Sain elokuussa tietää olevani raskaana, vaikka olin huolehtinut ehkäisystä. Meillä oli silloisen poikaystäväni kanssa menny välit poikki muutama päivä ennen sokkiuutista, koska hän petti mua. Olin varma, että teen abortin ja varasin jo ajan ym.
Monet painosti mua luopumaan abortista ja loppujen lopuks päädyin perumaan abortin. Nyt oon jo raskausviikolla 19, eikä mitään oo tehtävissä. Kadun valtavasti ratkaisuani, sillä jokaisella aikuisella naisella (olen itse 20) on oikeus päättää omasta kehostaan. Olisin onnellinen nyt, jos olisin keskeyttänyt raskauden.
Tää kuulostaa varmaan monen mielestä karulle, mut mä todella olen tätä mieltä, eikä kukaan voi mua sen takia tuomita. Tiedän, että tulen rakastamaan lastani, kun se syntyy. En vain olisi vielä halunnut tulla äidiksi, enkä varsinkaan olis halunnu, et mun lapsella on isä, jota en voi sietää silmissäni. Pelottaa hirveesti kaikki tulevat huoltajuussotkut, koska tiiän, et tää lapsen isä vaatii varmasti kaikki mahdolliset oikeutensa. Onhan lapsella toki oikeus molempiin vanhempiinsa.
Mut toivotan kaikille aborttiin päätyneille tsemppiä. Teillä on siihen oikeus, elkää antako ulkopuolisten mielipiteiden vaikuttaa.
Monet painosti mua luopumaan abortista ja loppujen lopuks päädyin perumaan abortin. Nyt oon jo raskausviikolla 19, eikä mitään oo tehtävissä. Kadun valtavasti ratkaisuani, sillä jokaisella aikuisella naisella (olen itse 20) on oikeus päättää omasta kehostaan. Olisin onnellinen nyt, jos olisin keskeyttänyt raskauden.
Tää kuulostaa varmaan monen mielestä karulle, mut mä todella olen tätä mieltä, eikä kukaan voi mua sen takia tuomita. Tiedän, että tulen rakastamaan lastani, kun se syntyy. En vain olisi vielä halunnut tulla äidiksi, enkä varsinkaan olis halunnu, et mun lapsella on isä, jota en voi sietää silmissäni. Pelottaa hirveesti kaikki tulevat huoltajuussotkut, koska tiiän, et tää lapsen isä vaatii varmasti kaikki mahdolliset oikeutensa. Onhan lapsella toki oikeus molempiin vanhempiinsa.
Mut toivotan kaikille aborttiin päätyneille tsemppiä. Teillä on siihen oikeus, elkää antako ulkopuolisten mielipiteiden vaikuttaa.
Vastaukset 72
Vanhimmat
Vaikka muut painostivat sinua pitämään lapsen vaikka et sitä itse halunnut, on sinun oma vikasi että alistuit painostuksen alla etkä pitänyt omaa päätäsi. Monet ovat varmasti kohdanneet täysin samanlaista painostusta ja silti päätyneet aborttiin, eivätkä ole sitä katuneet jälkeenpäin.
Yritä kestää. Anna lapsesi vaikka adoptoitavaksi, jos vielä synnytyssalissakin kaduttaa.
Elämä ei aina ole helppoa ja se voi muuttua koska vaan, kaikkea ei voi edes valita tai päättää. Ota siis tuleva lapsesi ilolla vastaan, ymmärrä,että moni muukin on samassa tilanteessa(ollut ja on nytkin)= vastuuta on vaan opeteltava ottamaan. Jos isä on hankala, mieti tarkoin,haluatko julkistaa isyyttä...
Mullakin 20v kaksosraskaus(yllätys) mutta hyvin on mennyt ilman isääkin.
Tsemppiä!Ja voimia ja haleja!
Ei se kuulosta karulle mutta tyhmälle kyllä.
Jankutat kuinka jokainen päättää omasta kehostaan mutta silti jatkoit raskautta koska poikaystävä painosti.
Hyvä ihme, jos te olette tarpeeksi kypsiä harrastamaan seksiä niin luulisi että myös silloin tarpeeksi kypsiä kantamaan vastuu ITSE.
Tottakai otetaan muiden ihmisten mielipiteet huomioon koska jollakin voi olla parempaa tietoa kuin itsellä. Jos kuitenkin päätöksen puolestasi teki joku muu niin eikö se kerro ettet ole tarpeeksi kypsä päättämään asioistasi? Jos kerran olit jo päätynyt aborttiin niin miksi luovuit ajatuksesta ihmisen takia jota et voi sietää? Mieti nyt itsekin kuinka hölmöä?
Käyttäkää niitä aivojanne, siksi ne on. Turha paasata mistään "oikeudesta omaan kehoon" jos ei edes ymmärrä mitä se tarkoittaa.
Hyvä että lapsen isä vaatii oikeutensa, ehkä hän sitten lapsesta välittää kun sinä et halua.
Jos isä aiheuttaa hankaluuksia, sinun ei tarvitse tunnustaa hänen isyyttään. Isällä ( jos ei avioliitossa ) ei ole oikeuksia lapseensa. Voit siis halutessasi olla yksinhuoltaja. Kysy tarkemmin neuvoa paikkakuntasi sosiaalitoimistosta ( tai mikä nyt tälläiset asiat hoitaa ).
Oletko harkinnut adoptiota? Lapsi saisi rakastavan ja tasapainoisen perheen mitä sinä et välttämättä pysty antamaan. Kannattaa miettiä lapsen parasta näissä asioissa.
"Isällä ( jos ei avioliitossa ) ei ole oikeuksia lapseensa. Voit siis halutessasi olla yksinhuoltaja".
Siis anteeksi mitä? Mistä ihmeestä sinä olet tuollaista saanut päähäsi?
Minkä ihmeen takia pitää tulla jakamaan sellaista tietoa millä ei ole minkäänlaista totuuspohjaa?
Isällä on aivan samat oikeudet kuin äidillä.
Isä voi vaatia isyyden vahvistamista ja hakea huoltajutta itselleen.
Huoltajuusasiat hoidetaan paikkakunnan Elatusturva- toimistossa lastenvalvojan luona.
isä voi hakea varmistusta isyydestään vaikkapa oikeuden päätöksellä ja on varmaa että isyys saadaan selville testaamalla.
Olet väärässä. Tässä asiassa naisella on oikeus puolellaan.
Isyyslaki 5.9.1975/700 kertoo kahdeksannessa pykälässään näin:
***
***
8 §
Isyyden selvittämisen toimeenpano
Neuvottelun päätyttyä on lastenvalvojan aloitettava isyyden selvittäminen ja saatettava se loppuun ilman aiheetonta viivytystä. Jollei neuvottelua ole voitu panna toimeen, on lastenvalvojan aloitettava selvittäminen viipymättä sen jälkeen kun hän on 7 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla saanut tiedon lapsen syntymästä.
