Jättipä aamuöinen uni kylmät väreet pintaan. Oikeastaan tämä uni varmaan katkesi jossain kohtaa ja jatkui myöhemmin, vaikka olisin toivonut sen jo ahdistavuutensa vuoksi loppuvan. Olen vanhempieni kanssa hyvissä väleissä oikeassa elämässä emmekä riitele juuri ollenkaan.
En muista unen alkua kunnolla. Tiedän sen, että olimme lapsuuteni talvikodissa jossa vanhempani nykyäänkin asuvat. Meitä oli ainakin isä, äiti, minä, mieheni ja toinen lapsistani, ehkä molemmatkin. Koko unen ajan äitini oli omituisen hiljainen ja omituinen taustahenkilö, mieheni kuin joku hiljainen poliisi velvollisuutensa minun käskyjeni mukaan hoitaen, isä oli ylpeä ja kukkoileva, itse olin hirvittävän päällekäyvä ja koin asiakseni saada isäni tuomiolle vaikka väkisin, halusin häpäistä hänet.
Isäni oli tehnyt jotain todella pahaa, mutta juuri se osa pyyhkiytyi pois, että mitä tapahtunut, jotenkin koen sen liittyneen lapsiini. Olin hänelle kuitenkin todella vihainen ja häneen pettynyt. Halveksin häntä tekonsa tähden. Minä, äitini ja mieheni otimme isäni kiinni ja sidoimme hänet vatsalleen alasti saunan alimpaan portaaseen ja aloimme itse saunomaan. Teon oli tarkoitus häpäistä isäni. Muistan kaataneeni saunassa kiulusta kylmää vettä hänen selkäänsä "hupsista, kun kaatui"-tyyppisesti. Hänen ylitseen myös käveltiin kuin alalauteen kautta normaalistikkin. Koko saunomisen ajan koetimme saada isästäni irti tietoa missä ovat hänen aseensa joita jostain syystä oli useita ja erilaisia, tämä aseasia tuntui jostain syystä hirveän voimakkaana unessa - me tivasimme, isäni vastaili "ette tule koskaan löytämään niitä kaikkia" jne. Olimme päättäneet omavaltaisesti, että isäni pitää teloittaa ampumalla. Saunan jälkeen toinen lapsistani (taapero) oli kadonnut ja löytänyt yhden kätketyn aseen yläkerrasta vanhan huoneeni kaapista ja ampui sillä vahingonlaukauksen, ei kuitenkaan osunut itseensä, mutta säikähdykseni oli valtava. Se on varmaan ainoa asia mitä lapsistani unessa oikeastaan näin kunnolla. Kaikkien pukeuduttua jokseenkin arkisissa tunnelmissa mieheni lähti pihalle autokatokselle tarkoituksenaan teloittaa isäni ampumalla, muistan katsoneeni ikkunasta miten niska lysyssä ja murheissaan mieheni teki taivaltaan katokselle. Isäni astui ulko-ovesta portaille ja kaivoi povitaskustaan pienen vanhan pistoolin (sanoi sen nimeksi jonkun Marxwell II tai jotain sinnepäin) ja painoi piipun leukansa alle. Unen tunnelma muuttui epätoivoiseksi. Yhtäkkiä en tahtonutkaan enää isäni kuolevan vaikka ensin olin asiaa ajanut lähes kiivaimmin. Koetin puhua hänelle järkeä ja kutsua äitiä ja miestäni apuun, kumpikaan ei tehnyt elettäkään. Koetin saada isäni vakuuttumaan ettei itsensä tappaminen tai teloitus ylipäätään olisi tarpeen. Isä oli muuttunut vastuunsa kantavaksi ja tekojaan häpeäväksi mieheksi ja sanoi että päättää tässä tilanteessa päivänsä mieluiten itse kunniansa tähden. Hän ei lähes edes suostunut viimeiseen halaukseen, kun luuli minun vihaavan häntä, osasyynä oli myös se ettei hän halunnut kuorensa murenevan nähtemme. Lopulta sain kuitenkin halata häntä viimeisen kerran, minä itkin ja anelin, hän tuntui kylmältä ja etäiseltä. Sen jälkeen vastusteluistani huolimatta ulko-ovi välillämme sulkeutui ja kuulin vain yksinäisen laukauksen oven takaa ennen kuin ehdin suojata korvani.
