Kulttuurierot

Siinäpä se, että asenne ei ole "väärä", vaan erilainen. Perinteet velvoittavat. Lähtömaassa on eletty oman kulttuurin mukaan, ja on omien arvojen kunnioitusta elää samalla tavalla myös uudessa maassa. Jätteet eivät kuulu perinteiden piiriin.
Yhtiökokoukseen ei tulla, varmaan kielivaikeuksien vuoksi. Ja siellähän kaikki muut ovat suomalaisia omine outoine näkemyksineen..
Kaikki yhteydenotot katsotaan negatiivisiksi.
Se on varmaankin jonkinlaista passiivista puolustautumista, sillä onhan pelättävissä, että varsinkin lapset oppisivat jotain uutta yhteiskunnasta. Käyvät jo koulussakin vieraassa kulttuuriympäristössä.
Muutetaan uuteen maahan, mutta ei haluta olla uuden maan jäseniä.

Sopeutumista pitää tietysti kavahtaa. Ja se alkaa kotoa.

Rasittavia räkättäjiä ja ympäripuhujia aatellen jotakin yksinäistä ja heikkoa ihmistä, akka yritti puhua asiaansa ja aina otin yliotteen omilla mielipiteilläni. Lähtivät pois.

Vuosia sitten silloisella asuinalueella annoin parille akalle taas lähtönopeudet juoksin perässä ja ilmoitin ettei tarvitse tänne tukkia. Ei näkynyt julistajia sen jälkeen.

jakolasku kirjoitti:

Rasittavia räkättäjiä ja ympäripuhujia aatellen jotakin yksinäistä ja heikkoa ihmistä, akka yritti puhua asiaansa ja aina otin yliotteen omilla mielipiteilläni. Lähtivät pois.

Vuosia sitten silloisella asuinalueella annoin parille akalle taas lähtönopeudet juoksin perässä ja ilmoitin ettei tarvitse tänne tukkia. Ei näkynyt julistajia sen jälkeen.

Lue lisää

Poikasena ollessani oli vielä kierteleviä mustalaisperheitä. Monet talot eivät halunneenneet ottaa yöksi, koska he tulisivat uudelleen.
Muistan, että lapsista tuoksahti pissa, kun pitkiä taipaleita reessä istuivat vanhempiensa mukana.
Isäni ei raatsinut heitä yön selkään laittaa kovalla pakkasella. Perheen äiti alkoi ruokaa laittaa. Tarvikkeet hän kerjäsi äidiltäni.
Perheenpäällä oli reessään heinien alla Sorbuspullo. Kelpasi meidän isällekin.

c c kirjoitti:

Poikasena ollessani oli vielä kierteleviä mustalaisperheitä. Monet talot eivät halunneenneet ottaa yöksi, koska he tulisivat uudelleen.
Muistan, että lapsista tuoksahti pissa, kun pitkiä taipaleita reessä istuivat vanhempiensa mukana.
Isäni ei raatsinut heitä yön selkään laittaa kovalla pakkasella. Perheen äiti alkoi ruokaa laittaa. Tarvikkeet hän kerjäsi äidiltäni.
Perheenpäällä oli reessään heinien alla Sorbuspullo. Kelpasi meidän isällekin.

Lue lisää

Hyväsydäminen isukki sulla ollut, olen nuorempaa ikäluokkaa kun sinä ja kun minä olin pieni silloin mustalaisnaiset kauppasi pitsejä, en muista ostiko äitini pitsejä. Kaikenlaisia kauppiaita kävi ennen kotona, lapsuuskaverini isukki kävi tarjoamassa vakuutuksia ja lehden tilauksia, mies oli sotainvalidi.

jakolasku kirjoitti:

Hyväsydäminen isukki sulla ollut, olen nuorempaa ikäluokkaa kun sinä ja kun minä olin pieni silloin mustalaisnaiset kauppasi pitsejä, en muista ostiko äitini pitsejä. Kaikenlaisia kauppiaita kävi ennen kotona, lapsuuskaverini isukki kävi tarjoamassa vakuutuksia ja lehden tilauksia, mies oli sotainvalidi.

