Täällä on joskus asiallista keskustelua, mutta eritäin usein asiatonta. Ihmisiltä, jotka vain vetkuttelevat ongelmiensa suossa ja eivät edes halua parantua. Vetävät pään täyteen lääkärin määräämiä mömmöjä ja viinaa päälle. Nukkuvat kellotaulun ympäri, eivät opiskele, eivät käy töissä.
Ihminen voi kuitenkin tehdä myös itse paljon ona hyvinvointinsa eteen. Mitä nuorempi ihminen on, sitä enemmän hänellä on mahdolisuuksia. Nuorena sitä ei tajua, vanhana on monet asiat myöhäisiä.
Ei kannata heittää elämäänsä hukkaan!
En lainkaan väheksy mielenterveysongelmia, koska painin itsekin niiden kanssa jatkuvasti. Mutta yritän samalla pitää yllä sitä terveyyä puolta itsessäni, jotta jonkinlainen tasapaino säilyisi. Enkä ajattele itseäsi sairaana, vaikka sairaudentunto on toisinaan kova. Mietin, miten tästä päästään eteenpäin.
Aika kuluu, ei kannata antaa ajan kulua hukkaan!
Ihminen voi kuitenkin tehdä myös itse paljon ona hyvinvointinsa eteen. Mitä nuorempi ihminen on, sitä enemmän hänellä on mahdolisuuksia. Nuorena sitä ei tajua, vanhana on monet asiat myöhäisiä.
Ei kannata heittää elämäänsä hukkaan!
En lainkaan väheksy mielenterveysongelmia, koska painin itsekin niiden kanssa jatkuvasti. Mutta yritän samalla pitää yllä sitä terveyyä puolta itsessäni, jotta jonkinlainen tasapaino säilyisi. Enkä ajattele itseäsi sairaana, vaikka sairaudentunto on toisinaan kova. Mietin, miten tästä päästään eteenpäin.
Aika kuluu, ei kannata antaa ajan kulua hukkaan!
Vastaukset 31
Vanhimmat
Ihmiset olisivat terveempiä, kun he olisivat syömättä neurolepteja. Kukaan ei niitä kenenkään kurkkuun kaada avohoidossa.
On paha mennä sanomaan ihmisille: tee jotain itse. Kun ihmisiä on sukupolvesta toiseen passiivisina, sossun asiakkaina ja ketju jatkuu. Siihen tulevat helposti mielenterveysongelmat mukaan, kun kiskotaan viinaa ja lääkkeitä ja on liikaa aikaa eikä mitään tekemistä.
Jos on tullut psykiatrian totaalisesti raiskaamaksi niin on hyvin vaikea mennä eteenpäin.Aivot vaurioituneet ja krooninen unettomuus päällä koko ajan.
En käytä alkoholia kuin kerran viikossa ja ainoana lääkkeenä melatoniini josta ei paljon apua.
"Kuin" kerran viikossa?? Alkoholin yksi yleisimmistä haitoista on unettomuus. Unettomuus voi jatkua kuukausia juomisen lopettamisen jälkeen.
Ainoastaan alkoholin avulla saan nukuttua edes kerran viikossa kunnolla eli unettomuus ei johdu alkoholinkäytöstäni.Olen täysin vakuuttunut siitä että erinäiset psyykelääkkeet sekoittivat minun aivokemiat pysyvästi,sieltä löytyy syy unettomuuteeni.Tuon teorian psykiatrit torjuivat ehdottomasti.
Tätä samaa on jatkunut jo kymmenisen vuotta...
Kirjoitin, että unettomuus jatkuu juomisen lopettamisen jälkeen, ei sen aikana. Unettomuus on siis vieroitusoire, todella yleinen sellainen, joka tietenkin katoaa kun juo alkoholia.
Itse lopetin juomisen pari kuukautta sitten ja unettomia öitä on sen jälkeen riittänyt. Tosin tilanne on jo parempi kuin alussa, nukun sentään välillä jo ehkä liiankin hyvin. Samoin sosiaalinen fobiani ja jatkuva ahdistus on hävinnyt lähes täysin. Ennen sain ne katoamaan alkoholilla kuten sinä unettomuutesi. Nyt ymmärrän että ne olivatkin vain vieroitusoireita. En ollutkaan päästäni vialla. Vastaavia tarinoita on paljon esimerkiksi päihdelinkin sivuilla. Enkä ollut mikään rapajuoppo, vaan vain viikonloppuisin oli tapana vetää kunnon kännit.
