minkälaista on olla sinä. Mietin, että mistä nautit arjessa, minkälainen on kotisi, mitä harrastat, näetkö usein ystäviäsi ja onko välit perheeseen kunnossa. Toisaalta mietin joskus, että miksi yrität niin kovasti saavuttaa jotain, ja miksi kärsit niin paljon oletetuista loukkauksista ja syrjinnästä, on se todellista tai ei. Onko sinua kiusattu lapsena? Koetko yksinäisyyttä ja synkkyyttä? Vai oletko vain kunnianhimoinen?
Mietin, että oliko lapsuudenkodissasi kolkko ja vaativa ilmapiiri ja kärsitkö siellä? Vai oliko lapsuutesi onnellinen ja koit itsesi rakastetuksi? Oliko nuoruus se, mikä toi kivun mukanaan, vai vasta aikuisuus?
En tiedä oletko lintu vai kala. Kova, vai rakastava. Ilkeä, vai lämmin. Halveksiva, vai hyväksyvä. Pelkään sitä vähän, että paljastuisitkin ilkeäksi ja teeskenteleväksi. Kun ajattelen sen mahdollisuutta, tunnen ilkeän piston sielussani.
Epäilen joskus, että kätket moraalittomuuden ja itsekkäät asenteet. Toisaalta olet usein aika herttainen, ja tyttömäinen. Viatonkin, mutta sitten joissakin hetkissä häivähtää jokin toinen sinä. Ei niin kovin herttainen. Siksi kysynkin mielessäni, että mitä on tapahtunut, että se puoli on sinuun tullut? Onko huono seura aiheuttanut sen? Se toinen sinä inhoaa minua joskus. Tiedän miksi. Vai onko elämäsi miehet kasvattaneet sinut sellaiseksi, että sivusta löytyy ne asiat?
Samanaikaisesti olet kuitenkin kiltti ja ymmärtäväinen, arvostat kunnollisuutta. Pyrit eteen päin, etkä ole pinnallinen. Se toinen puoli vain pyrkii pintaan.
Niin, en tunne sinua. Tunnetko itsesi?
Mietin, että oliko lapsuudenkodissasi kolkko ja vaativa ilmapiiri ja kärsitkö siellä? Vai oliko lapsuutesi onnellinen ja koit itsesi rakastetuksi? Oliko nuoruus se, mikä toi kivun mukanaan, vai vasta aikuisuus?
En tiedä oletko lintu vai kala. Kova, vai rakastava. Ilkeä, vai lämmin. Halveksiva, vai hyväksyvä. Pelkään sitä vähän, että paljastuisitkin ilkeäksi ja teeskenteleväksi. Kun ajattelen sen mahdollisuutta, tunnen ilkeän piston sielussani.
Epäilen joskus, että kätket moraalittomuuden ja itsekkäät asenteet. Toisaalta olet usein aika herttainen, ja tyttömäinen. Viatonkin, mutta sitten joissakin hetkissä häivähtää jokin toinen sinä. Ei niin kovin herttainen. Siksi kysynkin mielessäni, että mitä on tapahtunut, että se puoli on sinuun tullut? Onko huono seura aiheuttanut sen? Se toinen sinä inhoaa minua joskus. Tiedän miksi. Vai onko elämäsi miehet kasvattaneet sinut sellaiseksi, että sivusta löytyy ne asiat?
Samanaikaisesti olet kuitenkin kiltti ja ymmärtäväinen, arvostat kunnollisuutta. Pyrit eteen päin, etkä ole pinnallinen. Se toinen puoli vain pyrkii pintaan.
Niin, en tunne sinua. Tunnetko itsesi?
Vastaukset 40
Vanhimmat
Elämäni ainoa mies kasvatti minut tälläiseksi.
Lapsesta saakka.
Isäni.
Niin arvelinkin hänestä, josta tuon kirjoitinkin.
Kolikolla on aina kääntöpuoli. Ihminen ei ole musta tai valkoinen. Sinusta löytyy huonoa ja hyvää ja niin löytyy hänestäkin!
Minua sinun on helppo meditoida koska sallin sen sinulle.
Elämähän kasvattaa ja koulii meistä jokaista. Itsensä armahtaminen on myös tärkeää, pitää hyväksyä viat ja iloita niistä vahvuuksista ja hyvistä puolista. Meissä, jokaisessa kun niitä hyviäkin puolia on. Suotuisat olosuhteet tuovat niitä hyviä puolia esiin. Toisaalta me kasvetaankin kaikki henkisesti. Sekin pitää hyväksyä, vaikka se joskus saattaa meidät erilleen ystävistäkin. Mutta elämä on ainutkertainen.