Heräsin unestani itkien.
En muista unen alkua kunnolla. Tiedän sen, että olimme lapsuuteni talvikodissa jossa vanhempani nykyäänkin asuvat. Meitä oli ainakin isä, äiti, minä, mieheni ja toinen lapsistani, ehkä molemmatkin. Koko unen ajan äitini oli omituisen hiljainen ja omituinen taustahenkilö, mieheni kuin joku hiljainen poliisi velvollisuutensa minun käskyjeni mukaan hoitaen, isä oli ylpeä ja kukkoileva, itse olin hirvittävän päällekäyvä ja koin asiakseni saada isäni tuomiolle vaikka väkisin, halusin häpäistä hänet.
Isäni oli tehnyt jotain todella pahaa, mutta juuri se osa pyyhkiytyi pois, että mitä tapahtunut, jotenkin koen sen liittyneen lapsiini. Olin hänelle kuitenkin todella vihainen ja häneen pettynyt. Halveksin häntä tekonsa tähden. Minä, äitini ja mieheni otimme isäni kiinni ja sidoimme hänet vatsalleen alasti saunan alimpaan portaaseen ja aloimme itse saunomaan. Teon oli tarkoitus häpäistä isäni. Muistan kaataneeni saunassa kiulusta kylmää vettä hänen selkäänsä "hupsista, kun kaatui"-tyyppisesti. Hänen ylitseen myös käveltiin kuin alalauteen kautta normaalistikkin. Koko saunomisen ajan koetimme saada isästäni irti tietoa missä ovat hänen aseensa joita jostain syystä oli useita ja erilaisia, tämä aseasia tuntui jostain syystä hirveän voimakkaana unessa - me tivasimme, isäni vastaili "ette tule koskaan löytämään niitä kaikkia" jne. Olimme päättäneet omavaltaisesti, että isäni pitää teloittaa ampumalla. Saunan jälkeen toinen lapsistani (taapero) oli kadonnut ja löytänyt yhden kätketyn aseen yläkerrasta vanhan huoneeni kaapista ja ampui sillä vahingonlaukauksen, ei kuitenkaan osunut itseensä, mutta säikähdykseni oli valtava. Se on varmaan ainoa asia mitä lapsistani unessa oikeastaan näin kunnolla. Kaikkien pukeuduttua jokseenkin arkisissa tunnelmissa mieheni lähti pihalle autokatokselle tarkoituksenaan teloittaa isäni ampumalla, muistan katsoneeni ikkunasta miten niska lysyssä ja murheissaan mieheni teki taivaltaan katokselle. Isäni astui ulko-ovesta portaille ja kaivoi povitaskustaan pienen vanhan pistoolin (sanoi sen nimeksi jonkun Marxwell II tai jotain sinnepäin) ja painoi piipun leukansa alle. Unen tunnelma muuttui epätoivoiseksi. Yhtäkkiä en tahtonutkaan enää isäni kuolevan vaikka ensin olin asiaa ajanut lähes kiivaimmin. Koetin puhua hänelle järkeä ja kutsua äitiä ja miestäni apuun, kumpikaan ei tehnyt elettäkään. Koetin saada isäni vakuuttumaan ettei itsensä tappaminen tai teloitus ylipäätään olisi tarpeen. Isä oli muuttunut vastuunsa kantavaksi ja tekojaan häpeäväksi mieheksi ja sanoi että päättää tässä tilanteessa päivänsä mieluiten itse kunniansa tähden. Hän ei lähes edes suostunut viimeiseen halaukseen, kun luuli minun vihaavan häntä, osasyynä oli myös se ettei hän halunnut kuorensa murenevan nähtemme. Lopulta sain kuitenkin halata häntä viimeisen kerran, minä itkin ja anelin, hän tuntui kylmältä ja etäiseltä. Sen jälkeen vastusteluistani huolimatta ulko-ovi välillämme sulkeutui ja kuulin vain yksinäisen laukauksen oven takaa ennen kuin ehdin suojata korvani.
Heräsin unestani itkien.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.