Moi! Olen normaali 16-vuotias lukiota käyvä poika. Elän normaalia elämää niinkuin kuka tahansa muu. Mutta olen huomannut sellaisen pienen poissa olevan tunteen. Niinkuin ei itse välillä ohjaisi itseään vaikka tekee niinkuin juuri haluaakin ymsyms. Aika saattaa kulua todella nopeasti yhtäkkiä. Samanlainen tunne, kuin sieuraavana päivänä ensimmäisten alkoholipitoisten iltojen jälkeen. Join ensimmäistä kertaa peruskoulusta päästyäni eli viime kesän alussa. Pää ei krapulassa ollut kipeä, vaan tälläinen samanlainen olo. Silloin se meni ohi. Kerran heinäkuussa minulla ja kavereillani meni yli samankaltainen ilta ja sammuin silloin ja löin pääni kerran. ''Krapula'' tuntui kestävän jopa muutaman päivän, mutta kumminkin tuntui menevän ohi. Nyt tässä parin kuukauden sisällä olen huomannut tämän olon, eli en osaa sanoa voiko se johtua siitä illasta? Aina iltaisin pelottaa että onko tämä jokin sairaus yms. Saattaa olla että vain itse luon tälläisen tilan itselleni kun turhaan tätä ajattelen liikaa yms. Osaan kumminkin erottaa onko jokin asia totta vai ei, Eli ei ole mitään vakavaa. Ainakaan vielä... En ole sanonut tästä kellekkään mitään ja en tiedä pitäisikö, jos onkin vain jotain olematonta jota itselleni vain kuvittelen :D Koen mielihyväntunteita eikä minulla ole masennusta. Kaikki on hyvin, mutta olo vain vähän tällainen. Onko jollakin samallaisia kokemuksia? Tai joidenkin läheisillä? Kiitos jo valmiiksi jos voisitte vähän auttaa kommenteissa. Ja jos joku jäi tekstistäni epäselväksi, annan lisätietoa kunhan vain kysytte :) kommentoikaa kiitos!
Outo fiilis, apu olisi helpottavaa
pienipelko123
13379
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Alkoholi ei sovi kaikille. Voihan olla, että sen vaikutus joissakin ihmisissä on sama, kuin kannabis-huumeella, eli henkilö voi vaipua pikku hiljaa psykoosiin. Älä siis missään nimessä käytä sitä liikaa. Tuo ajan nopeutuminen taas voi johtua yksinkertaisesti siitä, että "aivosi hidastuvat". Ihmisella on aivoissaan joukko soluja, jotka sykkivät hitaammin ja nopeammin aina tilanteen vaatimalla tavalla. Alkoholi voi hidastaa tuota sykettä, ja näin aika tuntuu kuluvan liian nopeasti, eli ympäristön tapahtumat tuntuvat kestävän lyhyempään.
Tulee aivan mieleen Babylon5 -sarjan Minbaarit, jotka joutuivat välittömästi psykoosiin alkoholista. :)
Aika voi myös alkaa lentämään hyperglykemiassa.
Tunti kaks voi tuntua vartilta, oma kohtainen kokemus.
Kiitos Lonely Soul! Olen sen jälkeen juonut vain kerran. Mikään ei pahentunut silloin. Nykyään olen harkinnut etten juo enää koskaan. Mitä kannattaisi tehdä? Stressaan paljon pienimmästäkin asioista. Esim paita likainen koulussa yms. eli olen kova stressaamaan. Poissaoleva fiilis tulee varsinkin väsyneenä, niin ajattelin että voiko aivoni käydä ylikierroksilla tms? Ja voiko babylon5-sarjan asiat mistä puhuit olla vaarallisia? mitä minun kannattaisi tehdä?
Jos stressaat jatkuvasti pienistä asioista, esim. siitä, miltä näytät toisten silmissä, voi taustalla olla yksin jäämisen pelko. Tuo poissaoleva tunne taas voi johtua siitä, että yrität ottaa etäisyyttä omaan itseesi, ehkä torjua mielestäsi jonkin vaikean tunteen, jota et halua tiedostaa. Toisaalta voi olla kyse ylikuormittumisen välttämisestä: aivosi sulkevat pois turhat ärsykkeet, ja tunnet olosi "poissaolevaksi". Se, miksi tunne on voimakkaampi väsyneenä, voi johtua siitä, että väsyneenä on vaikeampi käsitellä suurtaa määrää ärsykkeitä. Mutta suosittelen, että menet tapaamaan vaikka koulupsykologia, jos sinulla on siihen mahdollisuus. Heidän kanssaan voi keskustella luottamuksellisesti lähes kaikesta.
Olen todella arka menemään puhumaan kenellekkään mistään. Mutta esim tänään kun olen stressannut tätä asiaa niin se koko ajan tuntuu vain enemmän :/ mitä keinoja stressin välttämiseen olisi?