Ei varmaan minulle, mutta vastaan sen verran että menneisyyteeni mahtuu paljon draamaa ja se on muokannut minusta sen mikä olen! Minusta saa esiin ilkeyttä olemalla minulle ilkeä, mutta pohjimmiltaan sydämestäni olen kiltti, tunteellinen ja rakastava nainen.
"Se toinen sinä inhoaa minua joskus."
PIdätkö mahdollisena, että liityt itse asiaan? Miten olisi sinun ilkeytesi, teeskentelevyytesi, moraalittomuutesi ja itsekkäät asenteesi? Eli kaikki, mitä osaat epäillä toisissa... jospa sinä oletkin se huono seura, joka aiheuttaa henkilön puolustusreaktiot juuri sinua kohtaan?
En muuten usko, että monikaan haluaa tai voi kulkea elämänsä lävitse ainoastaan herttaisena ja viattomana saaliseläimenä. Ihmiset pitävät huolen siitä, että erilainen suhtautuminen erilaisiin ihmisiin alkaa kehittyä.
Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin ihmisellä on mahdollisuus suureen hyvään ja suureen pahaan. Ihmisen luovuus mahdollistaa molemmat. Toisaalta voi pysytellä jollain sovinnaisuuden keskitiellä. Tietäisinpä sen, mikä hän on. En tiedä.
Mutta miksi haluat tietää? Mitä tekisit tiedolla?
Itselläni on tapa tehdä epämiellyttäväksi koska en halua ihailijoita kun nuorena jouduin tyly olemaan hänelle, isänsä kuoli ja halusi minun luokseni ja aneli.
Koin pahoinvointia ristiriitaisuudesta kun järkeä ei kuunnellut ja olin hoitamassa sisaren lapsia ja koska seurustelin. Kun en huolinut häntä, meillä meni välit kokonaan ja kuulin hänen vaan juovan(äitinsä kanto juomat) ja osti "tytöiltä seksiä" rahoilla, jotka sai lapsi eläkkeenä isästään.
Koin pahaa oloa ja syytin itseäni etten pystynyt tähän, saan rakastuneet ihmiset vihaiseksi.
Toinen oli että kahteen poikaan pidin yhteyttä toiseen kaveri pohjalla ja toiseen läheisempää ja aloin olemaan tämän kiltimmän kanssa, koska se toinen alkoi lähentelee uhkaavasti. sain lähentelijän pois tolkuilta kun aloin seurustelee sen kiltimmän kanssa.Se toinen hajosi ja alkoi hakkaamaan tätä toista ja seuraavan kerran kuulen että joutui lapsikotiin koska hän ei enää pitänyt yhteyttä.
se on suojeluvaisto koska ihmiset murenee jalkojen alle vaikka ei halua.
sitten on toinen ja se on epäoikeudenmukaisuus, joka hajottaa minut.
Epäoikeudenmukaisuus tuo pintaan huonon puoleni...
Se puoli tulee esiin kokiessani jonkinlaista vääryyttä. Joskus koen omakseni muihinkin kohdistuvan vääryyden..
Olen perusluonteeltani hyvin lempeä ja rakastava. Tarvitsisin rinnalleni samanlaisen puolikkaan, jotta se puoli pysyisi paremmin tasapainossa, enkä kantaisi maailman murheita mukanani....
Voisin kuvitella hänen kirjoittavan noin minusta.
Tahtoisin niin että tutustuisit minuun. kuuntelisit tarinani ja vastavuoroisesti kertoisit omasi. Takaan että tarinani ei todellakaan olisi yksitoikkoinen vaan mielenkiintoinen. Tutustuisit minuun. Ihan lapsesta asti. Tahtoisitko kuunnella tarinani illalla kynttilänvalossa vierekkäin? Juoden jotain lämmittävää, esim. glögiä. Voin kertoa, että oikeasti olen hyvin herkkä persoona; Higly Sensitive Person (HSP).
Tutustutaan ja katsotaan sitten siitä eteenpäin.
Jäin vain aina jotenkin ulkopuoliseksi ja näkymättömäksi. Siksi väistin ja katkeroiduin. Tunsin itseni huonoksi ja kelpaamattomaksi.