Lastenvalvoja ei saa aloittaa tai jatkaa isyyden selvittämistä vastoin äidin tahtoa, jos lapsen äiti on kirjallisesti ilmoittanut lastenvalvojalle vastustavansa isyyden selvittämistä ja lapsi on äitinsä huollossa tai hoidettavana.
Isyyden selvittäminen on kuitenkin toimitettava, vaikka äiti on vastustanut isyyden selvittämistä, jos mies, joka katsoo olevansa lapsen isä, on tunnustanut isyytensä.
Isyyden selvittäminen saadaan aloittaa jo ennen lapsen syntymää, jos nainen, joka on raskaana avioliiton ulkopuolella, sitä pyytää. Se voidaan kuitenkin saattaa loppuun ja tunnustamistilaisuus varata miehelle vasta lapsen syntymän jälkeen.
***
***
Toisessa kappaleessa on se olennainen tieto eli naisen oikeus kieltää mieheltä isyys. Jos äiti tekee kirjallisen ilmoituksen lastenvalvojalle niin mitään isyystestejä ei koskaan tehdä. Vaikka isä DNA - testin perusteella voisi osoittaa isyytensä niin naisen tahto menee lain perusteella isyysasiassa aina yli miehen tahdon. Jos haluat itse tarkistaa asian niin Suomen laki löytyy osoitteesta http://www.finlex.fi
No mitäs sitten lukee tossa kolmannessa kappaleessa:
"Isyyden selvittäminen on kuitenkin toimitettava, vaikka äiti on vastustanut isyyden selvittämistä, jos mies, joka katsoo olevansa lapsen isä, on tunnustanut isyytensä. "
Eli tuon perusteella isakin voi vaatia isyyden tarkastamista.
Pyydän anteeksi sekoiluani. Olisi tosiaan pitänyt lukea mitä Finlexistä kopioin, siinähän se selvästi sanotaan. Itse olin tähän asti kuvitellut tilanteen olevan kokonaan äidin vallassa. Olin väärässä, ei pidä luottaa suomalaisiin tv-sarjoihin lakiasioissa.
Pykälällä vissiin varmistetaan lapsen perintöoikeuksia.
Toisen kypsyyttä on turha alkaa arvostelemaan. On aikuisia ihmisiä, jotka eivät koskaan halua lapsia. Tuskin he kuitenkaan sen vuoksi pidättäytyvät seksistä.
Ja tuohon aborttiasiaan vielä, että tietenkin tein asiasta oman päätöksen. Itse soitin sairaalaan ja peruin ajan, ei kukaan muu sitä tehnyt puolestani. Päätökseen kuitenkin vaikuttivat uskovaiset perheenjäseneni, jotka eivät missään nimessä hyväksy aborttia, eikä suinkaan silloinen entinen poikaystävä. Henkilökohtainen mielipiteeni on, ettei abortti ole väärin, vaikka toisaalta minun kohdallani ei olisi ollut mitään suurta syytä aborttiin. Ainoastaan omat sosiaaliset syyt. Taisin jo aikaisemmin kirjoittaa, että olisin halunnut lapsen miehen kanssa, jota rakastan.
Mutta asiat eivät aina mene tosiaankaan niinkuin suunnittelee. Kirjoitinhan myöskin viestiin, että tulen rakastamaan lastani varmasti sitten, kun se syntyy. Raskaus on ollut vaan hyvin koetteleva ja raskas. Yksin on vaikeaa kantaa sitä henkistä taakkaa, minkä ei-toivottu raskaus tuo mukanaan. Sitä ei kukaan ulkopuolinen voi ymmärtää. Mielialat vaihtelee, eikä tänään asiat näytä ollenkaan niin huonolta kuin eilen.
Ja vielä siitä, etten lapseltani halua isää riistää. Jokaisella on oikeus molempiin vanhempiin. Olisin toivonut voivani antaa lapselleni turvallisen ja rakastavan kodin, mutta nyt voin vain yksin rakentaa sen.
JOS mies on jo tunnustanut isyytensä, silloin voi isä vaatia selvitystä, vaikka äiti vastustaa. Muuten EI.
Tämä koskee niitä tapauksia, jotka esim. ovat olleet aviossa keskenään ja myöhemmin erotaan ja isälle kerrotaan ettei ole isä. Hänellä on oikeus naisen vastustuksesta huolimatta selvittää oma osuutensa isyyteen. Isyyden selvitystä sekään ei takaa, jos ex-mies ei ole isä. Siitä äiti edelleen voi kieltäytyä.
Itseasiassa, isällä ei ole oikeuksia, jos äiti kieltää isyyden tunnunstuksen yms.
Otappa vähän paremmin selvää asioista.
Jos et ole muuutenkaan huomannut, niin suomessa (ikävä kyllä) äidillä on paljon paremmat oikeudet kaikkiin asioihin kuin isällä. Vaikka isä olisikin parempi vaihtoehto huoltajaksi.
ainoastaan siinä tapauksessa että lapselle on jo isä. Eli aviomies tai sitten joku muu, joka on vorallisesti tunnustanut lapsen. Mitenkään muuten "isä" ei pääse lapsen alkuperää kyselemään.
Olet siis väärässä.
Vaikutat hyvin viisaalta ja järkevältä pohdiskelijalta. Kannat jo nyt suurta vastuuta lapsestasi. Sinulla on hyvät lähtökohdat lapsen kasvattajaksi. Kotiväkesi ja kaikki. Olisipa hauska tietää tulevaisuudessa, esim. seitsemän kahdeksan vuoden päästä mitä teille kuuluu sinulle ja lapsellesi. Lapsesi aloittelee koulun käymistä. Lapsen äiti on vielä silloinkin hirveän nuori ja varmasti ylpeä ja onnellinen pienestä maitohampaisesta koululaisestaan.
Lapsen vanhemmilla ei ole kummallakaan oikeutta lapseensa vaan velvollisuus elättää lapsi. Laki lapsen oikeuksista sanoo että lapsella on oikeus molempiin vanhempiin. Ei siellä puhuta isän sen enempää kuin äidinkään oikeuksista vaan ne on kyllä velvollisuuksia. Jos elatus velvollisuudesta riidellään kannattaa lapselle isä tunnustaa, sikäli että isä tunnustaa olevansa lapsen isä. Nykyisin sen saa geenitutkimuksella hyvin selville. Jos kerran olet noin vittuuntunut tulevan lapsesi isään, voithan ilmoittaa että hän ei tarvitse tunnustaa lasta omakseen, mutta et sinä voi kieltää lastasi tapaamasta isäänsä.
Mahtaako tuo tarkoittaa että miehen on ensin tunnustettava isyytensä ja vasta sen jälkeen tutkitaan. Oho se olikin oikeesti kaverin kersa.
jos tehdään. Paperiin tarvitaan molempien vanhempien allekirjoitus. Äiti voi siis estää vallan helposti isyyden tunnustamisen ja näin kieltää isältä kaikki oikeudet lapseen. Moraalisesti kyllä arveluttavaa.