Niin, tuo onkin vaikea kysymys, että mitä keinoja stressin välttämiseen olisi. Itselläni toimii hyvin se, että vetäydyn omiin maailmoihini, luen hyvän kirjan, katson tv:tä, tai menen ulos jonnekin rauhalliseen paikkaan missä ei ole paljon ihmisiä. Tällainen paikka voi löytyä vaikka lenkkipolun varrelta. Myös netin käyttöä kannattaa vähentää, esim. tarkistaa se feissari ym. vähän harvemmin, jos haluaa välttää stressiä. Myös liikunnan sanotaan helpottavan stressiä. Jos taas stressi yltyy niin pahaksi, että seurauksena on paniikkihäiriö, niin siihen on olemassa hyviä lääkityksiä. Minulle kävi juuri näin, kun nuorempana aloitin opinnot uudessa koulussa, aloin stressata niitä niin paljon, että sairastuin paniikkihäiriöön. Mutta parhaimmat vinkit varmasti tulisivat sieltä koulupsykologilta. Heille voi puhua ns. "pienemmistäkin" ongelmista, kuten vaikkapa stressistä.
Hei, uskon, että saisit aivan varmasti paljon apua ja helpotusta oloosi psykologilta. Ei kannata arastella, vaikka asia tuntuisi ensi alkuun jännittävältä. Oireesi ovat todella yleisiä ja oloasi helpottaisi varmasti, kun saisit keskusteluapua ammattilaiselta. Stressi, ahdistus, koetut traumat ja lievemmnkin koetut ahdistavat asiat menneisyydessä voivat minun käsitykseni mukaan oireilla noin. On aivan luonnollista, että kun jännität, että tuleeko ikäviä tuntemuksia, niitä voi tulla helpommin juuri silloin. Pelko ruokkii pelkoa, ja voi jäädä turhaan "kiertämään kehää". Mitä nopeammin asiaan saat apua, sitä helpompaa on päästä eteenpäin :) Ja jos juuri koulupsykologille meneminen tuntuu hankalalta, voithan hakeutua psykologille muuallekin. Tosin se on kyllä aika kallista. Jonnekin kannattaa nyt ottaa yhteyttä tai puhua jolle kulle läheiselle. Asiat järjestyvät varmasti!
Moikka. Paljon hyviä neuvoja olet jo saanut. Mutta halusin vain sen tähän lisätä omasta 20 v kokemuksesta, että mitään pelättävää ei tuntemuksiesi kanssa ole. Et ole vajoamassa mihinkään psykoosiin, ei hätää. Näistä kärsii liian moni ihminen, yksin et ole. Kannattaa toki asiaan tarttua ja hakea apua, turhaan ei tarvii vuosikausia kärsiä noista oloista, älä anna sen kroonistua. Kaikkea hyvää :) nou hätä.
Kiitos jokaiselle! Voisin ainakin harkita koulupsykologilla käyntiä :) eiköhän tämä järjesty :) Kiitos
Kuinka pahasti löit pääsi ja oliko sulla krapula vai aivotärähdys?
En kovaa, pieni sellainen tälli kuulemma samalla kun olin sammunut.
Hei olisi vielä tämä asia kysyttävänä! Voisiko tämä kyseinen tila liittyä tähän? http://traumajadissosiaatio.fi/depersonalisaatiohairio/
ja miten tätä voisi hoitaa ilman että menisi puhumaan kenellekkään kallonkutistajalle :c
Tuntemuksesi varmaankin voi nimetä juuri tuollaiseksi dissosiaatioon liittyväksi depersonalisaatioksi - älä anna noiden ikävältä kuulostavien termien säikäyttää. Hyvin yleisiä oireita pahasta olosta, syystä tai toisesta - traumat, päihteet, ahdistus, stressi. En ole asiantuntija, muuten kuin siltä osin, että itse kärsin vastaavasta jutusta. Pelottavaa, mutta ei vie henkeä tai psykoosiin. Apua saa! Varmasti erilaiset rentoutumistekniikat ym. voivat auttaa, mutta mä kyllä ihan ehdottomasti sinuna menisin juttelemaan tuosta. Psykologit ja psykiatrit ovat vaitiolovelvollisia ja vaivasi on todella yleinen. Stressaaminen asian kanssa yksin vie turhaan energiaasi. Usko vaan, kun löydät keskusteluapua nimenomaan ammattilaiselta, olosi helpottuu. Kotiin ei kannata jäädä miettimään enää kauempaa. Mun kaveripiirissä vähintään yli puolet on käyneet psykologilla, psykiatrilla, pitkässä terapiassa. Ei se ole sen kummempaa kuin yleislääkärillä käyminen. Pelko pois!