Mistä se johtuu et aina, kun tapaa uuden ihmisen se ihminen vaan loppujen lopuksi alkaa kiusaamaan niinkuin muutkin? Miksi niiden ystävien löytäminen on niin vaikeaa? MInkälaiseksi pitäisi muuttua että kelpaa muille ihmisille? Onko kukaan ollu/on samanlaisessa tilanteessa? Onko kellään annettavana minkäänlaisia neuvoja miten tästä noidankehästä pääsee pois? Minkälainen pitää olla että ihmiset tykkää? paljon kysymyksiä..=) Kiitos sille joka jaksaa vastata..
Neuvoja ystävystymiseen...?
Tibon
5725
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos alat esittään jotain muuta ,mitä olet niin sen kyllä huomaa. Toi neuvo, että ole oma itsesi on kyllä tosi kliseinen, mutta niin se vaan menee.
Ei sussa oo mitään vikaa, vaan se vika on niissä kiusaaja ystävissä.Sellaset jotka kiusaa ei ole ystäviä mielummin kannattaa olla vaikka yksin!
Ei pidä antaa muiden mielipiteiden vaikuttaa siihen mitä ajattelee itsestään. Loppujen lopuksi olet kaikkea sitä, mitä ajattelet itsestäsi. Vain sillä on väliä.. siks kannattaa hakeutua pois ilkeiden ihmisten seurasta!
Ihmisiä on niin paljon, että aivan varmasti löytyy samanhenkisiä kavereita jokaiselle. Heitä on vain vaikea löytää.
Hmmmm...olen ollut samassa tilanteessa. Nykyään kun olen ikääntynyt -hih-, olen alkanut miettimään että oma seura on paras seura. Niin kauan kunnes itsekin alkaa itseään kiusaamaan moisilla ajatuksilla. Voin kertoa, että kun itse on tyytyväinen itseensä edes jollain tavoin kunnolla, se ulkokuorikin muuttuu hieman toisenlaiseksi. Teininä nyt monilla tuo järki ei päässä pysy tai ei siellä ole edes vielä vieraillut. Ei kaikkien tarvitse kaikista tykätä! Sen kun oppii ymmärtämään, huomaa että ihmisiä voi tulla luokse ihan odottamattomissa tilanteissa. Anteeksi kun kirjoitan näin ympäripyöreitä, mutta itse opiskelen korkeakoulussa ja en ole vielä moneenkaan ekavuotiseen opiskelijaan törmännyt jolla olisi jalat maassa. En osaa oikein enempää, kun en tiedä yhtään onko probleemasi yleinen vai tilannekohtainen.
Kiitos molemmille vastauksista. =) On mukavaa (ehkä väärä sananvalita?) huomata, että en ole ainoa tässä tilanteessa. Joskus se vaan tuntuu niin vaikealta koko elämä. Mut eiköhän se tästä.. Jos kellään on lisää neuvoja yms. niin niitä kuulen mielelläni lisää.. =)
Itsekin opiskelen korkeakoulussa, ja vaikka on jo kolmas vuosi menossa, niin en tunne ketään edes etunimellä :) Itse asiassa minulla ei ollut yhtään ystävää, kaveria tai tuttavaa yläasteen jälkeen. Mutta ehkä näin parempikin.
En osaa antaa neuvoja :( Toivottavasti muut antaa niitä vielä lisää :)