Tuo pitaa kylla paikkaansa ja on luokassaa aivan kasittamaton laki. Olen sita itsekin aikanaan ihmetellyt. Monia surettaa isan oikeudet joita siina torkeasti loukataan mutta vahintaan yhta torkea jos ei pahempi on lapsen oikeuksien puuttuminen. Lakipykalat antaa ymmartaa etta lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa ja niiden perimiseen. Tuntuu kasittamattomalta etta aidilla on kuitenkin veto-oikeus lapsen oikeuksiin nahden jos nyt vain sattuu niin huvittamaan aikuisten valisissa ristiriidoissa.
Eihän nyt kukaan täysjärkinen, vähääkään itseään ja tulevaa elämää kunnioittava luovu omasta lapsestaan!!! Aikasi lapsesi kanssa tulee olemaan parasta, mitä elämässäsi on ja tulee ikinä olemaan! Mikä sen suurempi rikkaus elämässä, kun oman jälkeläisen kasvattaminen? Toivon, että saat läheisiltäsi tukea jatkossa ja löydät sinua ja lastasi rakastavan kunnollisen Miehen, joita todellakin meistä suomalaisista löytyy...
ei kumpikaan pidä paikkansa.
isä voi selvittää lapsen isyyden tarvittaessa.
ja jos meinaat hakea adoptuitavaksi. niin siihen pitää olla molempien lupa.
tiedän tapauksen jossa lapsen äiti olisi halunnut antaa lapsen pois. mutta kun asiasta meni paperit isälle. niin adoptiota ei saanut panna täytäntöön. koska isä ei antanut lupaa.
vaan isä hoiti sen jälkeen oman lapsensa.
Ulkopuolisten ei pitäisi pystyä vaikuttamaan noinkin suureen asiaan. Sitä täytyy itse pystyä ratkaisuihin, minkä itse näkee parhaaksi. Uskon, että äidin rakkautesi tulee vielä. Lapset ovat parasta mitä elämä voi tarjota!! Jos isä on hankala tapaus, niin itse en varmaan julkistaisi isyyttä. Jossain vaiheessa elämää tapaat varmasti hyvän miehen, joka voi olla isä lapsellesi ja aviopuoliso sinulle. Jos sinua synnytyksen jälkeenkin vielä kaduttaa se, ettet tehnyt aborttia niin suosittelen adoptiota. On olemassa paljon pariskuntia jotka haluaisivat lapsia, mutta eivät saa. Sinä voisit antaa jollekkin parille mahdollisuuden saada lapsi, jos et itse pysty antamaan sitä rakkautta ja turvallisuutta mitä lapsi tarvitsee.
oon samaa mieltä et kyllä sulla se äidinrakkaus vielä tulee,etkä ikinä haluis luopuu lapsesta...ja tuskin tulet katumaan enää sitten kun ihanan käärön syliisi saat! On se vaan elämän onnellisin päivä kun oman lapsen saa. Ei sitä tajua miten rakas oma lapsi voikin olla ku vasta sit kun sen saa...et elä turhaan murehdi ja kadu.Olis aika outoo jos omasta lapsesta ei välittäs. Joten yritä nauttia raskaudestasi ja anna lapselle paljon rakkautta kun se syntyy,että se tuntee olevansa toivottu! saat paljon rikkautta elämään ku saat oman lapsen.
miksi äidinrakkaudesta aina paasataan niin hirmuisesti? minusta on väärin asettaa (tulevan) äidin harteille rakkauden vaatimus. äidinrakkaus ei usein ole, eikä sen tarvitsekaan olla, pyyteetöntä. se ei aina ole kaiken kattavaa ihana tunnetta, joka auttaa unohtamaan kaikki murheet ja kärsimykset. eikä se aina syty heti kun "käärön" saa ensimmäistä kertaa syliinsä.
toki äidn rakkaus on jokaisen kohdalla erilaista ja usein mielettömän vahva tunne. mutta antaa jokaisen löytää se oma tapansa rakastaa lastaan. omalla tavallaan, ilman painostusta ja odotuksia.
ps. oma äidinrakkauteni syttyi jo heti, kun arvelin olevani raskaana (yllätysraskaus nuorena). millään muulla ei ollut enää väliä kuin vauvallani... :D
Vai, että paasataan! Kuka on sanonut niin, että äidinrakkaus syttyy heti?! En ainakaan minä. Se voi tulla vaikka vasta esim. kuukausi lapsen syntymän jälkeenkin. Eikä se ole mikään vaatimus vaan asia mikä tulee aivan itsestään!!! Itselleni vauvani on elämäni keskipiste ja tärkein ihminen koko maailmassa. Oma lapsi menee omaa miestäkin edelle, onhan se omaa lihaani ja vertani. Minun oma enkelini.
minua on ahdistanut aina myös myyttisestä äidin rakkaudesta. Sille on olemassa monia muotoja.
Oma elämän tilanteeni oli niin vaikea, että tunsin vasta kuopustani kohtaan äidin rakkautta, kun hän oli 2,5 vuotias.
Ja muistetaan, me voimme rakastaa vain eteenpäin, emme taakse päin. Suhde lapseeni on lämmin ja läheinen nyt. Vaikka äidillä ei olisikaan rakkauden tunnetta lasta kohtaan, lapsi voi kiinnittyä ja rakastaa äitiään. Usein tämä unohtuu.
Voimavarat on ne mitkä on, mutta elämä ja aika on armeliasta ja varsinkin lapset vanhemmilleen - joskus tuntuu että liiankin.
Jos äidillä ei ole oma kohtaista suhdetta lapseen, niin lapsella se voi olla. Tästä olen kiitollinen nyt- ja siitä, että minulle toistettiin asiaa, vaikken itse jaksanutkaan usko siihen.
On hyvä jos niitä lapsia saa.Toiset ei saa... :(
Mitä ihmettä sä teet abortti -palstalla?!
Tuo oli kyllä erittäin typerästi sanottu! En usko, että kaikki täällä kirjoitelleet olisivat tehneet abortin. Kaikilla on oikeus tuoda oma mielipiteensä julki. Itselläni on kaksi ihanaa lasta, eikä takana yhtäkään aborttia, mutta tännepä vain kirjoitellaan, kun nähdään idioottimaisia kommentteja!
"eikä takana yhtäkään aborttia, mutta tännepä vain kirjoitellaan, kun nähdään idioottimaisia kommentteja"
Sen takia täällä on turha toivoa saavansa asianmukaista keskustelua aikaan kun te kaikkitietävät valtaatte palstan.
Sinäkö tiedät millaista on päättää abortista? No et, sanoithan niin itsekin. Mitä siis teet tällä palstalla? Luuletko että sinun mielipiteesi kiinnostaa ketään? Jos haluan keskustella abortista haluan tehdä sen sellaisen ihmisen kanssa jolla on OMAKOHTAISTA kokemusta eikä vain mielipiteitä.