Minä en inhoa sinua, mutta välillä sinä olet minun mielestäni peloittava ja se muistuttaa minua ilkeästä isäpuolesta joka ei kohdellut minua hyvin. Siksi saatan vaikuttaa välillä torjuvalta jos joku yrittää lähestyä. Ajan kanssa se katoaa. Joskus taas keskityn tekemisiini niin, että vaikka aistin läsnäolosi teen mitä olen tekemässä kun jännitän sinua siinä lähellä, kun en itsekkään tiedä sinusta mikä olet, lintu vai kala. Avaisit jotenkin keskustelun vaikka siitä, mitä olen tekemässä.
Kuitenkin sinä kiinnostat minua jostain kumman syystä. Ehkä hyvien ominaisuuksiesi puolesta jotka olen laittanut merkille ja joita huomaan arvostavani.
Pyydän, ota minusta selvää.
Ei ole mitään syytä miksi olen tällainen, sillä olen kasvanut rakkauden ympäröimänä ja minulla on aina ollut paljon ystäviä. Olen kuitenkin jo ihan pienestä asti aistinut olevani erilainen. Minussa on jotain outoa surumielisyyttä, joka ei istu siihen mitä olen. En oikein tunne olevani monessakaan paikassa kotonani, vaikka minulla on jotain yhteistä lähes jokaisen kanssa ja tulen hyvin toimeen ihmisten kanssa. Siltikään en oikein sovi mihinkään. Olen väliinputoaja, eksynyt.
.....kätkettyä manipulointia?
Ei ole toista minää, joka inhoaisi sinua. En ole inhonnut sinua vielä kertaakaan.
Kysyit niin hyviä kysymyksiä, etten täällä uskalla vastata. Mentäisiin liian syvälle. Sinulle kerron kasvotusten mielelläni kaiken.
Lyhyesti: minäkin olen isäni tyttö. Elin onnellisessa kodissa. Kulmikkuus minuun tulee, kun törmään ahdasmielisyyteen, kapeakatseisuuteen, toisten nöyryyttämiseen tai alentamiseen tai tarkoitukselliseen satuttamiseen jne. Silloin tulevat kynnet esiin.
on helpompaa olla minä, kuin sinulla sinä.
Eikö tälläset pidä kysyy ihan henkilöltä itseltään?
Hui, aivan samoja analyysejä olen tehnyt miehestä. Lisäksi vielä, että onko hänellä sisaria ja millaiset välit heihin. Välillä itsekin mietin, että kovin moni ei minua tunne ja saa helposti kuvan, että olenko lintu vai kala. Vain täysin lähimmät ihmiset minut tuntee ja niitä ei ole montaa. Moraalini on vahva ja asetan helposti toiset ihmiset omien tarpeideni edelle. Toki löytyy tervettä itsekkyyttäkin. Tunnenko itseni, välillä tuntuu että en. Mutta se liittyy paljon siihen, mitä elämä on tuonut mukanaan. Jatkuvasti uusia haasteita elämässä.
Olisi mielenkiintoista nähdä miten suhtautuisit minuun kuultuasi lapsuuteni millaista elämää se oli. En helpolla ole lapsenakaan päässyt ja tiedän, se näkyy siinä mitä olen tänään. Jos en kelpaa tällaisena, ei se ole minun harmini.
Sitäkin joskus mietin, että miksi hän minusta halusi jotain niin kovasti, ja oli samaan aikaan niin ehdottoman torjuva. Se on yhdistelmä, jota on mahdoton ymmärtää, ellei tunne ihmistä syvällisemmin. Kivulias vaikutelma syntyi joskus.
Ihmiseltä, jolla on kipeitä kokemuksia menneessä. Ole ymmärtäväinen häntä kohtaan
Mistä tiesit että hän halusi sinua?
Jos hän ei ottanut sinusta selvää.
Jos hän olisi halunnut sinusta esim. kumppanin, mutta pelkäsi, että kaikki ei ole sitä miltä näyttää.
Itse käyttäydyn ristiriitaisesti, kun en luota enää miesten sanoihin.
Sanovat usein paljon enemmän mitä tarkoittavat kun pyrkivät saamaan seksiä. Itse en onneksi ole langennut, mutta moni kaveri ja tuttu on. Se ei ole oikein.
Kenenkään ei pitäisi tarvita pelätä toisen epäluotettavuutta. Liian usein naiset ovat joutuneet pettymään.
Mutta toisaalta, mies joka aidosti välittää on kärsivällinen ja pysyy rinnalla.
Vai kuvittelitko vain hänen torjunnan? Oliko vain peitto omille syville tunteille. Pelko näyttää kiinnostus odottamattomassa tilanteessa, jossa kokee olevansa heikko eikä ole ihan varma, että olet tosissasi.
