Anna anteeksi etten osaa jättää tämän asian rauhaan ja etten ymmärrä ettet nyt rakasta minua enää, vaan jotain toista. En minä mitään pahalla. Olen aina rakastanut sinua ja tulen aina rakastamaan. Sen tiedän vaikka et sinä tai kukaan muu uskoisi. Olen nyt onneton ja yksinäinen en vain siksi etten sinua saa. Tiedät kyllä miksi. Olisin tarvitsenut sinua nyt. Tuun aina toivomaan ja odottamaan jospa sittenkin joskus............
"Rakas"
OlenNainen
51230
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
mä oon ihan samanlainen..mä en vaan osaa antaa olla..mutta ehkä kaikki on sallittua sodassa ja rakkaudessa;)
Välillä tuntuu ettei koskaan osaa antaa olla mutta toisaalta välillä tulee aikoja kun taas ihastuu ja se vanha rakkaus unohtuu,unohtuu edes hetkeks...mutta noloohan se on aina uudestaan ja uudestaan roikkua perässä ja tulla hylätyks..itseinhoa siitä saa..
En sitte tiedä että tuleeko joistaki pakkomielteitä sen takia ettei niitä saa..mutta onneks muistot ainaki pysyy eikä niitä kukaan voi pois ottaa..
tuli vaan mieleen et voi ku mä olisin onnellinen jos joku kirjottais mulle näin ku sä kirjotit jollekki miehelle=)
Joka ajattelee samalla tavalla kuin Sinä. Kohtaisittepa toisenne oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Törmäisitte toisiinne.
Mistä Sinä Tiedät, että se, jota en edes tiedä, rakastaa jotakin toista?
Jos hänkin on onneton ja yksinäinen? Jospa hänkin olisi tarvinnut Sinua juuri nyt?
Niin,mikähän se olisi se oikea paikka ja aika...
"Törmäyskurssilla" melkein kyllä oltiin - itseasiassa oli lähellä ettei hän kävellyt suoraan syliini - minä onneton vaan väistin ;)
Harmi.
Hei donna! Jospa käännyt vähän ja yrität törmätä uudelleen. Ja tällä kertaa; Älä väistä vaan anna tömähtää täysillä päin. Onnea!
Niin kai sen on tehtävä, ei kai siinä muukaan auta ;)