Minullakin kaksi lasta, kolmas tulossa eikä ole yhtään aborttia tehty. Tämä palsta on mielenkiintoinen ja vaikka aborttia ei itselle olisikaan tehty, mielipiteitä siitä saa esittää.
Luulenpa että lähes jokainen nainen on elämänsä jossain vaiheessa joutunut miettimään aborttikysymystä myös omalla kohdallaan jos on epäillyt tulleensa vahingossa raskaaksi, ja näihin epäilyihin ei muuta tarvitse kuin että menkat on pari päivää myöhässä.!
Mä tein valinnan toisinpäin, enkä ole katunut.
Jos et halua että lapsen isä käytää "oikeuksiaan", älä kerro sossutädeille tai kenellekään viranomaiselle kuka on isä, sanot vaan että et tiedä tyypin nimeä, tai että niitä ehdokkaita on useita, etkä tiedä kenenkään sukunimeä!
tsemppiä kuitenkin!
Eipä auta toi, vaikka kieltäisin isyyden selvittämisen. Biologisella isällä on oikeudet lapseen, mikäli hän itse sitä haluaa. Riittää, kun hän itse vaatii isyyden selvittämisen oikeusteitse ja sit tuleekin kaikki isän oikeudet.
jos asiat myöhemmin oikeuteen asti menevät, muistuta miehesi hännän heilutuksesta!! Suhteenne kariutui hänen uskottomuuteensa, joten ei kovin vahvat lähtökohdat tulevalla isällä!
-Toki on juttu toinen, pystytkö asiaa todistamaan tai onko siihen edes tarvetta; vaikuttaako kyseinen asia mitenkään isän oikeusiin!?
" "oikeuksiaan", älä kerro sossutädeille tai kenellekään viranomaiselle kuka on isä, sanot vaan että et tiedä tyypin nimeä, tai että niitä ehdokkaita on useita"
Yksittäistapauksia voi olla. Mutta onko tällainen "feminismi" tervettä naisasioiden
ajoa muuta kuin erittäin poikkeuksellisen vaikeissa tilanteissa?
Mielestäni lapsien biologisten vanhempien pitäisi mahdollisimman usein tarkasti tiedossa jo senkin takia, ettei vahingossa tietämättään mene esim. siskopuolensa kanssa naimisiin.
Siis ajatelkaa hyvät naiset jo vähän.
Eihän pelkkä biologisen isän pettäminen
kerro välttämättä mitään siitä, kuinka
hyvä tai huono isä hän voi olla lapselle.
Uskon ja toivon etten itse koskaan sorru
kumppanini pettämiseen. Mutta siis että
pettämisen takia isän oikeudet pois?
Käyttekö te nyt ihan varmasti täysillä?
"Eihän pelkkä biologisen isän pettäminen
kerro välttämättä mitään siitä, kuinka
hyvä tai huono isä hän voi olla lapselle."
...esim. vuoden, 5 vuoden, 10 vuoden tai
40 vuoden kuluttua.
Tarkoitin tässä sitä, että kannattaa todella
asiassa ajatella omia mahdollisia vihojaan,
kostonhimojaan ja leimaamisiaan pitemmälle.
On myös lapsen oikeudet ja biologisen isän
oikeudet juridiseen isyyteen.
Vanhempien kasvatuksesta, TV:n saippuasarjoista ja kirjoitetuista parisuhdeoppaista huolimatta moni nuori ja vanhempikin aikuinen joutuu
kuitenkin käytännössä opettelemaan parisuhdetaitojaan ns. "kantapään kautta".
Tämä johtuu siitä, että kaikki ihmiset ovat kovin erehtyväisiä ja puutteelisia. Tosin noista saippuasarjojen henkilöhahmoista mainittakoon, että niiden monet roolihahmot on valittu suoraan psykiatrian oppikirjojen luonnevikaisten kuvauksien perusteella.
Mutta jos itse olisin tilanteessa, jossa saisin tietää, että äitini olisi tahallaan vienyt biologiselta isältäni oikeuden juridiseen isyyteen, niin suuttuisin todennäköisesti oikein kunnolla ja perusteellisesti.
Ajattele positiivisesti. Olisit voinut saada pahoja traumoja abortista ja olla nyt mielenterveysongelmissa (ehkä vähän kaukaa haettu, mutta niinkin voisi olla) ole onnellinen mitä sulle annettiin.. jossain lehtiarkittelissa luki, että jo 3vk sikiö on elävä, olisit periaatteessa tappanut elävän olennon sen jälkeen... toivottavasti et katuisi valintaasi sillä jokainen valinta on omalla tavallaan oikea, ehkä joskus tulevaisuudessa. On ihmisiä, jotka ei ymmärrä tilannettasi, mutta ehkä se aukaisee silmiäni, että opiskelen alalla. Itse en tekisi aborttia, olin minkä ikäinen tahansa, koska rakastan lapsia. Kyllä jollakin konstilla tulisin toimeen.. ei se ole koskaan ongelma.. ajattele niitä ihmisiä, jotka eivät voi saada lapsia. Onnea elämään ja yritä pärjätä asian kanssa...
Nyt elät tätä hetkeä, etkä voi vaikuttaa menneeseen, joten unohda katumus -siitä ei ole mitään hyötyä. Elämääsi on tulossa pieni ihme ja hän ansaitsee kaiken mahdollisen avun saadakseen hyvät lähtökohdat omalle elämälleen. Onhan se lapsenkin kannalta parempi, että isä on olemassa, joten anna hänelle ne oikeudet jotka hänelle laillisesti kuuluvat. Älä siis huoli, teidän elämänne järjestyy tavalla tai toisella!
Älä rankaise lastasi omista virhe päätöksistäsi. Jokaisella syntyvällä on oikeus olla rakastettu. En voi uskoa että olisit tässä kanssani eri mieltä. Jos todellakaan et usko rakastavasi lastasi, anna hänet adoptoitavaksi. Se voisi olla paras ratkaisu teidän molempien kannalta ja lapsi saisi edes mahdollisuuden olla rakastettu. Lapsesi ei tehnyt päätöstä syntyä tähän maailmaan . Sinä teit päätöksen hänen puolestaan. Kanna vastuu ja tee mikä on oikein ja molemmille parasta. Itken lapsesi takia, en sinun.
Voisiko yksi mahdollisuus olla, että antaisit lapsen kokonaan sen isälle? Siis jos tästä on lapsesta huolehtimaan! Omalle kohdalleni on pari tälläistä tapausta sattunut. Sanot isälle että jos hän ei lastaan halua, annat sen adoptioon.
Hei Annu!
Ymmärrän huolesi, sillä olet vielä kovin nuori! Saitko tarpeeksi tukea ja tietoa ammattitaitoisilta ihmisiltä, kun teit päätöstä? Entä oliko raskautta puoltajat puolueettomia?