Tällä en tarkoittanut, etteikö olisi halunnut, vaan että millaisia signaaleja antoi?
tuttu nainenko kyseessä?
Minusta saa hyvän ystävän tai vihamiehen. Voit valita siitä. Harva on saanut esiin sen vihan joka piileksii sisälläni.Ainostaan pinnani kiristyy jos ollaan ensin totuudessa ja sitten ei ollakkaan, koska itse pidän sanani ja en vedä mattoa kenenkään alta. Olen kiltti ja oikeuden mukainen ja jos koen uhatuksi tai yksipuoliseksi, helposti vetäydyn. .. Ehkä vetäydyn toisinaan liiankin helposti, ilman hyvää syytäkään. Suojelen itseäni tiukasti ja en päästä lähelleni helposti , vain ainoastaan sellaisen että koen sen ihmisen tärkeäksi ja
molemminpuolisesti merkittäväksi. Olen myös toisaalta erakko luonne ja vietän aikaani ja tarvitsen yksinoloa paljon. Nuorempana tarvin paljon ystäviä ympärilleni ,mutta olen luopunut turhista ihmis..suhteista jotka syövät vain aikaa ja eivätkä anna mitään.
Kyllä on kiusattu ,mutta tiedätkö miten siihen reakoin.tappelemalla :D
kynsin hampain revittiin hiuksia päästä.Mutta näin.Lapsuuskaan ei ollut aina helppoa,siitä ei enempää. Mies..suhteiissa on muutama pitkä
taival takana en usko että he olisivat saaneet minussa mitään akressioita aikaan, olivat kilttejä ja huomaavaisia.Ei ole pahaa sanottavaa heissä. Voin vielä lopuksi sanoa,etten ole koskaan pettänyt ketään. Niin ja meinasi unohtua en ole teeskentelijä-
Jos halua tietää muista asioista niin sitten kerron kun sopiva hetki.
Ihan kuin minusta tuo aloituksen kuvaus. En ole enkeli enkä piru, vaan minusta löytyy nuo molemmat ja siltä väliltä. En halua olla ilkeä, vaan enimmäkseen olen kiltti, mutta turhautuminen helposti nostaa sen ilkeän pirun pintaan, jolloin saatan tänne palstallekin heittää suoria sanoja. Anteeksi... Välttelen kuitenkin taistelua, mielummin häivyn paikalta kuin alan "tappelemaan". Olen vähän kaksijakoinen luonteeltani, olenhan kaksonen horoskoopiltani. Pahana ihmisenä en itseäni pidä, toivottavasti se täällä kaipailemani mieskään ei ajattele minusta niin.
Lapsuuteni oli suht. onnellinen, vaikka käytännössä äitini kotiäitinä kasvatti koko sisarusparven, isä oli aina töissä, eikä juuri viettänyt aikaa meidän lasten kanssa. Jonkun verran ristiriitoja kotonani oli, esim. pettämistä yms. mutta noista sain tietää vasta aikuisiällä. Ihan hyvät välit on vanhempiin (ovat edelleen yhdessä) ja yhteyttä pidetään säännöllisesti.
Olin yläasteella koulukiusattu ja siitähän taisin joskus kaipaamalleni kertoakin. Henkistä laatua se oli muodoltaan se kiusaaminen. Ulkopuolelle jättämistä, v*ttuilua, matkimista, tavaroiden piilottelua, naureskelua selän takana (niin, että varmasti huomasin), ilmeilyä, merkitseviä katseita yms. Olin ujo ja hiljainen. En kulkenut ryyppäämässä nuorisopaikoissa kuten muut. Asuttiin syrjässä, joten ei sieltä oikein olisi päässytkään mihinkään.
Pojat ei minusta piitanneet koskaan, joten nuoruudessa ei ollut puhettakaan, että olisin seurustellut, pojat ilkkuivat vaan. Kun sitten ihastuin yhteen nuoreen mieheen, ilmeni, että hän olikin kiinnostunut kaveristani (sekoitti meidät toisiimme kun lähestyin häntä kirjeellä ja kirjoiteltiin jonkin aikaa, kunnes selvisi, että hän halusikin kaveriini yhteyden). Tulihan siinä hyväksikäytetty olo. Pahinta tässä on se, että poika oli samanniminen kuin se täällä palstalla kaipailemani mies... Ehkä olen yliherkkä kun nuoruuden kokemukset vaikuttavat vielä tänäkin päivänä.
