Täällä on yksi mies, joka kirjoittaa aivan mahtavia runoja. Tasoltaan "ammattimaisia ". Hänen runoistaan paistaa kokemus kirjoittamiseen sekä ajatteluun, että syvään pohdiskeluun.
Viihdyttäisit meitä enemmänkin runoillasi :)
Viihdyttäisit meitä enemmänkin runoillasi :)
Vastaukset 22
Vanhimmat
Copy paste
ei jaksa, mutta runoteokseni saapuu jouluksi kaupan hyllyille ;)
Taidat puhua itsestäsi? :)
Olet, sillä olen nainen.
Kai sillä nimiki on?
En tiedä sitä. Olisin vain lukenut hänen runojaan mielelläni lisää. Ne ovat niin elämyksellisiä :)
Taidat puhua minusta. Ja tiedoksi yllä olevalle: en copy-pastettele, kopioi.
Nauttisin, jos kirjoittaisit lisää. Nyt juuri on sellainen fiilis, että tekisi mieli sielun ja sydämen ravintoa, kiitos :)
tämmönen hänen syvä runo tänne, niin katotaan kuka sen kirjoitti.
Se löytyi jo. Oli tuo Weze. Unohdin hänen nimimerkkinsä. Täällä on paljon hyviä runoja, mutta minua puhuttelevat erityisesti hänen runonsa. Maksuasia.
tupii oor nat tupii....hau apaut thät?
Nauraminenkin on kivaa ;D
Decades after decades
there has been
people around you
coming and going,
but never staying.
You've seen thousands of faces,
facelike blank masks
without expressions,
smiles or grimaces.
Empty eyes in their hollow,
darkened holes
have been staring at you
just to avoid your.
Cold and warm hands
for touching,
hurting and caring
have brushed your skin
but have never really
stayed for comforting.
You try to reach
at least one of them
to make yourself
little more real,
and to know
does it feel same,
even close,
as emptiness
and loneliness do.
Trying to view yourself
through someone else's eyes
as you've been wanted to be seen.
You are whispering words,
full of love and hate
to the howling wind
just to hear
at least the echo of those words
you've always wanted to hear.
You are hurting and caring
your selfmade wounds
as someone else would do,
'cause it's the only way
to feel something real,
pain and salvation
between emptiness
and loneliness.
In a trap
of your very own
you try to understand
and to get rid off
all those traits
in your being,
that makes you who you are,
but for nothing.
And everytime
you allow someone
to come closer,
into your skin and to your arms,
into your breath
and next to your heart,
you are so scared to be
left alone again,
that you retreat.
To avoid abandonment
and hurting them,
you choose to recede farther
from them again,
to keep your vulnerable heart safe,
in a chest of loneliness
and your fragile soul hide
somewhere in the emptiness.
Weze 2012
Kielitaitoni ovat olemattomat. Saisimmeko myös suomeksi kirjoitettuja runoja tai runon ? Sen verran kuitenkin ymmärsin, että oli kyllä hieno runo sinulta jälleen :)
Ilman Sinua
Katoaisin hetkeen
aatosten suohon
viipyisin unohtuen
unen autereeseen.
Haihtuisin valoon
harmaisiin sävyihin,
tummiin hetkiin
ennen aamun kajoa.
Sulautuisin virtaan
pyörteiden syliin,
kylmiin kynsiin
tunteiden hautaan.
Sokeutuisin näkemästä
kauneuden lumon,
katseiden kääntyvän
kuin pimeästä pois.
Kuulisin vain kaiut
ajatusteni aaveet,
harsojen lailla
tuulessa kahisevat.
Vaipuisin unhoon
kuin laonnut korsi,
ryömien piiloon
pellon syvään alhoon.
Ilman sinua,
ei minua kukaan poimisi
ohdakkeeksi hiuksiinsa,
harjaisi illalla varoen pois,
vain aamulla takaisin
laittaakseen.
Weze 2012
Toive
Kaatavat vedet
maahan.
Kasveille sanovat
antavansa.
Laupeita ovat
olevinaan
ja sylkevät perään.
Mustan kissan
väittävät nähneensä,
vilahtaneen.
Minulta se
jää aina
näkemättä.
Katson, maahan,
janoisen hiekan
nielevän veden
viimeiseen pisaraan.
Olisinpa
vesi.
Olisivatpa he
hiekka.
Weze 2013
Sielun ja sydämen sykähdyttävin hetki on ollut tavata hänet
Hänet aistin omakseni ja syliini vain kietoa tahtoisin
Tahtoisin niin , mutta yksin taidan tuon tunteen kanssa olla
Olla kahden , ilman häiriötekijöitä.
Kahden suudelmilla kaipuun tuomat surut ja murheet poistaisimme
Kaikki ikävä mielistämme haihtuisi pois
suudelma kerrallaan ne katoaisivat ja mielemme täyttäisi
onnellisuus , rakkaus , hellyys
mielen ja sydämen yhteys kahden ihmisen välillä
Tämä runo on alunperin kirjoitettu lyriikaksi. Aiheena on viha, pahuus, sota, julmuus, toivottomuus, katkeruus ja niiden jatkuminen sukupolvelta toiselle, sekä tunteiden ristiriita.
Runoa ei ole kirjoitettu kenellekään yksittäiselle ihmiselle vihan tai katkeruuden vallassa, vaan yrityksenä, synkkänä ja ahdistavana matkana, sodissa julmuuksia tekevien mielenmaisemaan ja kalpeana kuvauksena siitä, millaisena sen kuvittelen heille avautuvan.
