Luin muiden kirjotuksia isänpäivästä ja siitä kuinka tuskallista se voi olla sellaiselle jonka isä on kuollut tai jättänyt jo lapsena. Minun ja isäni välit eivät ole olleet kohta vuoteen minkäänlaiset. Ainut mitä olen saanut kuulla on, kuinka rikoin äitini ja isäni avioliiton(hän ärsytti ja kun suutuin ja "auoin päätäni" isälläni oli muka jonkinlainen lupa lyödä minua ja lopulta äitini kanssa muutimme pois ja siitä se alkoi..) ja että minun ei kannata enää ikinä tulla pyytämään isältäni mitään!!
Tänään ehkä n. tunti sitten isäni soitti ja pyysi käymään huomenna, isäni oli soittanut kaksi viikkoa aikaisemminkin ja pyytänyt käymään. Aloin miettimään, että pitäisikö minun antaa mahdollisuus välien korjaamiselle?? Toisaalta olen aina miettinyt miten isäni tulee kärsimään, kun saan poikakaverini kanssa ehkä tulevaisuudessa lapsia ja hän joutuisi katsomaan vierestä onneamme ja toivoisin että hän joutuisi katumaan todenteolla tekojaan ja sanomisiaan, sillä ne satutti sillon!! Minun tekisi toisaalta mennä käymään isäni luona, mutta kaiken sen vihan jälkeen mitä olen häntä kohtaan tuntenut, en tiedä ansaitseeko hän toista yritystä, mutta se surullinen ääni puhelimessa..? Itse en usko että ihmiset muuttuvat..?! En tiedä mitä tehdä?!
Tänään ehkä n. tunti sitten isäni soitti ja pyysi käymään huomenna, isäni oli soittanut kaksi viikkoa aikaisemminkin ja pyytänyt käymään. Aloin miettimään, että pitäisikö minun antaa mahdollisuus välien korjaamiselle?? Toisaalta olen aina miettinyt miten isäni tulee kärsimään, kun saan poikakaverini kanssa ehkä tulevaisuudessa lapsia ja hän joutuisi katsomaan vierestä onneamme ja toivoisin että hän joutuisi katumaan todenteolla tekojaan ja sanomisiaan, sillä ne satutti sillon!! Minun tekisi toisaalta mennä käymään isäni luona, mutta kaiken sen vihan jälkeen mitä olen häntä kohtaan tuntenut, en tiedä ansaitseeko hän toista yritystä, mutta se surullinen ääni puhelimessa..? Itse en usko että ihmiset muuttuvat..?! En tiedä mitä tehdä?!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Heippa sulle, että joko pitäisi päättää.Kaiken tuon jälkeen mitä kerroit, ja mitä muita vastaavia tapauksia tiedän,sanoisin että voisitte tavata ja keskustella asiat siltä osin selväksi mitä tällä hetkellä tunnette.Ei aina ole niin että ihminen ei muutu,voihan olla että isäsikin on kärsinyt tässä ajassa ja kaivannut sinua, on ehkä muuttununut ja nyt haluaa,että välinne olisivat ok.Ja aivan todella on niin, että kun ja jos sinulla itselläsi olisi lapsi tai lapsia, niin toivoisit varmasti että niillä olisi vaari/ukki tai miksi sitä kutsuisitkin. Itse olen eronnut ja nyt kun on lapsen lapsi,on ihan kiva että se vaarikin osallistuu hoitoon ja lapsen elämään ihan samalla tavalla kuin jos olisimme aviossa.Ja sun isällesi olisi varmasti tosi mahtavaa että hänellä on nyt ihan oikeasti tytär ja sitten ehkä joskus lapsen lapsi.Jotenka olen sitä mieltä,etä te sovinto ja unohdatte vanhat.Kaikea hyvää sinulle. Terv. voisin olla ´äitisi
Ymmärrän täysin tunteesi, ei ole helppoa antaa anteeksi, tietää aina miten pitäisi toimia. Lyöminen on väärin....AINA! Ja parisuhteessa täytyy olla muutakin vialla jos tytär voi aiheuttaa eron. Älä syytä siis itseäsi. Anna mahdollisuus isällesi, mikäli hän todella sen tahtoo. Ei sinun tarvitse unohtaa, mutta yrittää eteenpäin kuitenkin ongelm. asioissa. Hyvää jatkoa ja onnea elämääsi!
Vaikea asia...ihmiset ei todellakaan muutu, mutta toisaalta jos laosuusaikaasi isän kanssa ei liity muita kriisejä niin miksi et yrittäisi antaa anteeksi? Ihmiset tekee pahojakin asioita paineen alla ja stressaantuneena (esim suhteen ollessa lopuillaan)... Oma mielipiteeni on että käy kuuntelemassa isäsi asia. Hänellä on kuitenkin ollut aikaa miettiä mitä on menettänyt ja miksi...Voithan sitten tehdä päätöksesi tapaamisen jälkeenkin?
Tsemppiä...
Aika kiva juttu!Sulla
sillä jonain päivänä saatat katua, itse ainakin mietin että tässä kuussa muutin poikaystäväni kanssa yhteen isäni ei ole sitä näkemässä, itseeni harmittaa, välillä itkettää, sillä isä on aina isä, oli se millainen hyvänsä.
Oma isäni kuoli 3 vuotta sitten, meilläkin oli huonot hetket vaan annoin mahdollisuuden isän kuollessa se oli rakkain ihminen päällä maan.
Hei!
Minulla on samanlainen kokemus, mutta äitinä. Tyttäreni ja isänsä ottelivat aivan samoin kuin sinä ja isäsi. Erosimme, ja tyttären ja isän välit olivat pitkään todella huonot. Tytär kävi jopa terapeutin kanssa selvittelemässä tunteitaan.
Nyt hän on antanut isälleen anteeksi, ainakin jollakin tavoin, ja yhteys on jälleen solmittu. Tytär on tyytyväinen tilanteeseen. Ei ole mukavaa olla vihoissa.