Ajelin nelostietä pohjoisesta Oulua kohti. Iin jälkeen sain perääni "peräkärryn". Nainen ajoi niin lähellä minua, etten peräpeilistä nähnyt hänen ajovalojaan, vain pelkän tuulilasin! Ihan liioittelematta asia oli näin!! Ohi hän ei mennyt, vaikka monia paikkoja olisi ollut, autojono eteni Oulua kohti n. 110 km/h.
Vilauttelin puolenkymmentä kertaa sarjana jarruvaloja (kuitenkaan oikeasti jarruttamatta), jotta "peräkärry" tajuaisi jäädä kauemmas turvallisen välimatkan päähän. Joka kerta hän jättäytyi taaksepäin ehkä kymmenisen metriä mutta oli aina viimeistään puolen minuutin päästä takaisin samalla etäisyydellä!
Hermot meinas mennä, koska kaikki keskittyminen meni takana tulevan auton tarkkailuun. Jätin itse edellä menevän auton perään n. 200 metriä väliä, ettei tarvitsisi tehdä äkkijarrutusta, jos jono olisi yhtäkkiä alkanut madella. Olen ollut moottoritiellä lähellä Oulun kaupunkia hirven kanssa nokakkain muutama viikko sitten, vastaavan tilanteen tullessa naikkonen ei olisi kerennyt edes kaasua nostaa ennen kuin olisi törmännyt perääni!
Missä on terve järki ihmisillä?! Takana tulevan matka ei edisty yhtään sen nopeampaa, vaikka ajaisi puskurissa kiinni. Ja jos toinen viestittää viisi kertaa, että jää kauemmas, ei vieläkään viesti mene perille!!!
Suoraan sanoen vituttaa, kun vaarannetaan oma ja varsinkin muiden turvallisuus tuollaisella ajotavalla. Mutta kylläpä hänenkin luulisi oppivan kun joskus ajaa satasta jonkun perään, kun väli edellä ajavaan autoon on pienempi kuin reaktioaikana kuluva matka. Toivottavasti sivullisille ei tuossa tilanteessa käy kuinkaan...
T: paljon tiellä liikkuva nainen (joka valitettavasti on todennut sen tosiseikan, että naiset toikkaroivat valitettavan usein)
Vilauttelin puolenkymmentä kertaa sarjana jarruvaloja (kuitenkaan oikeasti jarruttamatta), jotta "peräkärry" tajuaisi jäädä kauemmas turvallisen välimatkan päähän. Joka kerta hän jättäytyi taaksepäin ehkä kymmenisen metriä mutta oli aina viimeistään puolen minuutin päästä takaisin samalla etäisyydellä!
Hermot meinas mennä, koska kaikki keskittyminen meni takana tulevan auton tarkkailuun. Jätin itse edellä menevän auton perään n. 200 metriä väliä, ettei tarvitsisi tehdä äkkijarrutusta, jos jono olisi yhtäkkiä alkanut madella. Olen ollut moottoritiellä lähellä Oulun kaupunkia hirven kanssa nokakkain muutama viikko sitten, vastaavan tilanteen tullessa naikkonen ei olisi kerennyt edes kaasua nostaa ennen kuin olisi törmännyt perääni!
Missä on terve järki ihmisillä?! Takana tulevan matka ei edisty yhtään sen nopeampaa, vaikka ajaisi puskurissa kiinni. Ja jos toinen viestittää viisi kertaa, että jää kauemmas, ei vieläkään viesti mene perille!!!
Suoraan sanoen vituttaa, kun vaarannetaan oma ja varsinkin muiden turvallisuus tuollaisella ajotavalla. Mutta kylläpä hänenkin luulisi oppivan kun joskus ajaa satasta jonkun perään, kun väli edellä ajavaan autoon on pienempi kuin reaktioaikana kuluva matka. Toivottavasti sivullisille ei tuossa tilanteessa käy kuinkaan...
T: paljon tiellä liikkuva nainen (joka valitettavasti on todennut sen tosiseikan, että naiset toikkaroivat valitettavan usein)
Vastaukset 11
Vanhimmat
Minusta paras tapa saada tuollainen peräkärry
ohittamaan itsensä on vain hidastaa omaa
vauhtiaan niin paljon että sen takanatulijan
kärsivällisyys loppuu.
Toinen vaihtoehto on käyda vaikka kääntymässä
jonkin huoltiksen pihalla. Ei tuu viivästystä
omalle matkanteolle ja paasee kiusanhengestä
eroon. On tosi vaarallista ajaa siten että
joutuu kokoajan kyttäämään peilistä taakse-
päin.
On vähän järjen köyhyyttä antaa toisen auton vaan vaarantaa turvallisuutesi ajamalla noin lähellä.
Tilanne on todella ikävä. Monet antavat neuvoksi päästää tuollainen perännuolija ohi. Se auttaa kuitenkin vain omalta osaltasi. Perännuolija etsii nopeasti seuraavan uhrin ja homma jatkuu. Ilmeisesti kyseisillä henkilöillä ei ole elämässä kovin paljon menetettävää ajotyylistä päätellen, eikä ajatus kulje niin paljon että voisi ajatella muiden tielläliikujien turvallisuutta.