Oikeastaan minulle on käynyt vähän samalla tavalla. Minä vaan kyllä halusin vaavia! Olin lapsen syntyessä 23-vuotias. Olimme lapsen isän kanssa yhdessä, kunnes paljastui paljon pettämisiä... =`( Lapseni oli kolmen vanha, kun jäin hänen kanssaan yksin!
Eromme jälkeen alkoi elämä vasta oikeastaan luistaa. Ei ollut turhia riitoja ja kahnauksia, pystyin kekittymään lapsen kasvattamiseen ja hoitamiseen täysillä. Olin itsekin paljon iloisempi ja elämänmyönteisempi ihminen eromme jälkeen! Nyt voin sanoa, että parasta mitä minulle on lapsen syntymän jälkeen tapahtunut oli ero!!!
Olen toki saanut tukea vanhemmiltani ja kavereiltani, enkä olisi ilman heidän apuaan varmasti jaksanutkaan! Olenkin sanonut, että olen ollut oikeastaan etuoikeutetussa asemassa lapseni suhteen; olen SAANUT KASVATTAA hänet yksin! Monessa perheessä taistellaan oikeista kasvatusmetodeista mutta ei meillä!!! =)
Mielestäni olemme pärjänneet hienosti! Minusta on tullut vahva ja terveesti itsekäs nuori nainen! Tämän ehjän ihmisen mallin haluan näyttää myös lapselleni!
Ikävä puolihan tässä on se, että lapsi on ilman isää! Meidän tapauksessa isä ei ole halunnut olla juuri missään tekemisissä lapsensa kanssa. Toki hän asuu toisella paikkakunnalla ja osaksi siksi tapaamiset ovat harvassa! Olen kyllä tarjonnut tilaisuuksia olla lapsen kanssa! Mutta lopuksi tajusin, ettät ei se ole minun tehtäväni! Isän kyllä aikuisena ihmisenä pitäisi osata järjestää itse omat tapaamiset lapsensa kanssa!
Eli mikäli tuleva isä haluaa olla tekemisissä lapsen kanssa, niin anna hänen olla!!! LAPSELLASI ON OIKEUS ISÄÄN, eikä hän tajua mitä teidän kahden välillä tapahtui! Hän on siihen niin syytön, ettei häntä voi siitä rangaista!!! Ja jos tapaamiset onnistuvat ja niistä tulee säännöllisiä, onhan se helpotusta myös sinun elämääsi! =)
En voi muuta toivoa, kuin että, toivottavasti näet asiassa valoisan puolen! Yritä ainakin ajatella positiivisesti! Voit tehdä vielä paljon maailmassa, ei lapsi sitä estä, jos vain haluat jotain paljon! Minäkin opiskelin työn ohessa, kun lapseni meni päiväkotiin! Siitä sai kyllä aivan mahtavia fiiliksiä, varsinkin kun menestyi!
Muista, että yksinhuoltajaäidit ovat vahvoja ja vahvat selviävät aina!!! Ja mieluummin sitä on yksin, kuin huonon kumppanin kanssa!!!
Hei
Eihän tuo mikään ongelma ole.
Annat vain lapsesi pois, ottolapsia, varsinkin suomalaisia, on liian vähän tarjolla.
Voin kuvitella tilanteesi vaikeuden, eikä lapsi itsellenikään missään nimessä olisi tervetullut tässä elämänvaiheessa.
Teen juuri tutkielmaa aborttiin liittyen ja sen takia kiinnostuin tekstistäsi. Erityisesti huomioni kiinnittyi siihen ,kun sanoit että sinulla naisena on oikeus päättää kehostasi. Onko sinulla kuitenkaan oikeutta päättää syntymättömän lapsesi elämästä ja kuolemasta? Näkemykseni mukaan odottava äiti ja sikiö ovat alusta alkaen kaksi eri yksilöä, eikä sikiö suinkaan ole äitiin kasvava lisäke! Sanoit ettei sinua voi tuomita siitä että olisit mieluummin tehnyt abortin. Onko sinulla oikeus tuomita sisälläsi kasvava lapsi kuolemaan?
Nykymaailma on todella kieroutunut. Abortteja tehdään milloin mistäkin syystä. "Juuri nyt ei ole rahaa", " lapsesta saattaa tulla vammainen" jne..
Abortti on todellakin vaikea asia, mutta jos äidille tapahtuisi esim. jotain niin julmaa että hänet raiskattaisiin, onko oikein jatkaa vääryyden tekemistä surmaamalla viaton ihmisen alku? Kaikki ei ikävä kyllä ole niin yksinkertaista..
Eräälle minulle todella läheiselle henkilölle on tehty useita abortteja. Nyt hän harkitsee jälleen uutta. Itse hän ei ole minulle kertonut aborteistaan, mutta eräs toinen henkilö on kertonut minulle niistä. Usein hän kuitenkin viittaa puheissaan asioihin, joissa hän selvästikin puhuu abortista. Hänellä on silmiinpistävän syyllinen olo. Vuosia sitten tulleet haavat eivät ole vieläkään arpeutuneet, eivätkä luultavasti arpeudu ikinä.
Usein luullaan, että abortissa poistetaan vain kummallisen muotoinen solumöhkäle. Näin ei todellakaan ole. Tiesittekö että lapsi, jonka saa lain mukaan vielä abortoida, reagoi kosketukseen, voi liikuttaa suuta ja (ihmeellistä kyllä) osaa jopa hymyillä?! Tällaisella lapsella on myös selvät ihmisen piirteet kuten sormet.
Sitten nämä ei- toivotut sikiöt heitetään roskasäkkeihin sairaalajätteen mukana. Miten kieroutunut ja ITSEKÄS ihmismieli voikaan olla!!
Yhteen aikaan pelkäsin itsekin raskautta, ja aborttikin kävi mielessä. Sitten ymmärsin, että en voi periaatteellisesti vastustaa aborttia, mutta kuitenkin omalle kohdalle sattuessa selitellä asian niin, että se nyt vaan on kaikkien kannalta parasta!
Nykymaailma on pelottavan kieroutunut. Ihmiset joita heidän vanhempansa eivät tänne halua, revitään ulos ja heitetään menemään. Ja vielä lain suostumuksella ja verovaroilla. Ajatelkaa! Ihmishenkiä!
Meillä ei ole oikeutta ottaa kenelltäkään toiselta ihmiseltä henkeä, ei myöskään avuttomalta ja vielä keskeneräiseltä ihmiseltä. Sikiöllä on ihmisarvo niinkuin meillä muillakin,koska se voi kehittyä täysikasvuiseksi ihmiseksi.
Käsitykseni mukaan vammautuneen ihmisen elämä voi olla hyvinkin antoisa. Kuolemasta tai vammaisena elämisestä ainakin omakohtaisesti valitsisin elämän, emmekä me voi päättää lapsen puolesta mitä hän ehkä valitsisi.
Asioista on otettava vastuu! Aina on jokin muu vaihtoehto kuin abortti. Lapsen abortoinnista aiheutuu pelkkää pahaa.
