Poistettu keskustelu:
Vasemmistolainen ihanne puhuu siitä, että ihminen voi elää yhteiskunnassa ilman omista unelmistaan poikkeavaa toimintaa. Ihmisen tulee pystyä valitsemaan elämänsä aktiviteetit ilman taloudellista pakkoa hankkia toimeentulo.
Oikeistolainen ihanne puhuu siitä, että jokainen tekee itse itsestään rikkaan. Tämän toteuttamiseksi on luotu markkinatalous, joka perustuu tuotteiden valmistuksen ja kauppaamisen tehokkuuteen. Mitä paremmin kauppa sujuu, sitä rikkaampia ovat yrittäjät, ja periaatteessa sitä vähemmän yhteiskunnassa on köyhiä yrittäjiä.
Jos vasemmistolainen teoria sallii sellaisen toimeentulon, että voi päättää mitä tekee elämällään, miksi loisimme yhteiskunnan, jossa työ edelläkäy omia ja muiden unelmia?
Oikeisto ei edes halua sitä, että koko kansa vaurastuisi. Oikeistolaiset ihmiset ovat tyypillisesti itsekeskeisiä ja vallanhimoisia, ja heille sopii erinomaisesti se, että tuloerot yhteiskunnassa ovat suuret, eli suomeksi sanottuna toiset ovat rikkaita ja toiset köyhiä. Mitä rikkaampi itse olet ja mitä köyhempiä toiset ovat, sitä suurempi on vallan tunne. Ja vallan tunteestahan häiriintyneellä oikeistolaisella on koko ajan kysymys. Raha tuo valtaa, eikä heidän heikko itsetuntonsa kestä olla köyhä.
Mutta tuohon kysymykseesi.
>miksi loisimme yhteiskunnan, jossa työ edelläkäy omia ja muiden unelmia? '
Emme miksikään. Miksi työn pitäisi käydä edellä omia tai toisten unelmia? Sehän on täydellisen kehitysvammainen tavoite!
Eli parempia kysymyksiä ensi kerralla.
Älä hauku minua neutraalin kysymyksen esittämisestä. Mitään asiaa ei voida käsittää oikein ellei sitä katsota puolueettomasti. On parempi olla neutraali, jotta saa kaikki keskustelemaan yhdessä.
Entä jos oikeistolaisessa oman edun tavoittelussa on kysymys kahdesta vallanhimosta poikkeavasta asiasta?
1) Epäluulo. Ei uskota toisten välittävän omista tarpeista ja
2) Turvattomuus. Pelätään muiden ihmisten vievän pois elämän edellytykset
Mitä tämä merkitsee vasemmistolaisen politiikan kannalta? Eikö oikeistolaiset tulisi näiden seikkojen vallitsessa saada uskomaan vasemmistolaisten vilpittömyyteen ja hyväntahtoisuuteen ja tarjota yhteistyötä?
Vasemmistolainen ihanne puhuu siitä, että ihminen voi elää yhteiskunnassa ilman omista unelmistaan poikkeavaa toimintaa. Ihmisen tulee pystyä valitsemaan elämänsä aktiviteetit ilman taloudellista pakkoa hankkia toimeentulo.
Oikeistolainen ihanne puhuu siitä, että jokainen tekee itse itsestään rikkaan. Tämän toteuttamiseksi on luotu markkinatalous, joka perustuu tuotteiden valmistuksen ja kauppaamisen tehokkuuteen. Mitä paremmin kauppa sujuu, sitä rikkaampia ovat yrittäjät, ja periaatteessa sitä vähemmän yhteiskunnassa on köyhiä yrittäjiä.
Jos vasemmistolainen teoria sallii sellaisen toimeentulon, että voi päättää mitä tekee elämällään, miksi loisimme yhteiskunnan, jossa työ edelläkäy omia ja muiden unelmia?
Oikeisto ei edes halua sitä, että koko kansa vaurastuisi. Oikeistolaiset ihmiset ovat tyypillisesti itsekeskeisiä ja vallanhimoisia, ja heille sopii erinomaisesti se, että tuloerot yhteiskunnassa ovat suuret, eli suomeksi sanottuna toiset ovat rikkaita ja toiset köyhiä. Mitä rikkaampi itse olet ja mitä köyhempiä toiset ovat, sitä suurempi on vallan tunne. Ja vallan tunteestahan häiriintyneellä oikeistolaisella on koko ajan kysymys. Raha tuo valtaa, eikä heidän heikko itsetuntonsa kestä olla köyhä.
