Mua ahdistaa ihan hirveästi paikat, joista ei tavallaan pääse pois esim. elokuvat. Muutamaan kertaan mulle on tullu elokuvissa ihan epätodellinen olo ja olen ajatellut et nyt on pakko päästä pois, mut oon kuitenki saanu pidäteltyä itteni siellä. Lisäksi muutamaan kertaan olen alkanut täriseen mut sekin on hetken päästä mennyt ohi. Mistä toi tärinä johtuu? Se on tosi pelottava tunne kun tuntuu ettei pysty hallitteen itteensä? Onko nää jotain alkavan paniikkihäiriön oireita? Tottakai oon alkanu vältteleen tollasia paikkoja mistä en tavallaan pääse pois, koska se tunne oli niin pelottava. Voiko paniikkihäiriö mennä ajan kanssa ohi vai vaatiiko se aina hoitoa? Toivon todella et tää menis ohi ilman mitään hoitoja mut onko mun kuitenki oltava niin vahva et haen hoitoa tai sitten kärsin loppuelämäni näistä oireista ja tuleeko ne ajan myötä vielä pahemmiksi? Tuntuu tosi raskaalta vältellä tiettyjä paikkoja...
Häiriöö vai ei??
Pelkuri
4621
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
eli ahdistut siellä, se on paniikkia. Se tasoittuu ajanmyötä, jos ei auta, niin paniikkihäiriölääkkeitä, mutta itse kantaa vastuun kukin mitä syö.
Mulla on ollu myös aivan samanlaista, nimenomaan suljetut paikat pelottaa. Elokuvissa sain kerran jopa paniikkikohtauksen. Kannattaa hakea apua ennen kun oireet pahenee. Jos sulla oireet on vielä suht pieniä, niin saattaa auttaa vaikka puhusit jollekkin tutulle, ja vaikka kertosit sille jonka kanssa meet elokuviin tai vastaavaa, että sua vähän jännittää/pelottaa. Asian pyöritteleminen päässä pahentaa asiaa, kun valmiiksi tulleessaan suljettuun tilaan miettii, että rupeaakohan ahdistamaan, niin sillon kyllä rupeaa. Lääkkeitä ei välttämättä tarvii, jos ei oo pahoja fyysisiä oireita tai tosi kovaa pelkoo, mutta mieltä painavat asiat pitäs saada purettua.
olen Xanorin avulla päässyt kohta jo vitsauksestani. Kokeilin monia lääkkeitä ja Xanor tuntui pehmeimmältä vaihtoehdolta. Itselläni tulee paniikki samanlaisessa tilanteessa kuin sinulla. Elokuvien lisäksi, luennot, luokat, salit, kirkko..joskus pahoina aikoina jopa kirjasto.. Tilanteet ja paikat missä ihmisen oletetaan käyttäytyvän tietyllä tavalla outojen ihmisten ympäröimänä. En päässyt moneen vuoteen kouluun kun luulin etten voi mennä luennoille. Rauhottavia en halunnu syödä koska niistä menee niin tokkuraiseksi. Xanorilla voi mennä, otan vain tarvittaessa. Mielikuvaharjoitus on osa mun paranemista. Ajattelen itseäni tilanteissa, en pelokkaana, hermostuneena ja kärsivänä, vaan rentona. siitä tulee tutumpi. Älä anna paniikin ja pelkojen kasvaa, se on ikävä kierre josta on vaikea päästä pois. Hommaa lääkkeet ja ota niitä VAIN tarvittaessa, kun olet menossa esim. elokuviin. Ja mene sinne, älä välttele. Kehottaisin sua myös ajattelemaan, että se ei ole noloa jos lähdet kesken pois. Kukaan ei kiinnitä sinuun erityisemmin huomiota jos poistut. Kun annat itselle poistumisen mahdollisuuden, sulla on turvallisempi olo. Saat nauttia elokuvasta ja jos tuntuu että haluat pois niin olet vapaa menemään. Näin ajattelen vieläkin kun menen luennoille.
Kyseessä sinun kohdallasi ei ole paniikkihäiriö vaan fobia, lähinnä suljetun paikan kammo.
Paniikkihäiriölle on nimenomaan tunnusomaista, että kohtaukset tulevat täysin ennustamatta ja yllättäen, ajasta ja paikasta riippumatta, tilanteissa joissa ei ole mitään hermostuttavaa - esim. kotona.
Kumpikin häiriöistä on ihan yhtä kurja, mutta ne on tärkeää erottaa mm. hoidon kannalta.