On hyvin vaikea sanoa, miten suomi voisi pärjätä kilpailussa tai miten maailma tulee muuttumaan automatisaation seuraavan vallankumouksen jälkeen, jolloin useita tavallisia työpaikkoja (siis kokonaisia aloja) katoaa, eikä pelkästään Suomesta, vaan lopulta myös kiinasta ja muualta koneiden tehdessä työt paremmin ja halvemmalla.
Suomen ongelmia ovat: pieni harvaanasuttu maa, jossa logistiikka maksaa maltaita jo muutenkin ja ympäristö- ja polttoaineverojen takia vieläkin enemmän. Itämeri oli haitta jo aiemminkin, mutta nyt kun Satu Hassi sai normaalin virkamieskäytönnön ohitse ujutettua rikkidirektiivin ja loi viennille kokonaan uuden riippakiven tuhoamaan työpaikkoja , on itämerestä tullut suomelle vallihauta. Toki tilanteeseen vaikuttaa myös se, että iso naapurimaamme ei ole normaali valtio jonka kanssa voisi tehdä yhteistyötä. Harvaanasutuksessa ongelmana taas on se että tuotanto on hajanaista, osaajia ei riitä vaikka niitä lukumääräisesti on (ovat pilkkoutuneet sinne tänne), synergiahyöty jää saamatta ja Suomi ei myöskään vaikuta kovin selvältä alueelta, johon ulkomaiset firmat voisivat sijoittaa rahaa - suomi on liian hajanainen. Suomella ei myöskään ole sellaista mainetta kuin saksalla tai sveitsillä, eikä designimmekaan ole kovin kummoista vaikka sitä sisäänpäin yritetään hehkuttaa (verratkaapa vaikka tanskalaiseen)
Jos haluttaisiin pärjätä varmimmin, valtaosan suomalaisista tulisi asua yhdessä modernissa kaupungissa ja suurin osa maata olisi luonnonvaraista. Suuren kaupungin ulkopuolella asuisivat lähinnä jotkin maanviljelijät ja turistikohteiden työntekijät. Kun yritykset toimisivat valtavilla yritysalueilla kaupungin ohessa, niiden olisi helppo tehdä yhteistyötä, tavara siirtyisi niiden välillä melkein ilmaiseksi nykyiseen verrattuna, eri alojen huippujen olisi helppo toimia jopa useassa firmassa yhtä aikaa eri projekteissa, työvoiman liikkuvuus olisi erinomaista (ei tarvitse muuttaa töiden perässä, vaan työpaikat olisivat siellä missä ihmisetkin), tieverkko kutistuisi varmaan sadasosaan nykyisestä säästäen valtavasti kuluissa ja tiet olisi nykyvaroilla mahdollista pitää hienossa kunnossa. Energian siirtokulut olisivat naurettavia lyhyillä matkoilla ja toiminnan keskityttyä kaupungilla olisi myös vaurautta, joka näkyisi hyvänä ylläpitona ja siisteytenä. Yritysten kannattavuus olisi parempaa koska asiakkaita olisi runsaasti ja pienetkin marginaalituotteita myyvät yritykset pärjäisivät (näitä syntyisi runsaasti nykyiseen verrattuna), koska 5 miljoonan kaupugista löytyy tarpeeksi asiakkaita vaikka pelkästään nappeihin erikoistuneelle liikkeelle, kun taas parinkymmenen tai vaikka sadan tuhannen asukkaan kaupungista ei löydy niin montaa ostajaa, että myynti riittäisi vuokriin ja palkkoihin.
Keskittymisen lisäksi kansalaiset tulisi saada arvostamaan työnsä jälkeä ja ymmärtämään jokaisen yksilön merkittävä rooli siinä, miltä maa ja sen tuotteet vaikuttavat ulkomaisten (ja kotimaistenkin) asiakkaiden silmissä.
Ympäristöä ei pidä tuhota, mutta kilpailussa millään maalla - ainakaan niin monessa suhteessa hankalalla kuin Suomi - ei ole todellakaan varaa olla mikään suunnannäyttäjä, eikä edelläkävijä. Edelläkävijä maksaa oppirahat kovimman kautta. Fiksummat tulevat perässä jos jokin toimii. Suomen "ympäristönsuojelun" malli on niin toimimaton, että hävettää ja jumalattoman kallis kansalaisille.
Vanhenevan väestön takia maahanmuuttoa tulisi tukea, mutta vain niiltä alueilta, joilta saadaan työllistyvää työvoimaa. Suomen huoltotasetta ei korjaa edes miljoona "rikkaan kulttuurinsa" piinaamaa pitsanvääntäjää.