Lue lisää

Aivan, mutta ne etäisyydet. Eihän me edes missään selkosilla asuttu. Oli ja on edelleenkin jykevä hirsitalo paikassa 50km sydänmaalta mettään päin.
Kun sitä isän sodasta fyysisesti terveenä palasi, taloa alettiin remonteraamaan. Setä oli kai kirjottanut tukkiliidulla räystään alle vuosiluvun 1898.
Talolla ikää tullut jo 115 v. Ennen talot, kirkot hirttä, miehetkin rautaa.
Ei veikkonen jakolasku; siellähän me elettiin kuin Ison Lännen Amishit.

Suvun maista lohkottiin kylä. Hallayhtiö osti isoisiltä ison alan aarnimetsää. Kauppahinta 12.000 markkaa. Hallan herrat, ketkut olivat antaneet papalle vähän konjakkia .
Kertoneet, että kruunu pistää yli-isoille tiloille hirmuisen pakkoveron. Myy pois nyt kun kultaan sidotuissa markoissa saat kauppahinnan.
Kun yhtiö harvensi vain kettujen käyskentelemää aarnimetsää, kauppahinta oli jo matsettu ja maapohja jäi yhtiölle. Siellä se on nytkin, Kymi-Kymmene se oli oli yhteen aikaan.

Niin että ei se se järki, eikä liikemiestaito ole sukumme hattujen alle ole pesää tehnyt. Fiksummat vieneet meitä kuin laskiämpäriä.

capt. cöpenick kirjoitti:

Aivan, mutta ne etäisyydet. Eihän me edes missään selkosilla asuttu. Oli ja on edelleenkin jykevä hirsitalo paikassa 50km sydänmaalta mettään päin.
Kun sitä isän sodasta fyysisesti terveenä palasi, taloa alettiin remonteraamaan. Setä oli kai kirjottanut tukkiliidulla räystään alle vuosiluvun 1898.
Talolla ikää tullut jo 115 v. Ennen talot, kirkot hirttä, miehetkin rautaa.
Ei veikkonen jakolasku; siellähän me elettiin kuin Ison Lännen Amishit.

Suvun maista lohkottiin kylä. Hallayhtiö osti isoisiltä ison alan aarnimetsää. Kauppahinta 12.000 markkaa. Hallan herrat, ketkut olivat antaneet papalle vähän konjakkia .
Kertoneet, että kruunu pistää yli-isoille tiloille hirmuisen pakkoveron. Myy pois nyt kun kultaan sidotuissa markoissa saat kauppahinnan.
Kun yhtiö harvensi vain kettujen käyskentelemää aarnimetsää, kauppahinta oli jo matsettu ja maapohja jäi yhtiölle. Siellä se on nytkin, Kymi-Kymmene se oli oli yhteen aikaan.

Niin että ei se se järki, eikä liikemiestaito ole sukumme hattujen alle ole pesää tehnyt. Fiksummat vieneet meitä kuin laskiämpäriä.

Lue lisää

Tai sitten näin kun "kellot soi". Avokkini täti meni konkurssiin 1950-luvulla, lähes kaikki meni. Eräänä kauniina päivänä tädin luo saapui ostaja joka halusi ostaa tädin 100 ha:n metsän ja kosken Keski-Suomesta. Jostain syystä tätä omaisuutta ei oltu merkitty konkurssiluetteloon eikä täti tiennyt omaisuudestaan mitään. Täti bisnesnaisena möi metsän sekä kosken suht suureen hintaan. Jos tämä ostaja ei olisi ilmaantunut ei tiedä kuinka asia joskus olisi edennyt. Tämä ilmestynyt ostaja ei saanut sataa hehtaaria metsää eikä sitä koskea. Tädin entinen koski on valjastettu ja tätikin uinuu hautuumaalla.

-että joskus näinkin.