siinä kysymystä sunnuntaille
Luotatko sytämmesi ääneen
onko sytän oikeassa1
19277
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
oikeassa. Tällä kertaa se erehtyi.
kyllä me vielä kohdataan sen erään kanssa,se on tähtiin kirjoitettu.
Sydän haluaa toisen sydämen, toisen ihmisen...en luota enää!
Luotan
Luotan. Sytämmeni haluaa kaksi. Seuraava lakialoite tulille -->
Mä haluan mun frendin miehen kun se huoraa se miehen bestistä siis Kimppeä
Neuvoin aina muita pitään "järjen kompassina ja tunteen sen neulana." ja kuunteleen sydäntä järkeä mukana pitäen. Silä tavalla elän. Ennen oli vahva tunne että hän tarvitsee mua elämäänsä ja haluaisi sanoa jotain.
Järki kuitenkin on tullut neulaksi. Hän olisi kyllä sanonut kun oli tilaisuus jos niin olisi. (asian tein niin helpoksi hänelle kuin ikinä pystyin) Hän ei sanonut vaan puhui vaan omasta naisestaan joten olin väärässä.
Sydän ja järki kaikki osui harhaan. En luota enää oman sydämeni ääneen. En vaistoon. Luotan enää vain siihen mitä kuulen ja näe.
Aika jatkaa elämää eikä haaveilla valheellisista asioista.
Ehottomasti. Anita ei o niin ehoton. Mutta osimoilleen näin:
https://m.youtube.com/watch?v=MKNIuiW2NwE
Kyllä. Se tietää että minua varten ei ole ketään. Helpompi jatkaa tallaamista elämän polulla - joka pian on päätöksessään - ilman turhia haaveiluja.
Minä luotin, hän ei... Tämmöinen nyyhkytarina....
Minä en ainakaan oikein luota sydämeeni. Tuntuu kuin olisin heräämästä syvästä tilasta. Huomasin eilen että olen elänyt niin että totuus on valhetta ja valhe totuutta. No ei kai ihan joka tapauksessa, mutta paljon on noita ristiriitaisuuksia. Olen alkanut muistamaan mitä on todella tapahtunut, ei vain minun näkökulmastani.
En luota sydämmeen.
Aina kun olen näin tehnyt. Olen pettynyt.
Yhden kerran rakastuneen kokemuksella en voi luottaa.
Sattui aivan liikaa kun menetti sen ihmsen jonka kanssaolisi halunnut viettää lopun elämän yhdessä.
En voinut kuvitella sellaista kipua olevan olemassa.
Ei ymmärrys riittänyt, miksi hän ei halunnut olla kanssani, vaikka sanoi rakastavansa.
Olen luotu yksin kulkemaan tämän tien päähän.
Tottakai luotan. Eilen, tänään, huomenna.
Oon Asperger, tunneasiat on mulle vaikeita; järki hallitsee mua liikaa..
Se ja pettymykset.
Ainako yksin oot ollut? ;(
Petollinen on ihmisen sydän... tahtoa kysytään kun oma sydän pettää.
Pumppaa se ainakin. Mitä mahtaa kertoa
Luotan paljolti siihen, mitä syrän sanoo ja intuitio kertoo. Mutta silti toimin useimmiten niin kuin järki määrää. Aika surullista, mutta totta.
Toki luotan.