pahempaan kipsiin menen. Se kuuluu tietysti peittää, koska se on niin noloa. Kiinnostun kuitenkin eniten juuri niistä parhaimman näköisistä. Mikä siinä ulkonäössä on? Sitä ei haluta myöntää, mutta kaikki haluaa niitä parhaimman näköisiä ja arvostaa seurana eniten. Jotenkin se on väärin, mutta niin vain tapahtuu automaattisesti. Itsessään sitä ei halua nähdä, mutta jos itseään tarkkailee, sen huomaa todeksi välittömästi.
Mitä paremman näköinen, sitä
Vetovoiman laki
15311
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Onhan se kauneus tärkeää. Ja mä olen kaunosielu. Mutta jos luonne on liian ylpeä,
alkaa ongelmat. En nyt syytä sua ylpeäksi, mutta olen nähnyt tapauksia.
Kauneutta on kiva katsella; siitä tulee hyvälle tuulelle.
En tarkoita itseäni. Vaivaannun monesti kauniista kassaneidistäkin. Valitsen mieluummin ruman.
kaikkea ympärillä olevaa kaunista, ihmisissä en kuitenkaan ulkonäköön ihastu, vaan kokonaisuuteen, jossa kuitenkin sisäisellä kauneudella on se suurempi painoarvo.
Se on lopulta tärkeintä mitä sisältä on, mutta harva sitä kieltää etteikö se voi olla alullepaneva voima.
Ymmärrän, mutta...
Itsellä läheskään jokainen hyvännäköinen nainen ei herätä "mitään" mielenkiintoa. Olen jakanut pakkeja paljon. Jotkut harvat, ja ei ne yleensä ole edes ne paperilla kauneimmat, taas sitten saa ihan sukat pyörähtämään jalassa. Olen määritellyt heidät osastoon söpöt, joku vaan iskee meikäläiseen ihan täysin. Baarissa jos moinen tulee vastaan, niin kipsauksesta ei (yleensä) ole tietoakaan kun ei ole kuin innostus, ei vielä tunteita ja estot alhaalla.
Jos ei olla baarissa, niin näistä yleensä tulee niitä kenen kohdalla mä kipsaan eli ne harvat, joihin on ollut pidempiaikainen ihastus. Ne, joihin oikeesti ja tosissaan oon halunnut tutustua. Ihan jäässä olen, vaikka melkonen hulivili osaan olla. Ja pataanhan silloin tulee, kun ensin on kuikuillut ja jäätyillyt viikko/kuukausitolkulla ja lopulta menee hattu kourassa kyselemään ja toista ei vois vähempää moinen outolintufriikki kiinnostaa :D
Se mikä tekee kipsaamisen paljon todennäköisemmäksi on ikäero. Jos nainen on paljonkin nuorempi, niin iskee uskonpuute ja iskee pelko "tuomituksi tulemisesta". Silloinkin kun lähestyjä on nainen itse. Aina luulevat, että olen helposti 6v nuorempi kuin oikeasti olen... enkä ole valehdellut. Isot pojat on kyllä käskemyt, mutta en osaa.
Selvinpäin mä en osaa lähestyä ketään, ellei ole luontaista kontaktia tai ympäristöä. Oon saanu joskus ihan älytöntä silmäpeliä julkisissa tai sellaisia 10s suoria katseita kaupungilla ja vaan tyydyn hymyilemään takaisin korkeintaan.
Sulla on silti noin muuten elämä kunnossa? toisilla ei ja se vaikuttaa.
Niin mullakin.
No aika yksinäinen mä olen juuri nyt. Muuten ok, mutta niin iso pala puuttuu, että se tekee tästä elosta vähän hapokasta.
että isot pojat käskee sua valehtelemaan ikäsi nuoremmaksi?
Mulle kerran yksi mies valehteli ikänsä, ehkä juuri tuosta syystä että pelkäsi mitä mieltä iästänsä olen. Olin jo kiinnostunut hänestä, joten ikä-asia oli mulle yksi hailee. Mutta se kyllä jotenkin jopa loukkasi minua, kun jo muutaman kerran tavattuamme näin häneen henkkarinsa, ja siinä syntymävuosi olikin vallan muuta kuin mitä oli minulle ilmoittanut.
Suosittelen, että pysyt edelleen valitsemallasi rehellisellä linjalla.
Ääliö. Sisin ratkasee.
Ratkaisee ratkaisee, mutta ei se yksin riitä. Ääliö.
Arvostettavampaa se on, että henkilö tiedostaa ja myöntää itselleen suosivansa yksiä, kuin että kuvittelee olevansa yhdenlainen, mutta toimii käytännössä lopultakin raadollisemmin.
Voit kysyä itseltäsi, minkä näköisten ihmisten sisimpään et edes haluaisi nähdä.
Miten tuollaista voi kysyä kun ulkonäkö ei korreloi millään lailla sisimmän kanssa. Ulkonäkö on vain geenien kautta saatu ulkomuoto, ei siihen voi vaikuttaa eikä sillä ole tällöin itselleni merkitystä.
Voin jutella niitä näitä maailman komeimman miehen kanssa, jos hän ei vaan kolahda. Ulkonäkö ei ole se seikka, vaikka siihen ensin kiinnittää huomion, se on se tunne joka herää itsessä, jota ei voi raapia pois, se saa mun jalat väpättämään ja henkeä haukkumaan.
Alkukantaisuus?! Mun on jotenkin vaikea luottaa miehiin, joista näkyy kilometrien päähän, että ne on ulkonäön perässä... Mukavaa työpäivää!
Kyllä kaunista ihmistä voi ihailla sen kummemmin ihastumatta. Kun oman itsensä tuntee, niin osaa hakea omaan elämäänsä sellaista ihmistä, jolla on niitä samoja ajatuksia, samankaltainen huumori, jotain yhteistä harrastusta kenties, mutta sitä ei vaan löydä pelkän ulkokuoren perusteella. Ihminen voi olla kaunis, johon ihastut ja aikansa olet hänen kanssaan, mutta se kauneus voi menettää merkityksensä, kun huomaatkin ettei muuten natsaa yhteen ollenkaan.