"Mitä nuorempi ihminen on, sitä enemmän hänellä on mahdolisuuksia. Nuorena sitä ei tajua, vanhana on monet asiat myöhäisiä."
ööö..tarkennatko tämän?
Kyllä itseasiassa väitteesi menee kyllä toisinpäin... nuorena ei ole varaa toteuttaa montaakaan suurta asiaa, eikä viisautta.. vanhana tai oikeasti aikuisena on varaa toimia sekä uskallusta.
Tarkoitin sitä, että nuori tuhlaa aikaa, jonka voisi käyttää itsensä hyväksi. Se on varmaankin sama minkä sinä sanoit hieman toisin eli että ei ole viisautta. Puuttuu elämänviisaus siitä, että kaikki minkä tekee itsensä hyväksi kasvaa korkoa, laajentaa mahdollisuuksia. Itselle sopiva koulutusvaihtoehto, työ, asuinpaikka, puoliso, ystäväpiiri....jos esimerkiksi nämä valitsee viisaasti, niin siitä on hyvä ponnistaa.
Vanhana voi olla viisautta ja uskallusta, mutta ei esimerkiksi rahaa. Mistä päättelet, että kaikki vanhat ihmiset olisivat varakkaita. Moni kitkuttaa pienellä palkalla niin kauan kuin työelämässä on ja sen jälkeen odottaa erittäin pieni vanhuuseläke. Mitä se auttaa, että on viisautta ja uskallusta, jos ei ole rahaa? Eikä mahdollisuutta valita koulutusvaihtoehdoista, asuinpaikoista ym. sitä mitä itse haluaa. Tällaiset valinnat pitäisi tehdä nuorena tai ainakin nuorenpuoleisina eli sitä nuoruutta ei kannattaisi tuhlata.
Kun on sairaalassa pumpattu täyteen neuroleptejä,ja siirtyy sieltä avohoitoon, ja noudattaa lääkärin ohjeita,niin jää koukkuun neurolepteihin. Niin kävi itselleni, kun uskoin lääkäriä. Olen tehnyt useita vieroitusyrityksiä irti niistä, mutta koska en aiemmin tietänyt niistä mitään, menin vieroituspsykoosiin joka lopetuskerta. Ja taas oli edessä sairaalareissu. Tätä on ollut viimeiset viisi ja puoli vuotta. Vasta kantapään kautta opittuani olen oppinut, miten vieroitus tehdään pitkän käytön jälkeen ,eikä toivon mukaan tarvitse enää mennä taas sairaalaan kuuntelemaan satuja diabeteksen kaltaisesta elinikäisestä sairaudesta. Mutta vieroitukseni kestää 2-3 vuotta näin pitkän käytön kälkeen. En ole itse valinnut tätä tilannetta, vaan uskoin tietämättömyyttäni lääkäreitä ja hoitajia. Tietämättömyydestä sakotetaan.
Kukaan tuntemistani ihmisistä, mukaan lukien itseni, en tiedä ketään jolla olisi tullut ihmeempiä vieroitusoreita neurolepteistä.
Mitä, paljonko ja kuinka kauvan olet syönyt? Jos kerran vieroitus kestää 2-3v.
Eihän isoa bentso annostakaan vieroiteta noin hitaasti.
Itse söin neuroleptiä, truxalia 300mg/vrk. 3v söin sitä joka päivä. Jokunen vuosi sitten lopetin sen syömisen seinään. Eikä siinä mitään ihmeempää ongelmaa ollut.
3 vuotta Truxalia.Tuliko kiloja? Saitko sivuoireena diabetes2:n?
Itse yritin vierottautua neuroleptistä jota olen syönyt vuosia, pelkäsin että saan sydänkohtauksen. Sen lopettaminen tulee aikanaan olemaan aika vaikeaa, ja pitää tehdä hitaasti ja hallitusti ja ehkä tilalle rauhoittava vahvemmalla annoksella tilapäisesti. Julkiselta puolelta en usko saavani apua tästä lääkkeestä lopettamiseen. Mulla oli eri neurolepti kuin mitä sinä olet syönyt ja olen kuullut monella olevan vaikeuksia sen lopettamisessa ja jopa vähentämisessä.
