Jos olette masentuneita tai muuten sairaita. Niin älkää ihmeessä menkö töihin.
Vaikka olisitte terveitä, älkää silti menkö töihin. Ellei työ ole mukavaa ja palkka hyvä.
Kannattaa miettiä tarkasti, miten elämältään haluaa. Jos haluaa käydä paskatöissä 40 tuntia viikossa, paskalla palkalla. Niin mikäs siinä. Itse en sellaisiin ryhtyisi, vaikka terve olisinkin.
Vaikka olisitte terveitä, älkää silti menkö töihin. Ellei työ ole mukavaa ja palkka hyvä.
Kannattaa miettiä tarkasti, miten elämältään haluaa. Jos haluaa käydä paskatöissä 40 tuntia viikossa, paskalla palkalla. Niin mikäs siinä. Itse en sellaisiin ryhtyisi, vaikka terve olisinkin.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Mitä jos suomalaiset päätetään yksintuumissa että nyt tulee tälle orjuuttamiselle loppu eikä mennä enää kukaan töihin? No toisaalta hyvä vaan että jotkut viitsii raataa paskatöissä että saadaan me loisetkin rahaa.
Tulee sota joka tappaa pummit. Eiks ookkin ihanaa ?
Myös te työntekijät kuolette kun sota syttyy. Siinä ei kuule paljon tuloja silloin katsota kun aletaan ihmisiä tappamaan.
Niinkuin tiedät yhteiskunnassa on erilaisia yhteiskuntaluokkia ja kriisissä ne tulevat kärjistetysti esiin, tottavhelvetissä... Rahalla on kummallinen vioima, eikö totta Kirsti :)
Jos sota syttyy, niin ei sillä ole mitään merkitystä. Kyllä se on silloin lähdettävä niin rikkaiden, kun köyhienkin.
Minulla on usko Jumalaan ja Vapahtajaan Jeesukseen Kristukseen. Ikääkin on jo sen verran, että luonnollinen lähtö minut korjaa taivaankotiin.
Sota on poikkeustila jolloin on täysin tuurista kiinni kuka kuolee ja kuka jää henkiin. Varallisuudella ei tällöin ole mitään merkitystä ellei varallisuutensa ansiosta ehdi luikkia pakoon ulkomaille ennenkuin sota syttyy.
Olen sitä mieltä että kaikki omaisuus olisi jo aika Suomessakin uudestaan jakaa, parastahan olisi jos näin tehtäisiin globaalisti. Tuottaa uskomatonta surua ja harmia että pieni prosentti ihmisiä omistaa lähes kaiken mitä maailmassa on omistettavissa.
Jos saisin pienen läntin maata jota voisin sanoa omakseni, oman kodin ja työpaikan voisin jopa ehkä puolustaa tätä maatakin sitten jos sen tarve on. Ymmärrän ja samaistun isovanhempiini jotka olivat sodissa rintamalla. He puolustivat isänmaata mutta etupäässä omaa perhettä ja maitaan ja sitä että jos Venäjä voittaa niin luopuvat maista ja sinne pakkomuutettaisiin venäläisiä isoja määriä. No ei tästä sen enempää.
Tälläisiä mietin nyky tilanteesta. Ilman veren vuodatusta tälläistä ei varmaan pystyisi tapahtumaan mutta kyllä uskon että veljet ja siskot kun marssis yhteisessä rintamassa viellä kerran niin voitaisiin tehdä se! Tämän jälkeen voitaisiin palata takaisin demokratiaan ja kaikilla olisi about saman verran valtaa.
Juurikin. Jotenkin noin sen pitäisi mennä. Tosin toivottavasti sotaa ei tule.
Minä olen uskovainen ja uskon, että Herra kyllä ohjaa minut työhön, antaa työpaikan jne., jos haluaa minun tekevän työtä.
En kyllä enää ole menossakaan, sillä 25 vuotta raatamista on mielestäni ihan kohtuullinen rupeama reilusti alle viisikymppiseltä ihmiseltä. Elämänlaatu parantunut huomattavasti kun ei tarvitse aamulla ennen viittä herätä tai öitä valvoa kuppaisella pajalla.
Näimpä toi 25v on jo helvetin pitkä aika jossain pajalla. Elämän tarkoitus ei todellakaan ole vain työ.
Mitä järkeä on tehdä ikänsä paskahommia ja sitten lähtee henki, ennekö eläkkeelle pääsee.
Siis jos mä voisin jotenkin vaihtaa osia nykyisen työkyvyttömyyseläkeläisen statuksesta työssäkäyvään keskimääräisellä työtulolla varustettuun elämään niin, että kokisin sen mielekkääksi ja jaksaisin sitä tehdä vaihtaisin toki paikkoja koska tahansa tästä nykyisyydestä, ei oo oikein mitään enää jäljellä.
Työ, perhe, terveys, sosiaalinen elämä, jaksaminen - kaikki on poissa.
Voisin toki yrittää vielä jostain jotain ylimääräistä tuloa hankkia, mutta kun
se jaksaminen on aika lailla vähissä, liittyy varmaankin osittain
terveyteenkin. Nykyaikana kun tarvis melkein olla sitä sosiaalista
elämääkin, jotta vois jostain kehiä niitä työtulojakin.
Mitään omaa elämää ja perhettä mulla koskaan ole ollutkaan, eikä taida
enää tullakaan.
Yhtäkaikki, mä kyllä vaihtaisin tän muunlaiseenkin elämään, se ei vaan
taida enää olla mahdollista.
Kyllä mäkin voisin terveenä mennä sellaseen työhön mistä pidän ja saan kohtalaista/hyvää palkkaa.
Mutta tässä kunnossa en kykenis mihinkään työhön. Paskahommiin paskapalkalla, en ryhtyisi edes terveenä.
Tuskin sellaista työnantajaa löytyy joka sinutkin palkkaisi. Älä unta nää, sulla on jo leima päällä.
Ensinnäkin työn antaja ei nää kenenkään potilastietoja. Toisekseen minulle käy hyvin, että en ole töissä.