Sinulle katuva tuleva äiti tahtoisin sanoa, että olen varma että tulet rakastamaan lastasi (niinkuin itsekin sanoit) ja, että hän tulee aivan taatusti antamaan sinulle paljon rakkautta ja iloa elämääsi. Uskon, että myöhemmin olet kiitollinen että säästit hänen henkensä.
toi edellinen juttu...oon täysin samaa mieltä.
että saa potkia jo maassa makaavaa!Onko kivaa?
Hyi,että olet julma ja ilkeä.
Toivottavsti vedät käteen tulevaisuudessakin kuten tavallista (toisaalta lasketaan kyllä murhaksi sekin,jos muna-tai siittiösolut menee hukkaan ja raaamatussakin on puskiin suihkuttelu kielletty)
Olet varmaan uskomattoman hieno tuki ja turva sille sun "läheiselle ihmiselle".Et taatusti anna toisen unohtaa aborttiaan vaan muistutat siitä jokaikinen päivä.
Ootko muuten ajatellut miksi hän ei itse ole siitä sinulle kertonut?
Minä en ihmettele yhtään.
Jos olisin mahassasi kasvava "viaton ,pieni ihmisenalku ja yksilö " niin kyllä silloin viimeistään hymyilisin jos kuulisin sinun abortoivan minut.
Mikä hirveä kohtalo olisi syntyä tuollaisen ilkeän ihmisen lapseksi joka ei armahda ketään.
olet sama hnekilö kuin jutun kirjoittaja.
kirjoitan aina samalla nimimerkillä
Ensinnäkin tarkoitukseni ei ollut potkia maassa makaavaa, vaan päinvastoin onnitella häntä mielestäni oikeasta ratkaisusta, vaikka en painostusta kannatakaan. Toivoisinkin, että aborttiin päätyneet naiset pystyisivät antamaan itselleen anteeksi ja jatkamaan elämäänsä. Tehty mikä tehty, mutta aborttia en kuitenkaan missään nimessä hyväksy!
Aika erikoinen on tuo väitteesi, että kaikki hukkaan menneet sukupuolisolut olisivat murha. Sittenhän sinäkin tekisit joka kuukausi murhan (olettaen ettet ole raskaana) ja vielä kaupan päälle reilu satakunta murhaa tai enemmän. Tiesit kai, että naisella on varastossa niin paljon munasoluja, ettei hän niitä elämänsä aikana ehdi mitenkään käyttää.
Sama juttu miehillä. Siittiösoluja saattaa mennä hukkaan ilman minkäänlaista seksielämääkin(en näin sanoessani tarkoita, että seksielämä olisi pahasta). Ja ajatteleppa, kun hedelmöittymisessä vain yksi siittiösolu hedelmöittää munasolun, kaikki ne miljoonat muut kuolevat. Sinun mukaasi miehet siis tekevät miljoonia murhia elämänsä aikana. Aika kova väite.
Ja mitä tulee tähän minulle läheiseen ihmiseen, älä fiona hyvä vajoa niin alas, että laitat sanoja suuhuni. Mielenrauhasi säilyttämiseksi voin vilpittömästi kertoa, etten ole kertaakaan edes vihjaissut hänelle edellisistä aborteistaan ( joita hän ei uskoakseni keronut minulle, koska olin silloin vielä suhteellisen nuori kuulemaan sellasesta) Kun hän mietti viimeisintä aborttiaan, keskustelimme asiasta aivan asiallisesti. Minun ei onneksi tarvitse ottaa vastuuta hänen teoistaan, eikä tehdä päätöstä hänen puolestaan. Yritin vain saada häntä näkemään asioiden kaikki puolet ja pyrin kuuntelemaan hänen huoliaan.
Kun väität, että minä en armahda ketään, muistuttaisin ettet tunne minua lainkaan. Millä oikeudella sinä tuomitset minut armottomaksi?!
Luulenpa, että sinäkin syntyisit mieluummin näinkin hirveän ihmisen lapseksi kuin minun ennemmin kuin jäisit paitsi kaikesta mitä elämä sinulle tarjoaa. Rakkaudesta, omasta perheestä, ystävistä jne. Lista on loputon.
Ja vielä, hyvä fiona, en kaikesta huolimatta ole sentään niin omahyväinen, että menisin omaa tekstiäni kehuskelemaan.
Mamina, jolle on tehty abortteja (koska ainoa tarjollaoleva ehkäisykeino oli selibaatti)ja jolla on lapsilla todettu myöhemmin vaikeasti vammauttava periytyvä sairaus, voisin sanoa että puhut "tutkijaksi" melko paksua potaskaa. Aika kevyesti naistenlehdistä revittyä rebublikaani-suoltoa. Et siis ole "tutkinut" asiaa pintaa syvemmältä; toi on vaan tollasta kiree-vanhoillis-uskovaisten-hörhöjen hymistelyä.
Itsestäni voin sanoa että jos ehkäisyavunpyyntöihini olisi YKSIKIN lääkäri suhtautunut nuoresta iästäni huolimatta vakavasti niin keskeytyksiltä olisi vältytty. Kun olin jo aivan "hermoraunio"(EIHÄN KESKEYTYS MITÄÄN LEIKKIÄ OLE!),pienten lasten äiti, ja taas raskaana niin vihdoin se "putket-poikki"päätös tuli, eikä hetkeäkään liian aikaisin,,,Enkä ole katunut.
Ja vielä; mies on ihana ja lapset ihania; molemmat, outoudestaan huolimatta, sydämmellisesti tervetulleita ja rakastettuja:)
voit vapaasti pitää mielipiteesi, mutta korjata kyllä haluan kaksi asiaa.
Ensinnäkin en ole " tutkija" vaan teen tutkimusta asiastani.
Toiseksi kaikki asiasta saamani tiedot ovat luotettavista lähteistä, eivätkä suinkaan naistenlehdistä.
Mitä vikaa siinä muuten on, että uskoo Jumalaan? Murha on aina väärin.
mulle etusormeas; olet tekemässä tutkielmaa, niin kirjoitit; eikö se tarkoita jollain tavalla aiheeseen perehtymistä, tutkimista???
Kyllä voi ihan hyvin olla uskovainen mutta tutustu tuolla uskonto-vanhoillislestadiolaisuus-palstalla joihinki 16-lapsisten perheiden elämään. Sitte tutustu myös vaikeasti vammaisten ihmisten, lasten, perheiden, vanhempien elämään; älä rupea hurskastelemaan. Olen vastaan aborttia silloin kun ehkäisystä ei huolehdita tai aborttia pahimmillaan käytetään ehkäisynä mutta sen verran on jo elämänkokemusta kertynyt että en pahus soikoon rupea muille tyrkyttämään omia juttujani noin isoissa ratkaisuissa; vastuu on äidin.
Siinä on kaikki "elämäntapa besser-wisserit"yleensä kaukana kun joku tosi kova ongelma pukkaa päälle.