Mutta tuohon kysymykseesi.
>miksi loisimme yhteiskunnan, jossa työ edelläkäy omia ja muiden unelmia? '
Emme miksikään. Miksi työn pitäisi käydä edellä omia tai toisten unelmia? Sehän on täydellisen kehitysvammainen tavoite!
Eli parempia kysymyksiä ensi kerralla.
Älä hauku minua neutraalin kysymyksen esittämisestä. Mitään asiaa ei voida käsittää oikein ellei sitä katsota puolueettomasti. On parempi olla neutraali, jotta saa kaikki keskustelemaan yhdessä.
Entä jos oikeistolaisessa oman edun tavoittelussa on kysymys kahdesta vallanhimosta poikkeavasta asiasta?
1) Epäluulo. Ei uskota toisten välittävän omista tarpeista ja
2) Turvattomuus. Pelätään muiden ihmisten vievän pois elämän edellytykset
Mitä tämä merkitsee vasemmistolaisen politiikan kannalta? Eikö oikeistolaiset tulisi näiden seikkojen vallitsessa saada uskomaan vasemmistolaisten vilpittömyyteen ja hyväntahtoisuuteen ja tarjota yhteistyötä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Koska se vallankumous nyt sitten tulee, kun mun piti ainakin varata risteilyliput ensi viikonlopuksi? Kiva, jos menee sen takia uusiksi.
Kumpi on se itsekeskeinen:
a) Oikeistolainen joka on ottanut riskejä, panatannut talonsa, ottanut lainaa ja perustanut yrityksen.
Hän on tehnyt ainakin alkuaikoina 12-tuntista päivää 7x viikossa, Sitten hänene yrityksensä alkaa mahdollisesti tuottaa. Ja yrittäjä nauttii työnsä hedelmistä niin kauan kuin nautittavaa on.
Vai
b) Kommari joka ei ole mennyt mihinkään töihin, asuu valtion avustamana "ei niin hienolla seudulla" pienessä yksiössä. Hänen päivänsä perustuu ristikoiden täyttöön ja löhöilyyn. Kesällä hän käy ehkä rannalla, samalla kun yrittäjä tekee kuumassa verstaassa uutta prototyyppiä.
Eli Onko se itsekeskeistä jos haluaa pitää uurastuksensa tuloksen mutta maksaa sovitut palkat?
Vai se että ei ole pistänyt tikkua ristiin mutta haluaa silti osingoille?
Kunnollisella kommunistilla ei ole mitään yrittämistä vastaan, kunhan se on rehellistä. Suuria yrityksiä kommunistit kritisoivat, koska ne tuhoavat heikompien elinkeinon. Kommunistit ajavat tiukempaa talouden kontrollointia, jotta jokaisella olisi mahdollisuus hankkia elinkeinonsa turvallisesti, ilman että vahvempi syö hänet. Viidakon lait, äärimilleen viety kapitalismi ei ole vaihtoehto.
Kumpikin on itsekeskeistä. Kapitalistille on itsekeskeistä se, että hän pyrkii tekemään voittoa toisia vastaan, saavuttamaan taloudellinen turvallisuuden nähden samaan aikaan, kuinka toiset epäonnistuvat.
Kommunisti ei välttämättä ole julma ja väkivaltainen, eikä laiska ja loismainen. Oikea kommunisti tietää toisen ihmisen omaavan samat inhimilliset tarpeet kuin itsekin ja pyrkii siksi toteuttamaan sekä omia että toisen tarpeita.
Kapitalisti on luonteeltaan liian heikko ajatellakseen toisia. Hän on jatkuvan elossapysymistaistelun sokaisema, eikä näe onnea, oikeudenmukaisuutta tai vapautta, vaan vain nenänsä edessä siintävän seuraavan suupalansa. Kapitalisti ei pysty ajattelemaan, että toisia vastaan ei tarvitse puolustautua.
Sosialisti pystyy, ja ajatteleepa vielä askeleen pidemmällekin: "Jos ei tarvitse kamppailla, voidaan toimia yhdessä."
Ongelma tässä ajattelutavassa vaan on että kuinka saada muut uskomaan siihen ja toimimaan sen mukaan..