Jonkinlaisena oppaana tällä synkeällä matkalla olivat Balkanin sotaan ja Afrikan eri maiden kansanmurhiin osallistuneiden sotilaiden ja heidän komentajiensa haastattelut, kirjoitelmat ja muistelmat, sekä dokumentit näistä tapahtumista.
Surujen siittäjä
I
Alta
hallan nuoleman niityn
silmästä
usvan peittämän suon
minä tulen.
Sydämestä
sakean polttavan savun
pyörteistä
mustana vellovan veden
minä tulen.
Tuhkasta
hävityn sodan häpeän
kohdusta
raa'asti raiskatun lesken
minä tulen
II
Sinne saattajatta saavun
missä
pellot eivät satoa kanna
missä
toivo on suon silmään syötetty
Sinne saattajatta saavun
missä
katkera savu keuhkoja raastaa
missä
joen kita venhon nielee
Sinne saattajatta saavun
missä
hävinneet eivät armoa koe
missä
äidit häpeässä lapsensa hautaavat
III
Siellä
minä teille
käteni ojennan
ja
sylini avaan
Siellä
minä kanssanne
tuskaanne kärsin
ja
veriset kyyneleet vuodatan
IV
Enkä ole muuta vailla
kuin
nälkänne syötäväkseni
epätoivonne valokseni
tuskanne nautinnokseni
menetyksenne saatavikseni
koettelemuksenne voitokseni
häpeänne ylpeydekseni
V
Minä olen
ahneet hallayöt
suon pohjaton silmä
kuristava savu
petollinen pyörre
poltettu maa
kunnian viejä
Minä olen
armoton armahtajanne
surujenne siittäjä
Ja minä
vieraaksenne tulen
taloksi asetun
Ja te vielä kiitätte.
Weze s.a
Julkaistu aiemmin S24 "Viha"-palstalla
Pidän hirveästi runoistasi Weze. Niissä on syvää ajattelua. Ei vain omassa rakkauden huumassa kirjoitettuja, vaan ottaa huomioon muidenkin henkisen tuskan. Runosi koskettavat minua syvästi. Tuo edellinen oli todella myötäelävä. Runoissasi kuvastuu herkkyytesi aistia toisen tunnetilat. Tuot ne hienosti valoon. Kirjoitit, että "surujen silittäjä " on kalpea kuvaus siitä, mitä tilanne heille saattoi avautua. Mielestäni Hienosti sanottu ja ymmärretty. He tunsivat varmasti niin paljon, ettei sitä voi kirjoittaa, mutta tunne siitä välittyy runossasi. Kiitos
Ohoh.. Aluksi täytyy todeta, etten ole tottunut tuollaisiin kehuihin, joten vähän sanattomaksi vetää. Kiitos. Kauniisti sanottu, "joissa on syvyyttä".
Osut aivan oikeaan siinä, että minulla on herkkyyttä aistia toisten ihmisten tunnetiloja. Se ei ole ollut aina siunaus. Se on ollut myös suunnaton taakka. Varsinkin kulttuurissa, jossa perinteisesti miehen ei ole ollut soveliasta olla tunneherkkä, saati osoittaa empatiaa, ymmärrystä ja myötätuntoa toisia kohtaan. On viisaampaa olla hiljaa. Varsinkin, jos ulkoinen habitus ja sisäinen maailma eivät kohtaa ihmisten mielikuvien mukaisesti. Ikäänkuin sanat tulisivat väärän ihmisen suusta. Tiedän, että se herättää ihmisissä negatiivisia tunteita, aivan kuin heitä olisi petetty. Joskus tosin myös ihastusta. Täällä sitä taakkaa ei ole. Sanat joko koskettavat, tai eivät. Koskettaessaan ne herättävät niitä tunteita, jotka sen henkilön persoonassa, siellä syvällä, piilossa muiden katseilta, ovat vallitsevia. Toiset kohtaavat tunteensa, toiset kieltävät.
Itse en osaa sanoa kuin, että: kohdatkaa tunteenne, miettikää mistä ne tulevat, mikä ne herättää, ja miksi? Uskon, että jokainen osaa kirjoittaa runoja, jotka koskettavat. Täytyy vain mennä tarpeeksi syvälle tunteeseen, syvemmälle kuin uskaltaa ja antaa tunteen kirjoittaa itsensä paperille. Ei ole sääntöjä, kielioppia tai rakennetta, joita ei saa rikkoa. On vain tunne. Ja jos sanoja ei löydy, kokeile jotain muuta.
Ja sitten vain odotellaan niitä tänne ;)
Ajattelen samoin, että jokainen osaa kirjoittaa runoja, oman itsensä näköisiä. Olen kirjoittanut tänne useitakin runoja. Mutta en ole kirjoittanut mitään koskaan muistiin. Kirjoitan vain ihan suoraan tänne. Usein ajattelen, etteivät ne ole edes runoja, vaan suoraa tunteideni ilmaisua.Heittäytymistä.
Kuule, tein sinulle oman aloituksen. Kysyin siinä, voisitko kirjoittaa vielä sen runon, jossa lopussa mainitsit jotain siihen tyyliin kuin " mies ja koira" ? Haluaisin elää ne tunteet uudelleen :)
Nosta ylös lepäävät kätesi, ota kännykkä voimattomiin sormiisi ja näppäile numeroni.