Perjantai-iltana kaatosateessa 1-tiellä eräs rekkakuski liimautui peräpeiliini Nummen tienoilla. Nopeuteni oli mittarin mukaan 100, tiellä rajoitus 80. Pitkän suoran alkupäässä hidastin, jotta perskärpänen pääsisi ohi. Vielä mitä, ammattiautoilija ryhtyi esittelemään valo- ja torvivarustustaan. Tämaän jälkeen lähes pysähdyin, jostain hädästähän siinä täytyi olla kysymys. Vasta sitten ääliö ymmärsi ohittaa.
Kiireestä ei voinut olla kysymys, koska sama rekka käkki edessäni taas vähän matkan päässä. Asia nyt vain on niin, että minua ei painostamalla saada ajamaan ylinopeutta, päinvastoin. Onneksi käännyin pian sivutielle, rekkakuski sai jatkaa tienhallintaansa ilman minun ihmettelyäni.
Tällaisen jälkeen suhtaudun uutisiin onnettomuuksista, joissa rekka on ollut osallisena, aivaa eri tavalla.
Kun näen, ettei edestä tule ketään, vilautan vilkkua oikealle, hidastan hieman ja väistyn reunemmaksi. Jos roikkuja on ohittaakseen, hän ohittaa. Väläytän vielä valoja perään.
Ellei roikkuja ole täysin tohelo, hän tajuaa tehneensä virheen. Tuskinpa tyyppi parantaa tapojansa tämänkään jälkeen. Opettaminen liikenteessä on aikalailla turhaa.
Ei se ole ammattimiehen vika että rekan nopeusrajoitin on säädetty niin suurelle nopeudelle. Katsos niissä rekoissa on nykyään semmonen nappula lattiassa josta painamalla rekka kulkee sitä nopeutta minkä autovalmistaja on säätimeen asettanut ei sillä voi hiljempaa ajellakaan. Ei siinä saa muut autoilijat eteen tulla jarruuttelemaan.
Ei saa olla totta.
Ei edes naurata noin viisas selitys.
Oletko täysin napeissa vai??
Ja sinulla on tietysti myös ajokortti???
Apua
Valitettavaa että niin monet tarjoavat ratkaisuja tyyliin: "päästä ohi", "aja sivuun" ja " koukkaa huoltoasemalle!!!???" jne. Mielestäni nämä ovat hyviä ja toimivia ratkaisuja, mutta kenenkään velvollisuus ei ole väistellä sivuun näitä perässä roikkujia. Jos ajat rajoituksen sallimissa puitteissa, kenelläkään ihmisellä jolla ei ole henkilökohtaisia ongelmia, ei ole mitään syytä vaarantaa sinun henkeäsi. Kenenkään velvollisuus ei ole ajaa huoltoaseman pihaan odottelemaan että mielenvikainen perässäroikkuja pääsee jatkamaan matkaansa. Toki tämä on erittäin suositeltavaa oman terveyden kannalta, mutta ei tosiaan poista ongelmia teiltä. Tällaisista asioista ei mielestäni kuulu tosin edes keskustella, muuta kuin ensiapuna tilanteeseen jossa liikenteen terroristi liimautuu perään.
Nämä menetelmät ovat tarpeen kun kyseessä on esim. hälytysajoneuvo, mutta toisia liikkujia ei näin tarvitse väistellä.
En voisi kuvitella että esim. autokouluissamme alettaisiin opettamaan hyvänä käytöstapana sitä että aina kun joku liimautuu perälautaan niin ajetaan ensisijassa huoltoaseman pihaan. Varsinkaan jos oma ajonopeus on mitoitettu niin että etäisyys edellä ajavaan pysyy vakiona esim. 200 m. Eli ajetaan samaa vauhtia muun liikenteen kanssa.
Kymmenkunta vuotta sitten Suomen tieliikenteessä oli poikkeuksellinen vaihe: hitaammin ajavat saattoivat antaa tietä nopeammille. Nousukauden myötä tämä Ruotsissa yhä tavallinen tapa unohtui. Ruotsissa ei perässäroikkuminen vieläkään kuulu tapoihin.
Perässäroikkumiselle ei ole vähäisintäkään syytä. Edelläolijan hermot menevät, ohitukseen lähteminen on vaikeaa, kun ajetaan puskuri puskurissa.
Valitettavasti Suomessa on vallalla ikivanha asenne: se, että joku ajaa ohi, on paha asia. Kuten sanotaan: onnistunut ohitus perustuu yllätykseen. Ohitettava ei menetä juuri mitään, mutta ei ohittajakaan ohituksestaan mitään hyödy, ellei sitten aleta sekunteja laskemaan.
Ruotsissa ovat tiet leveämmät ja sääntöjen mukaan hitaammin ajavan on väistettävä oikeaan reunaan.
Suomessa on kapeammat tiet ja on myös kielletty ajelemasta siellä pientareella.
Suomalaiset ovat lisäksi sivitymättömämpiä.
Liittyen turvavälin tarpeellisuuteen liikenteessä.
Hän levitti ensin kätensä sivuille ja löi sitten kämmenet voimalla vastakkain, niin että läsähti.
Ai että sattuu totesi hän!
Hän toisti kokeen, mutta nyt hän aloitti niin, että kämmenten väliin jäi vain 5 senttiä väliä. Löi taas kämmenet voimalla yhteen, nyt kuului vain lievä läpsähdys.
Eikä sattunut yhtään!
Siitä lähtien hän on tunnollisesti pitänyt liikenteessä 5 sentin turvaväliä edelläajavaan.
Meitä on moneen junaan ja osa jää vielä asemallekin.