Olen jonkin verran iän myötä saanut rohkeutta ja uskallan jo helpommin sanoa mielipiteeni ja kertoa tunteistanikin, mutta pelkään yhä pettymyksiä ihmissuhteissa. Ystäviä ei juurikaan ole, pintapuolisia tuttuja vain. Ei sellaista sydänystävää niinkuin joillakin. Ei elämää, olen vain elossa. En luota kehenkään 100%.
Se, mitä näet minussa, on peilikuvasi. Olemme samankaltaiset.
Valo voittaa pimeyden.
Miksi sinun pitäisi tuntea minut? Nytkö sinua kiinnostaa, kaikesta huolimatta?
Narsisti isäni kasvatti minut tälläiseksi,olen kaikkea tuota mitä kuvailet,hyvässä ja pahassa.En pysty luottamaan kehenkään ihmiseen.
Tunnen itseni erittäin hyvin. Olen kaikkea. Kontrollini kuitenkin toimii, se on minun vallassani mitä päästän pintaan milloinkin ja kuinka. Älä spekuloi, mieti liikaa. Varsinkaan muiden elämää, syitä, kokemuksia. Mä en aio pariutua, jos sellaistakin olet keksinyt miettiä :)
Jessus. Onneksi toi kuvaus ei kuulosta yhtään sopivalta, ja onneksi en tunne ketään, jonka voisi olettaa leikkivän mitään kotipsykologia minun suhteen. Hemmetti miten loukkaavaa spekulointia - tutustu ihmiseen niin saat selville mitä on tarjolla, tai älä sitten, jos se on niin kauhean työlästä tai vaikeaa.
Hänen seurassa olen erilainen kuin silloin kun olen yksin tai läheisten seurassa.
Hän tuo joskus minusta esille piirteitä, jolloin en pidä hänestä ja käyttäydyn huonosti. Hän tuo esille myös toisen puolen joka on parempi. Ilon, naurun, hellyyden, välittämisen. Joskus hän vaatii liikaa, en voi olla aina hänen mielensä mukainen ja väsyn, silloin en pidä hänestä.
Haluan olla vain oma itseni, jaksaa silloin kun jaksan, iloita silloin kun ilon aihetta on, surra kun on surun aihetta. En halua aina venyä hänen mielensä mukaan ja varoa hänen mielipahaansa kaikessa. Haluan olla vain oma itseni, ymmärtää hän sitä tai ei. Minulta on aina liikaa vaadittu ja nyt olen väsynyt vaatimuksiin. Siksi haluan tuoda esille sen mitä itse olen, mitä haluan. Olen aika vaatimaton, siihen olen kasvanut. Hän joko kunnioittaa sitä mitä olen ja ajattelee mitä on itse, tai hän ei kunnioita ja en jaksa enää häntä vaatimuksineen.
tuntomerkit viittaavat narsistiseen persoonallisuus-häiriöön. Loukkaantuu pienestä yms. Liian tuttu kuvaus narsistin ulkokuoresta, minkä hän näyttää kotinsa ulkopuolellla, sisäpuolelle et halua joutua, tai jos joudut, olet seuraava uhri.
Voi luoja... taas tätä narsisti-scheissee. Ap:lle sellainen vinkki että jos kiinnostaa niin tutustu siihen ihmiseen, ehkä hölmöintä pohtia täällä palstalla jotain tuntematonta ja vielä tehdä päätelmiä näistä viesteistä.
Eiköhän meissä jokaisessa ole se toinenkin puoli, joka ei ole nin herttainen. Älä ole liian ankara arvioidessasi häntä. Minä taas mietin, miksi pohdit niin kovasti hänen toista puoltaan. Oletko itse kokenut jotain sellaista, että sinun on vaikea luottaa ihmisiin ?
En. Enkä tiedä kuka sinä olet. Mutta koska sinun tekstisi sinun ajatuksistasi voisi kertoa minusta minun mielestäni niin vastaan. Ja teksti voisi olla myös erään minulle tärkeän ihmisen suusta / naputtelusta.
Koen olevani vähän kyynikko. Suljen ulos paljon ilkeää, koska mieli on rajallinen. Säilön paljon hyvää, koska se on elämän tarkoitus. Tasapaino olisi tärkeää, mutta... Kaikki liikuttaa ja tuntuu, mut en koe voivani osallistua olosuhteiden pakosta. Tahtoa on, mut ei mahdollisuutta. Ja se lamaannuttaa.
Mennyt on mennyttä, vaikka juuret sillä on syvällä sielussa vaikuttamassa.
Ole sinä, älä unohda ja nähdään :)