. Myös yksin pitää tässä elämässä opetella elämään, että ei jää siihen suhteeseen roikkumaan vain sen vuoksi, että pelkää yksin jäämistä ja olemista.

Ei kukaan ulkopuolinen pysty sanoo mitä juuri sun pitäisi tuossa tilanteessa tehdä. Jokaisen tilanne on niin yksilöllinen.. Jollain suhde voi vielä pelata ja joidenkin kohdalla ero on parempi ratkaisu. Loppupeleissä kyllä sen sisimmässään tietää mikä on itselle se oikea ratkaisu. Pitää vaan pysähtyä kuuntelemaan.

Jotain kokemusta on mulla myös, mutta en näitä omakohtaisia juttuja availe tänne palstoille. Se on sellainen rajanveto mulla.

Tsemppiä!

Jotain mystistä, jota ei pysty selittämään. Rakastaa ja ikävöi. Eikä niitä tunteita pysty siirtämään muihin ihmisiin, vaikka vuosia kulunut.

Voi kulta (jos olet hän) lähetä mulle vaikka yksityinen viesti facebookissa ja tee siirtosi ;) olen odottanut sitä... minä en uskalla tehdä aloitetta jos et olekkaan minusta sillai kiinnostunut.
Minun ja avopuolisoni suhde on ollut tiensä päässä jo pidemmän aikaa, mutta en ole saanut kerättyä tarpeeksi rohkeutta lähteäkseni. Jos sinä olisit tukenani niin varmasti lähtisin