Suomen ongelmia ovat: pieni harvaanasuttu maa, jossa logistiikka maksaa maltaita jo muutenkin ja ympäristö- ja polttoaineverojen takia vieläkin enemmän. Itämeri oli haitta jo aiemminkin, mutta nyt kun Satu Hassi sai normaalin virkamieskäytönnön ohitse ujutettua rikkidirektiivin ja loi viennille kokonaan uuden riippakiven tuhoamaan työpaikkoja , on itämerestä tullut suomelle vallihauta. Toki tilanteeseen vaikuttaa myös se, että iso naapurimaamme ei ole normaali valtio jonka kanssa voisi tehdä yhteistyötä. Harvaanasutuksessa ongelmana taas on se että tuotanto on hajanaista, osaajia ei riitä vaikka niitä lukumääräisesti on (ovat pilkkoutuneet sinne tänne), synergiahyöty jää saamatta ja Suomi ei myöskään vaikuta kovin selvältä alueelta, johon ulkomaiset firmat voisivat sijoittaa rahaa - suomi on liian hajanainen. Suomella ei myöskään ole sellaista mainetta kuin saksalla tai sveitsillä, eikä designimmekaan ole kovin kummoista vaikka sitä sisäänpäin yritetään hehkuttaa (verratkaapa vaikka tanskalaiseen)
Jos haluttaisiin pärjätä varmimmin, valtaosan suomalaisista tulisi asua yhdessä modernissa kaupungissa ja suurin osa maata olisi luonnonvaraista. Suuren kaupungin ulkopuolella asuisivat lähinnä jotkin maanviljelijät ja turistikohteiden työntekijät. Kun yritykset toimisivat valtavilla yritysalueilla kaupungin ohessa, niiden olisi helppo tehdä yhteistyötä, tavara siirtyisi niiden välillä melkein ilmaiseksi nykyiseen verrattuna, eri alojen huippujen olisi helppo toimia jopa useassa firmassa yhtä aikaa eri projekteissa, työvoiman liikkuvuus olisi erinomaista (ei tarvitse muuttaa töiden perässä, vaan työpaikat olisivat siellä missä ihmisetkin), tieverkko kutistuisi varmaan sadasosaan nykyisestä säästäen valtavasti kuluissa ja tiet olisi nykyvaroilla mahdollista pitää hienossa kunnossa. Energian siirtokulut olisivat naurettavia lyhyillä matkoilla ja toiminnan keskityttyä kaupungilla olisi myös vaurautta, joka näkyisi hyvänä ylläpitona ja siisteytenä. Yritysten kannattavuus olisi parempaa koska asiakkaita olisi runsaasti ja pienetkin marginaalituotteita myyvät yritykset pärjäisivät (näitä syntyisi runsaasti nykyiseen verrattuna), koska 5 miljoonan kaupugista löytyy tarpeeksi asiakkaita vaikka pelkästään nappeihin erikoistuneelle liikkeelle, kun taas parinkymmenen tai vaikka sadan tuhannen asukkaan kaupungista ei löydy niin montaa ostajaa, että myynti riittäisi vuokriin ja palkkoihin.
Keskittymisen lisäksi kansalaiset tulisi saada arvostamaan työnsä jälkeä ja ymmärtämään jokaisen yksilön merkittävä rooli siinä, miltä maa ja sen tuotteet vaikuttavat ulkomaisten (ja kotimaistenkin) asiakkaiden silmissä.
Ympäristöä ei pidä tuhota, mutta kilpailussa millään maalla - ainakaan niin monessa suhteessa hankalalla kuin Suomi - ei ole todellakaan varaa olla mikään suunnannäyttäjä, eikä edelläkävijä. Edelläkävijä maksaa oppirahat kovimman kautta. Fiksummat tulevat perässä jos jokin toimii. Suomen "ympäristönsuojelun" malli on niin toimimaton, että hävettää ja jumalattoman kallis kansalaisille.
Vanhenevan väestön takia maahanmuuttoa tulisi tukea, mutta vain niiltä alueilta, joilta saadaan työllistyvää työvoimaa. Suomen huoltotasetta ei korjaa edes miljoona "rikkaan kulttuurinsa" piinaamaa pitsanvääntäjää.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Eli muutetaan kaikki 80km säteelle Helsingistä mutta mitä me tehdään koko muun Suomen alueelle? Myydäänkö "ylimääräinen" maa-alue tarjouskilpailun perusteella vaikka Norjalle tai Ruotsille? Venäjälle ei ainakaan.
Ei kun annetaan olla luonnontilassa niissä paikoissa, joihin turisteja ei saada houkuteltua, jotka ovat liian kaukana paperitehtaista ja joissa ei viljellä maata. Ruuan hinta tulee tulevaisuudessa nousemaan, jolloin maanviljelystä voi tulla jälleen kannattavaa liiketoimintaa. Suomessa on huono ilmasto, mutta maata riittää viljelyyn myyntitarkoituksissakin. Ilmastonmuutos voi myös pidentää kasvukautta.
Helsinki ei ole kovin toimiva vaihtoehto viidelle miljoonalle. Päinvastoin pitäisi tehdä historiaa ja perustaa uusi kaupunki tyhjästä. Samalla katoaisivat historian taakka kun autotiet mitoitettu alunperin hevoskärryjä varten. Paras kaupunki saadaan rakennettua tyhjältä pöydältä, kun ei tarvitse saada sitä sopimaan yhteen minkään jo olemassaolevan kanssa. Helsingistä voi toki tulla uuden pääkaupungin kaupunginosa.