Itseasiassa ei tullut kiloja. Ainoa lääke mistä on kiloja tullut on mirtatsapiini. Joskus minulla oli heikentynyt sokerinsieto ja paasto arvot koholla. Mutta ne oli jo ennen truxalia. kesällä viimeksi sokeri kokeet ja ihan ok oli. Söin siis ton 300mg unettomuuteen illalla.
Olen syönyt neuroleptejä viisi ja puoli vuotta. Nopea lopettaminen ei ole onnistunut minulta. Nyt kun olen tehnyt vieroituspsykoosiin todella hitaasti,ei ole ollut mitään ongelmia. Aiemmin minulle oli annettu diagnoosiksi skitsoaffektiivinen häiriö. Kun menin kaksi kertaa vieroituspsykoosiin liian nopeasta vieroittamisesta,diagnoosi muutettiin skitsofreniaksi. Naurettavaa.
Tarkoitan,että nyt kun olen tehnyt vieroitusta todella hitaasti,ei ole ollut mitään ongelmia.
Kun lukee näitä keskusteluja niin todellakin ihmettelee toisinaan, mistä saadaan yhteen näin paljon hörhöjä.
Luultavasti ne jotka haluavat parantua tai voida paremmin eivät käy täällä.
Aloittaja kirjoittaa: "ei kannata heittää elämäänsä hukkaan" jne. Viisaita sanoja. Eipä tuota moni olisi itse hoksannut. Kun aloittaja kuolee, poistuu viisaus maailmasta.
Minä kun ihan luulin, että elämän ja ajan hukkaan heittäminen on se mikä kannattaa.
Perin juurin viisas mies on aloittaja. Hänen viisautensa on loistava, suorastaan häikäisevä!
Vittuilemalla et maailmaa muuta, vielä vähemmän itseäsi.
Mitä omaa hyvinvointiasi edistävää olet tänään tehnyt?
Mitä se sulle kuuluu mitä hän on tehnyt tai jättämättä tehnyt. Keskity omaan elämääsi.
On se kiva että aloittaja kuvittelee tietävänsä mitä ihmiset ajattelee. Oletko ajatustenlukija? Jos nämä jutut ärsyttää niin älä lue, se on niin yksinkertaista. Kai ymmärrät että olet väärässä paikassa, ja aiheutat itsellesi vain harmia lukemalla juttuja jotka ovat negatiivisia. Jospa katsoisit peiliin ja pitkään.
Ei tarvi olla ajatustenlukija, koska ihmiset kirjoittavat täällä varsin selvästi, mitä he ajattelevat. Mitä he mahdollisesti ajattelevat sen lisäksi, niin sitä en tiedä.
Kyllä minua ärsyttää tämä passiivinen ja kielteinen ilmapiiri. Tai siis se ristiriita, että sitä mukamas halutaan olla terveempiä kuin ollaan, mutta sitten ei olla valmiita tekemään oman hyvinvoinnin eteen mitään. Syytetään ulkopuolisia tahoja kaikesta. Tottakai ulkopuolisissa tahoissa on syytä paljonkin, mutta sen ei pidä antaa lannistaa. Pitää miettiä, mitä voin tehdä siitä huolimatta.
Täällä on onneksi joukossa aika ajoin ihan hyvää keskustelua, siksi täällä käyn. Ihmiset pyrkivät pitämään itsestään huolta ja kommetoivat toisten, yhtä lailla sairaiden mielipiteitä. ja sitä, miten mennään kaikesta huolimatta eteenpäin.
Positiiviset ketjut vain eivät näytä vetävän. Esimerkiksi se aloittamani ketju, ketä psykiatria suosittelet.
On hyvä että on paikka missä saa purkaa pahaa oloaan ja missä on ihmisiä jotka ymmärtävät mitä on itse kokenut. Tämänkaltaisia syyllistäviä aloituksia ei kukaan vaikeassa tilanteessa oleva kaipaa. Olisit voinut sanoa asiasi ystävällisemminkin.
Missä vaiheessa tulee ns. yleisesti hyväksytyksi syyllistää muita tai
yhtä kohteeksi valittua ?
Otetaan nyt esimerkiksi tämä viime aikojen homoaktivistien ynnä muiden
masinoima antiputinismi, milloin tällainen syyllistäminen ja joukosta
eristäminen ulkopuoliseksi tulee hyväksytyksi toiminnaksi, riittääkö
siihen homoyhteisön hyväksyntä vai mikä ?