Tosin; totta sekin että ne mamit jotka löytävät voiman ja tasapainon ja rauhan lapsen saantiin selviävätkin sitten tosi hyvin ryteiköstä jos mistä. Ja kun kerran tänkin keskustelun aloittaja on jo noin pitkällä raskaudessaan niin hänelle toivon Ihan kauheasti onnea, vahvuutta ja rohkeutta valitsemallaan tiellä; anna nyt itsellesi mahdollisuus niiden äidin-tunteiden kasvuun ja nauti ihanasta tulossa olevasta vauvastasi:-)
Teet tutkielmaa abortista! Eipä taida kovin tutkimuksellinen, validi ja objektiivinen tutkielma tulla tuolla asenteellisuudella...
Älä vaivaa päätäsi moisella. Tottahan kaikilla ihmisillä on mielipiteitä asioista, mutta niinpähän sitä vain objektiivisia tutkimuksia tehdään. Muutenhan en voisi tehdä tutkimuksestani puolueetonta jos olisin abortin kannallakin!
Käytän pelkästään kirja -materiaalia, enkä suinkaan omia mietelmiäni aineistona. Esittelen abortin eettisen ongelmallisuuden sekä eri tahojen kannat asioihin.
Että siinäpä pääpiirteissään tämä vasta alkutaipaleella oleva tutkimustyöni, vaikka enpä usko että se erityisemmin ketään kiinnostaa ja taitaapa olla vähän asiaankuulumatontakin tälle palstalle. No, enpä malttanut olla puolustamatta itseäni.
Sittenpähän se nähdään kuinka puolueetonta tekstini on kun se menee tarkastettavaksi. Mutta älä todellakaan ota turhaa stressiä tutkielmani onnistumisesta! Tiedän erittäin hyvin, ettei omia mielipiteitä saa sotkea sekaan.
Varmaan joskus myöhemmin tulet elämässäsi huomaamaan, että juuri näin tämä asia piti mennäkin. Olet korkeamman voiman johdatuksessa ja juuri hän( Jumala) auttaa, johtaa ja kantaa sinua ja lastasi elämäsi varrella. Olet tehnyt varmasti oikean ratkaisun ja rukoilen puolestasi, että saat siihen varmistuksen vielä tänä iltana. Onnellista ja siunattua odotuksen aikaa!!!
vuodeksi elämään lapsesi elämää.
puolestasi kun et murhannut lastasi.
ja mun mielipiteenäni on miehenä se että naisilla eikä kenelläkään saisi olla oikeutta päättää sikiön murhaamisesta.
Annetaan kaikille oikeus elää!
Miten niin murhannut??? Ei Suomessa mielestäni murhaaminen ole sallittua, abortin teko kylläkin. Kaksi eri asiaa!!
Moraalittomat ihmiset ajattelee juuri noin, että saa tappaa jos ei ole laissa kielletty.
"...sillä jokaisella aikuisella naisella (olen itse 20) on oikeus päättää omasta kehostaan. Olisin onnellinen nyt, jos olisin keskeyttänyt raskauden".
PITÄÄ PAIKKAANSA,mutta kyse ei ole vain omasta kehostasi vaan myös toisen elämästä!
Abortti ei mielestäni ole mikään ratkaisu! On todella väärin, että kyseinen toimenpide on edes mahdollista! (on tietysti poikkeuksia; raiskaus ja seurauksena raskaus tai erittäin nuori tyttö).
TIEDÄN, on helppoa puhua miehenä kun ei ole pelkoa tulla raskaaksi- Mutta aisiahan on niin, että kun noihin petipuuhiin ryhdytään
-ehkäistynä tai ilman- tulee molempien olla valmiita seurauksiin! AINA on se mahdollisuus raskaaksi tulemisesta!
Tilanteelesi ei enää voi mitään, mutta koita nyt löytää ne positiiviset puolet asiasta! Saat kohta lapsen, ja mikä parasta, olet sinkku!?
Onnea Matkaan!
Sinulla vain nuori äiti mieliala heittelee raskaudesta johtuen. Ole onnellinen. Saat nuorena
lapsen. Mikään ei ole niin ihanaa, kuin oma lapsi. Saat varmasti hoitoapua, jotta pääset omille nuoren ihmisen reissuille. Ei sinun oma elämäsi lapsen tuloon lopahda. Onhan olemassa monen moisia hoitorenkaita ja vilpittömasti nuorta äitä auttavia ihmisiä. Usko pois.
Vastuu tulevasta pienestä ihmisestä kasvaa aikaa
myöten. Sinusta tulee ihan varmasti hyvä nuori
äiti. Jos ja kun tulee tiukkoja paikkoja, löytyy varmasti apua, kun vain uskallat hakea
apua. Neuvolat ym. auttavat kyllä, kun reilulsti kyselee apua ja neuvoja.
KATSOS KUN KAIKKI EI SAA LAPSIA VAIKKA HALUAISI.
Onnellista odotusta sinulle ja mukavaa joulun odotusta samalla.
Ole ajattelematta tätä entistä jätkäkaveria,vaikka se kuinka pyöris mielessä,anna sen olla,ehkäpä löydät vielä jonkun kivan tulevan isipuolen joka on sinua kohtaan kiltti ,samoin vauvaa.
Ystävyydellä:Maarit
kaikesta huolimatta. Vaikutat vastuuntuntoiselta nuorelta naiselta. Erehdyksiä sattuu, tässä tapauksessa se kohdistuu uuteen ihmiseen. Sehän ei kuitenkaan tarkoita, että se uusi ihminen olisi erehdys.
Tärkeintä olisi, että kykenisit välittämään lapsestasi kaikesta huolimatta ja huolehtimaan lapsen hyvinvoinnista, olipa se toivottu tai ei. Tässä vaiheessa on turha enää surra "kaatunutta maitoa". Elä mieluummin tilanteen mukaan.
Hae tarvittavaa apua ammatti-ihmisiltä, ei täältä. Täältä ei useinkaan löydy konkreettista apua ja tietoa ilman, että joku alkaa provoimaan ja syyllistämään. Tässä tilanteessa tärkein on lapsi ja hänen tulevaisuutensa, ettei vahinko "ala kiertämään".
Pidä itsestäsi hyvää huolta, niin lapsikin voi hyvin.
Kaikkea hyvää sinulle.
Onneksi et tappanut lastasi! onnea jatkoon.
sinun äitisi olisi ajatellut sinusta samalla tavalla?
Vaikka nyt oletkin tuota mieltä kuin olet, mutta kun lapsi syntyy tulet olemaan kiitollinen että annoit lapsen syntyä. Sellaiset äidit jotka ovat abortoineet syntymättömän lapsensa saavat usein syytöksiä sisällänsä kun tekivät sellaisen päätöksen. Tehtyä aborttia ei saa millään tekemättömäksi eikä niitä syytöksiä pois mieletäsi, ne säilyvät kalvana mielessä hautaan asti. Mutta lapsesta on aina iloa seurata sen kasvua ja kehitystä ja itsekin kasvaa asian kanssa. Teit viisaan ja oikean ratkaisun kun otat vastaan tuon pienokaisen. Ei tarvitse kantaa omallatunnollasi murhaa jota se kuitenkin on.
