Olen 20vuotta. Ja tämä on ehkä väärä palsta minulle, koska olen normaalipainoinen.162/62.
Mutta olen ihan rikki tämän syömisen kanssa..ajattelen koko ajan että pitäisi laihtua.Välillä paastoan ehkä viikonkin ja sitten taas sorrun syömään.Koulussa en pysty olemaan jos en syö ja kadehdin hyvännäköisiä ja hoikkia luokkakavereitani.Välillä onnistun pudottamaan painoani muutaman kilon, mutta sitten ne taas tulee takaisin, kun esim. menen kotiini ja äiti tekee hyvää ruokaa tai poikakaverini.
Tiedän että olen normaalipainoinen ja tuskin olisin onnellisempi laihempana. Mutta en tajua mikä siinä niin viehättää että jos olisin vaikka sen 55kiloa, niin olisin parempi ja kauniimpi.
Olen ollut koko elämäni jojo laihduttaja.
Nuorena 14vuotiaana olin hullujenhuoneella masennuksesta ja siellä lihoin silloisesta 57 lukemaan 86!! Elo olin todella lihava.
Kaksi vuotta kesti että sain tähän 62 ja se ei riitä vaikka lihavana ollessani ajattelin että jos olen 70 niin olen tyytyväinen.
Nyt syksyllä tämä painotarkkailu on pahentunut.
Olen pienellä ruualla ja poikakaverini kyselee mikä minulla on kun olen vaisu ja en syö.
Tämä on typerää, mutta halusin vain kertoa että ns.normaalipainoisellakin voi olla pahoja ongelmia
Hyvää syksyä kaikille ja voimia!!
Mutta olen ihan rikki tämän syömisen kanssa..ajattelen koko ajan että pitäisi laihtua.Välillä paastoan ehkä viikonkin ja sitten taas sorrun syömään.Koulussa en pysty olemaan jos en syö ja kadehdin hyvännäköisiä ja hoikkia luokkakavereitani.Välillä onnistun pudottamaan painoani muutaman kilon, mutta sitten ne taas tulee takaisin, kun esim. menen kotiini ja äiti tekee hyvää ruokaa tai poikakaverini.
Tiedän että olen normaalipainoinen ja tuskin olisin onnellisempi laihempana. Mutta en tajua mikä siinä niin viehättää että jos olisin vaikka sen 55kiloa, niin olisin parempi ja kauniimpi.
Olen ollut koko elämäni jojo laihduttaja.
Nuorena 14vuotiaana olin hullujenhuoneella masennuksesta ja siellä lihoin silloisesta 57 lukemaan 86!! Elo olin todella lihava.
Kaksi vuotta kesti että sain tähän 62 ja se ei riitä vaikka lihavana ollessani ajattelin että jos olen 70 niin olen tyytyväinen.
Nyt syksyllä tämä painotarkkailu on pahentunut.
Olen pienellä ruualla ja poikakaverini kyselee mikä minulla on kun olen vaisu ja en syö.
Tämä on typerää, mutta halusin vain kertoa että ns.normaalipainoisellakin voi olla pahoja ongelmia
Hyvää syksyä kaikille ja voimia!!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Heipsan Sini!
Kyllä sä selkeästi olet oikealla palstalla.
Ei syömishäiriö katso pelkästään painoa. Suurin merkitys on sillä, mitä ajattelee itsestään ja painostaan. Ja, että aiheuttaako ruoka ja syöminen ahdistusta.
Sun kannattaisi mennä hakemaan apua. Ei kannata jäädä kärsimään yksin!
Rohkeutta ja taistelutahtoa!
Ymmärrän sinua. Ihan oikeasti.
Miksi haluat olla laihempi? Itsesi vai muiden takia? Sinulla on poikaystävä, joka rakastaa&haluaa sinua juuri tuollaisena. :) Tiedän, että tiedät tämän kaiken.
Olet todellakin normaalipainoinen, mutta laihtumisesta sen verran, että tuolla paastoamisella et todennäköisesti laihdu. Ylipainoinen saattaa laihtuakin, mutta normaalipainoinen ei elimistön mennessä säästöliekille. Normaalipainoisen on mahdollista laihtua syömällä pieniä terveellisiä aterioita suhteellisen usein (ei yli 6 tunnin väliä ruokailuissa) ja liikkumalla (!).
Mutta vaikka laihtuisit, ei se sinua onnellisemmaksi tekisi.
Mulla itselläni on sama ongelma.olen normaali ja välillä pidän paastoja ja sitten taas sorrun syömään. pidän kyllä itseäni normaalina mutta toisaalta tuntuu että oon kauheen lihava. silloin kun olin joku 14 vuotias niin mulla oli jo tämä ongelma en syönyt mitää noin kuukauteen ja oksentelin aina pois kaiken mitä söin lisäksi liikuin salaa,porukat ei antanu liikkua kun laihduin ja en syönyt. nyt en ole ihan sellainen kuin silloin. se on todella rasitava tunne. sitten vielä häpeilen itseäni. olen pikkuhiljaa pääsemässä eroon tunteesta. Toivotaan että se tunne menee sultakin pois.