Kysymyshän on vaan siitä, ketkä alkaa riittävän voimakkaasti ajamaan
jotain tämänkin kaltaista asiaa.
Siis milloin syyllistäminen on hyväksyttyä ?
Ihan hyvin jotkut voisivat murskata päivittäiset vitamiinit ja hivenaineet lämpöiseen jalkakylpyveteen ja imeyttää ne siten ohi imeytymishäiriöiden ja sairauksien aiheuttamien esteiden. Ei kai siitä haittaa olisi. Ei välttämättä hyötyäkään. Itse käytän tuota "nuoruuden lähdettä" ja eniten mietityttää että mihin sen tehokkuus kunnon kohottajana ja voimaannuttajana perustuu. Ehkä uskomusilmiöön, en tiedä.
Voimaantukaa jotenkin.
Tällä palstalla sekoilu on samantyyppistä kuin itsenäisyyspäivän anarkismi. Mitä se hyödyttää rikkoa jonkun pienyrittäjän ikkunoita, tuleeko maialma sillä jotenkin paremmaksi?
Sama täällä. Jos oma elämä on sekaisin, niin ei se sillä paremmaksi tule, että vetää lisää lääkkeitä ja syyttää psykiatriaa.
Ainakaan mun sairaus ei ole mitenkään omasta tahdosta kiinni. Pelkään mennnä ulos. Aina kun menen ulos näen valtavia harhoja joihin en voi vaikuttaa. Olen koittanut ottaa itseäni niskasta kiinni ja vain mennä ulos mutta se on mahdotonta harhojen takia.
Kunpa saiskin vain itse päättää olevansa terve.
Juu haluan elää köyhyydessä sekopäisenä ja sairaana loppuikäni...
Kyllä "asiantuntijat" tietää...
Ei näistä palstapelle trolleista ainakaan mitään hyötyä ole syvällä
siellä omissa pohjaloukuissaan viruville mielenterveysongelmaisille.
Kun on jo monia sellaisia, joilla kaikki vaan jää, voi mennä pitkiä
aikoja peseytymättä, siivoamatta, vaatetusta pesemättä ja yleensä
kaiken kaikkiaan lähes kaiken tekemisen tekemiseen ei vain ole niitä
voimia jäljellä enää.
Tänne palstoille näitä nettipsykopaatti trolleja jos eksyvät lueskelemaan
saatikka itse jotain kirjoittelemaan, näistä ei todellakaan ole mitään
hyötyä niille syvimmissä painanteissa jo hautuville.
Kuinkahan monella ne perimmäiset syyt siihen omaan jamaan on
juuri tämänkin palstan nettipsykopaatti syyllistäjien kaltaiset toiset
ihmiset, ehkäpä niitä tällaisia on jo ollut niiden elämässä jo aivan
liian paljon, osalla jo hyvinkin nuoresta iästä lähtien.
Näitten ongelmaisten tilanne ei todellakaan sillä ainakaan paremmaksi
muutu jos näitä palsta köpiöitä tänne erehtyvät lueskelemaan.
Lienee huomattavasti helpompi olla sairas ja heittäytyä passiiviseksi kuin tehdä yhtään mitään itsensä eteen.
Lienee huomattavasti helpompaa syyllistää ja tuomita kuin yrittää ymmärtää.
Tätä ketjua ja tiettyjä kommentteja lukiessa tulee vain sellainen olo että ihmiset on pahoja. Julmia ja tuomitsevia, ei minkäänlaista empatiakykyä tai yritystä edes ymmärtää muita ihmisiä ja erilaisia elämäntilanteita.
Tosiasia kuitenkin on, ettei elämä sillä parane, että vetää lääkkeitä ja viinaa ja välttelee velvoitteita. Päinvastoin.
Jos joku menee ja sanoo sen, niin sitä on tietysti vaikea kestää. Kuten totuutta yleensä.
Itselläni on kokemusta siitä, miten vetäydytään pois maailmasta ja annetaan asioiden olla ja tilanne sen kun pahenee. Ja siitä, että kun ei sitten enää vetäydytäkään, vaan jätetään päihteet ja mennään töihin ja yritetään paikata sitä, mikä vielä paikattavissa on. Eihän se elämä kokonaisuudessaan muutu, kun perusteet ovat olemattomat. Mutta jonkin verran kuitenkin.