eikä juurikaan edes innosta. Tunnen olevani yhtä vaikeassa tilanteessa kuin huumeiden orja vaikken edes käytä päihteitä. Mitä järkeä on jossain elämässä, parempi kun en koskaan olisi edes syntynyt. Elämä ei ole muuta kuin yhtä hel-vetin selviytymistä aina vaan uusista ongelmista joita aina tulee lisää kun yksi on juuri saatu selvitettyä. Yhtä hel-vetin kiirettä ja kilpailua koko elämä joka paikassa minua ei sellainen tyyli kiinnosta ei sitten pätkääkään.
Olisi aivan mahtavaa jos tuosta noin vain voisi jättää ruumiinsa ja sieluna lähteä vaan pois vaeltamaan ja jättää kaiken tämän pazkan taakse eikä koskaan tarvitsisi palata. Tai sitten yksinkertaisesti ettei enää heräisi, niin loppuisi huolet...
Olisi aivan mahtavaa jos tuosta noin vain voisi jättää ruumiinsa ja sieluna lähteä vaan pois vaeltamaan ja jättää kaiken tämän pazkan taakse eikä koskaan tarvitsisi palata. Tai sitten yksinkertaisesti ettei enää heräisi, niin loppuisi huolet...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei.
Taidat olla kokenut aika monta ongelmaa, joista olet selvinnyt, mutta väsyt kun aina tulee uusia. Jos ihminen ei saa lainkaan levättyä koettelemusten välillä, on inhimillistä, että synkeys ja haluttomuus valtaavat mielen.
Kirjoitit yksinäisyys -palstalle, vaikket varsinaisesti mainitse yksinäisyyttä. Minulle tulee mieleen, oletko joutunut selviytyilemään kaikista eteesi tulleista pulmista aivan yksin? Onko sinulla ihmisiä, joilta voi pyytää apua ja tukea jos tulee hankala paikka?
Elämäntarinassasi saattaa olla isoja menetyksiä. Jos niitä ei saa purkaa mielestään pois jonkun luotettavan ihmisen kanssa, ne tuppaavat vetämään koko elämän päälle harmaan viitan. Mikään iloinen ja kiinnostava ei sen viitan alta erotu.
Ne kuitenkin ovat siellä- Viitan voi kuoria yhdessä jonkun kanssa ja alkaa etsiä elämän hienoja asioita uudestaan. Tuleeko sinulle mieleen joku, jolle voisit purkaa mieltäsi? Tiesithän, että myös kirkon diakoniatyöntekijälle voi varata keskusteluajan.
Terveisin diakoni Meiju.