onko muita samassa tilanteessa???olen siis raskaana neljännelläkuulla.bulimiaa olen sairastanut noin neljö vuotta.tavallaan tilanne on jollain lailla tällä hetkellä hallinnassa, mutta välillä tulee ahmimis/oksentamispuuskia.en oksenna normaalin ruoan jälkeen.aina silloin kun olen syönyt jotain makeaa tai muuten rasvaista.Päätän kovasti että nyt tämä saa jäädä, mutta makean himo yllättää usein ja makean määrää on niin vaikea hallita.ja kun ei voi hallita se päättyy poikkeuksesta oksentamiseen.miten muut?jos kohtalotovereita niin miten olette pärjänneet?? lihominen raskauden aikana ei ole ´minulle suinkaan se suurin ongelma, mutta en halua lihota suklaan tai karkin takia.
bulimia ja raskaus
palloposki
74437
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
...en tiedä asiasta, mutta mene lääkäriin puhumaan asiasta. Mitenkä jatkuva oksentelu vaikuttaa vauvaan? Pidä vauva ykkössijalla ja tee todella asialle jotain. Ei kuulosta hyvältä. Mutta kuten sanoin en tosiaan tiedä asiasta mitään.
Uskon että sinulla on todella vaikeaa, mutta yritä hillitä oksenteluasi, sillä ei raskauden aikana ole ees haittaa vaik vähä mässäiliskin, lapsi tarvitsee myös rasvaa yms. Olet sairastanut bulimiaa jo tosi kauan. Kannattaa yrittää hakea ammattiapua ja lääkitystä. itselläni on seronil 60mg:aa ja siitä on aika paljon apua. Itse en luultavasti saa koskaan lapsia, koska olen sairastanut bulimiaa yli kaksi vuotta ja sitä ennen minulla oli paha anoreksia. Olen todella kateellinen kaikille jotka ovat raskaana ja tekisin mitä vain jos voisin itsekin olla. Pistä lapsi aina etusijalle ja mene kiireestin lääkäriin, tuosta voi olla lapselle vaikka kuinka suurta haittaa. Väliäkö sillä vaikka lihoo suklaansyönnin takia, jos tulee äidiksi!!Et pysty kuitenkaan ikinä antamaan itsellesi anteeksi jos vaurioitat häntä tuolla jotenkin. Onnea kuitenkin raskautesi johdosta ja koita jaksella.
Ei ole haittaa jos oksentelet silloin tällöin, ts. et päivittäin. Eihän alkuajan aamupahoivointikaan normaalivahvuisena ole haitaksi lapselle. Itse sain bulimikkona ja silloin tällöin raskauden aikanakin oksennelleena täysin terveen 10 pisteen tytön joulukuussa.
Ps. kaikki jotka eivät asiasta mitään tiedä voisivat jättää viesteihin samantien kommentoimatta. Ketään kyselevää ei kiinnosta teidän mielipiteenne asiasta, vain vastaukset kysymyksiin!
Samassa jamassa ollaan. Bulimia rauhoittui parikis kuukaudeksi kun sain tiedon, että olen raskaana. Sitten jostain syystä (ehkä siksi se on sairaus!) aloitin uudelleen. En mässää ihan niin paljoa kuin joskus aikaisemmin, mutta kuitenkin käytös on samanlaista. Vaikka miten päättää asiasta, niin hermostumiskohtauksessa tai tosi väsyneenä etsii jaksamista/lohtua ruoasta ja se on ihan väärin. Muut osa-alueet elämässäni on kunnossa, mutta kai tämä on tyypillistä täydellisyyttä tavoittelevalle ihmiselle. Olen nyt 3:kuulla raskaana. Muutoin on mennyt hyvin eikä parin viikon pahoinvoinnin jälkeen ole ollut luonnollista pahoinvointia. Terveellistä tämä ei sikiölle voi olla.
Hei,
olen sairastanut bulimiaa 18 vuotta ja odotan nyt toista lastani. Olen 31-vuotias. Ensimmäisessä raskaudessa tietenkin puhuin sairaudestani neuvolassa ja sairaalassa, tosin pitkän sairaushistoriani takia asia siellä varmasti tiedettiin jo ennestään.
Lääkärien mukaan oksentamisesta ei ole haittaa sikiölle, kunhan vaan saat tarpeeksi kaikkia ravintoaineita. B-vitamiini ja magnesium olivat minulla viime kerralla varmuuden vuoksi käytössä tabletteina. Yritin muuten syödä terveellisesti.
Jos bulimiaa on sairastanut pitkään, ei "yritä ajatella lapsesi parasta"-fraaseista ole hyötyä. Tauti vaan ei parane niin.
Seronil 60 mg, joka tuossa jossain viestissä mainittiin, on hyvä lääke bulimiaan. Harmi vaan, että sitä ei saa käyttää raskauden aikana.
Mielestäni tärkeintä on, että nautit raskaudesta -bulimian kanssakin. Itse ainakin luotan lääkärien sanaan vaikka huono omatunto vaivaakin välillä.
Jos stressaat syömisasioilla liikaa, voit aiheuttaa harmia lapsellesi stressihormonien vallatessa elimistösi... Sopiva annos rentoutta on lisäksi ainakin itselläni helpottanut syömisasioita aika lailla.
Lisäkannustuksena todettakoon, että olin ensimmäisen lapsen synnyttyä "kuivilla" ensimmäistä kertaa aikuiselämässäni lähes kaksi vuotta. Luulen että syynä onnistumiseen oli vartaloni uusi ihana rooli sylin, turvan ja ravinnon antajana pienelle ihmeelle. Pitkä ja täysipainoinen imetys antoi minulle myös mahdollisuuden syödä runsaasti painon kuitenkin palautuessa entisiin mittoihin. Ennen sitä pisin oksentamaton jaksoni oli kestänyt noin kaksi päivää...
Oksentaminen alkoi uudestaan vasta uuden raskauden myötä, onneksi nyt lievempänä kuin ennen.
Miten oksentelu vaikuttaa äidinmaidon "laatuun". Minulla 2 kk:n ikäinen ihana poika. Sairastan bulimiaa ja olen miettinyt, et onko maitoni huonompaa, kun oksennan. Kehostahan poistuu oksennuksen mukana tärkeitä aineita. Sen olen huomannut, et oksentamisen jälkeisenä päivänä maitoa tulee vähemmän.
Kuvittelin ja toivoin raskausaikana, et oksentelu jää pois lapsen synnyttyä, mut eipä jäänyt. Kuukauden verran meni hyvin ja sit ratkesin. No onneksi poika kasvaa ja voi hyvin.
Oheisessa linkissä ihan lääketieteellistä tietoa aiheesta:
http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/etusivu?p_p_id=dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku&p_p_action=1&p_p_state=maximized&p_p_mode=view&p_p_col_id=column-1&p_p_col_count=1&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku__spage=/portlet_action/dlehtihakuartikkeli/viewarticle/action&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_tunnus=duo91322&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_p_auth=
etenkin kohdassa "Syömishäiriöisen naisen raskaus".