No, itse tiedät, mitä olet tekemässä, tai oletko? Sinun äitinä on vastuu, olkoon se hedelmöittäjä kuka tahansa. Muista, että HÄN tulee olemaan osa elämääsi pitkän aikaa. Lapsi ei ole kuin lemmikkieläin tai jokin kukka, vaan tulee olemaan kokmo lopun elämääsi sinun "KAVERINA" Ilman isää et tule toimimaan, joten hanki lapsellesi isä l. kuka on ?
Ihmetyttää suuresti, kun TE olette itse päätelleet, että haluaisin antaa lapseni adoptoitavaksi. Sitä en ole kertaakaan edes ajatellut, enkä todellakaan ole niin antanut teidän ymmärtää. Lapsen abortointi ja adoptointi on kaksi täysin eri asiaa. Kuka nyt haluaisi antaa valmiin pienen ihmisen alun pois? En ainakaan minä. Eikä mulla oo sitäpaitsi mitään syytä epäillä, ettenkö olis lapselleni hyvä ja vastuullinen äiti. Olen aina tykänny lapsista ja kotonakin sisaruksia on ollu paljon. Lapset ovat rikkaus. Olisin vain halunnut tarjota omalla pienokaiselleni paremman alun elämään.
Abortista vielä. Ennen omaa raskauttani, pidin aborttia todella vääränä ja ajattelin, etten koskaan sitä itse tekisi. Niinkuin en tehnytkään. Kuitenkin hyväksyn abortin nyt osittain. Tiedän paljon naisia, jotka ovat tehneet abortin. Toiset katuvat, toiset eivät. Jokainen tekee omat valintansa.
Itse olen miettinyt asiaa paljon omalla kohdallani. Uskon nyt, että elämäni olisi tällä hetkellä tasaisempaa, jos olisin tehnyt abortin. Mutta uskon myös, että huhtikuussa olen onnellinen. Olen varma, että rakastan lastani sen synnyttyä. Onneksi lapseni ei koskaan saa tietää näistä ajatuksistani, vaikka toisaalta en tuomitse itseäni tämän takia. Olen pahoillani kaikkien niiden puolesta, jotka ette lapsia saa. Teitä minun säälittävä tarinani varmasti satuttaa.
Enkä myöskään aio lapseltani isää riistää. Tiedän kyllä, mitä oikeuksia lapsellani tulee olemaan. Isän ja lapsen vuorovaikutus kuuluisi alkaa jo kohdussa, mutta tämän pienen kohdalla näin ei tule tapahtumaan. Olen siitä pahoillani, mutta kaikella on tarkoituksensa.
Hyvää jatkoa kaikille! Ymmärtäkää erilaisissa tilanteissa olevia. Kirjoitan tänne ehkä kuulumisia sitten joskus keväällä. :)
Ja kaikki voisitte vähän miettiä mitä kirjoitatte tälle palstalle tässä tilantessa olevalle naisihmisille, joka on näinkin vaikeassa tilanteessa.
Minusta on hirveää, että ihmiset täällä julistavat anna se adoptoitavaksi tai hyvä ettet tappanut lasta tai muuta pöyristyttävää ehkä tilanne on vähän toinen, koska hänet on jo painostettu synnyttämään lapsi.
Olen pettynyt joihinkin vastauksiin täällä.
Moi
En aio sinua tuomita niinkuin muut tällä palstalla ja minusta on käsittämätöntä, että he tuomitsevat ratkaisusi vain sen takia, että et osannut/kyennyt pitämään omaa ääntäsi kuuluvilla näinkin vaikean asian kanssa.
Jaksamista ja muista mikä tärkeintä opi rakastamaan lastasi eläkä anna sen tuntea, että et halunnut häntä. Lapsi ei ole tilanteeseen syyllinen ja yritä pitää lapsen isäänkin hyvät ja neutraalit välit.
Ja voithan aina olla yhteydessä muihinkin samanikäisin samassa tilanteessa oleviin vauvakerhoissa esim. neuvolassa tai keskustelupalstoilla.
Tarvitset tällä hetkellä tukea varmasti äitinä olossakin ja lapsen hoidossa.
Eikä huoltajuussotkuja tarvitse pelätä rohkeasti vain asioita hoitamaan sinua kyllä autetaan, kun pyydät apua.
Uskon ja toivon, että elämässäsi kaikki järjestyy ja pystyt myös myöhemmin elämässäsi ja miksei jo nytkin tekemään ratkaisuja toisin eli pysymään omassa mielipitessäsi toisista välittämättä eli kypsyt omaan tahtiisi.
Ja mitä tulee lapsen antamista adoptoitavaksi mieti sitäkin vaihtoehtoa, mutta ihan rauhassa, että olet ratkaisussasi täysin varma.
*haleja ja jaksamista ja nauti siitä kääröstä, kun se syntyy :)*
muiden mielipiteitä? Sinä sen lapsen kannat, ei äitisi, perheesi, ystäväsi tai miehesi. Ja sinulla on myös yksinoikeus päättää kehostasi.
Kadu nyt vaan, muuta et voi.. Katuisin sinuna etenkin sitä, miksi annoit arvoa muiden mielipiteille ja et välittänyt omistasi.. On se kiva, kun lapset tekee nykyään lapsia..
Ennen vanhaan eka lapsi oli jo usein tehty ennen paria kymppiä.Että mikäs lapsi sen ikäinen enää on? Nuori kylläkin.
Mielestäni on halpamaista painostaa toista luopumaan ratkaisustaan.Oli se mikä hyvänsä.Sillä toinen ihminen ei ikinä voi tietää toisen elämäntilannetta ym. päätökseen vaikuttavaa.Se mikä olisi oikea ratkaisu toiselle ei välttämättä ole oikea toiselle.Ja tuollaisessa tilanteessa ihmisten pitäisi osata olla painostamatta suuntaan tai toiseen.Tunteet ja ajatukset kun ovat aika sekaisin tuollaisessa tilanteessa.
Mutta tsemppiä sulle.Asiat kuitenkin aina järjestyvät jotenkin.Vaikka ne eivät aina menisikään niin kuin itse olisi toivonut.
niin...nyt on enää turha rutista, kun on myöhäistä..
kuule, eiköhän kanattais lapsi antaa sellaiseen perheeseen, joka sitä OIKEESTI!!!!! haluaa.
mitäpä, jos miettisit, kun pieni pallero katselee sinua kirkkailla, vaatimattomilla silmillään, että kumpikohan "mahtaisi" olla tärkeempi: se äidin oma keho vai vastasyntynyt, uusi elämä, ELÄVÄ IHMINEN, josta olette isän kanssa vastuussa