hei.
onko joku ollut hoidossa (siis suljetussa sellaisessa) ihan vaan pelkästään bulimian takia?? miten hakeuduit sinne? miten sinne pääsee, vaikka ei oliskaan kuoeman laiha? :o kun en ehkä enää haluais jatkaa tätä kidutusta, mutta en tiedä pääsisinkö hoitoon.. en kä halua vain jotain terapia käyntejä, en luota että osaisin olla oksentamatta vaan jos joku sanoo, että 'älä oksenna, ok?' haluaisin tietää.. asun helsingin lähellä..
onko joku ollut hoidossa (siis suljetussa sellaisessa) ihan vaan pelkästään bulimian takia?? miten hakeuduit sinne? miten sinne pääsee, vaikka ei oliskaan kuoeman laiha? :o kun en ehkä enää haluais jatkaa tätä kidutusta, mutta en tiedä pääsisinkö hoitoon.. en kä halua vain jotain terapia käyntejä, en luota että osaisin olla oksentamatta vaan jos joku sanoo, että 'älä oksenna, ok?' haluaisin tietää.. asun helsingin lähellä..
Vastaukset 10
Vanhimmat
hanki apua läskimakkara!! huuda vaikka kadulla, että 'mä oksentelen aina, APUA!!'
tai tapa ittes
itsemurha
on
ratkaisu.
Ja oli sitten ihan pakko vastata noin tyhmästi???!!! Mee itsees, dorka!
Mä en kanssa ymmärrä minkä ihmeen vuoks tollaset "Tapa ittes"- kirjottelijat surffaa edes täällä! Oikein mahtavia neuvoja joo... Vittuilua asioille, joista ei todellakaan vittuilla. Vois vähän ajatella, miltä tuntuu kun on sairastanu bulimiaa (mikä todellaki on vakava, vaarallinen sairaus!) ties kuinka kauan ja saa sitte avun- ja ymmärryksenpyyntöihinsä tollasia vastauksia. Painukaa muualle täältä tai kommentoikaa vaan omassa mielessänne. Ja hankkikaa aivot..
Aivan, onko kivaa kun toinen on oikeasti sairas ja sillä on paha olla, niin masentaa entisestään. Toivottavasti oikeasti aikuiseksi kasvaessasi tajuat miten hirveä ihminen olet ja miten typerät, ajettelemattomat juttusi saavat pahaa aikaan. En ikinä haluaisi edes kävellä vastaan tuommoista ihmistä.
moikka Janina!
mä olen ollut hoidossa Nokialla (Tampereen lähellä) pitkässä niemessä suljetulla nuorten osastolla, olin siellä kyllä enemmänkin anoreksia takia, mutta oli mulla kyllä lisäksi bulimisia oireitakin. Mä "pääsin" siis oikeastaan jouduin sinne psykologin tekemällä lähetteellä. kaikki siis alkoi siitä kun mun lukion terveydenhoitaja otti muhun yhteyttä ja pakotti mut käymään siellä säännöllisellä painotarkastuksella kun epäili anoreksiaa, ja parin kerran jälkeen se lähetti mut psykologille (jolla käyn vieläkin 2,5 vuoden jälkeen) sieltä "me" sitten päätimme tehdä lähetteen sinne mielisairaalaan, kun näytti niin pahalta. enhän mä omasta mielestä ollut sairas enkä yhtään laiha (painoindeksi oli jotain 15) mutta sinne jouduin...
oli siitä hyötyäkin, olin siellä jonkun kuukauden ja olin aika hyvässä kunnossa. pystyin syömään kunnolla, enkä jumppaillut enkä oksennellut. mutta sittenkun pääsin kotiin, pian kaikki alkoi taas, tajusin kuinka lihoan jos jatkan "normaalia" syömistä, ja siten oli taas helppo turvautua siihen helppoon laihdutus keinoon eli syömättömyyteen ja oksenteluun, kerran kun oksensi siihen tuli himo. (se on niin helppoa, eiks vaan?) se on aika vaikeaa kotiutua sieltä, koska sairaalassa se on niin helppoa. ruoat on lukkojen takaja ja sieltä ei pääse kauppaan tai syömään mihinkään...se on sitten taas erilailla kotona kun kaikki pitää hoitaa itse! ei ole enää sitä lääkäriä joka tuo kaikki ja vahtii ettei ahmi ja sitten oksenna...uloskin lähdettiin hoitajan seurassa (loppujaksolla jo sai mennä yksin, kun oli paremmassa kunnossa)
no, mutta siis jos olet koulussa kouluterveydenhoitaja auttaa sinua, kun puhut sille.
tai sitten menet vain lääkäriin ja kerrot miten asiat on ja sanot haluavasi apua siihen. ne kyllä auttaa sua! ehkä heti ei pääse sairaalaan vaan ne käskee mennä psykologille, mutta aika pian sieltä voidaan tehdä lähete sairaalaankin.
KAIKKI KYLLÄ PÄÄSEE HOITOON! sehän siinä on että et ehkä itse tajua kuinka sairas olet, lääkärin mielestä voi olla että sinun pitäisi jo olla sairaalassa....
kannattaa vaan ottaa kaikki hoito vastaan ja hakea sitä vaikka sairaalasta!
jos haluat vielä kysyä jotain mikä askarruttaa, pistä mailia osoitteeseen:
[email protected]
vastailen ja keskustelen mielelläni kanssassi askarruttavista asioista!!
kiitos vastauksestasi, mutta en ole varma auttaako se minua... olen nimittäin silti läski, enkä omista anoreksiaa... eli bulimikkona en pääse hoitoon.. tai siis kunnon hoitoon.. :( on niin turhauttavaa.. koska olen koittanut parantua itsekseni niin monen monta kertaa.. paras jakso oksentamatta on melkein kuukausi, mutta sitten piti palkita itteäni ruoalla, ja ahmimiseksi se taas meni.. :S haluan niin paljon eroon tästä, mutta toisaalta tämä on jo elämäntapa.. :(
kyllä sua siitä bulimiastakin autetaan, meet vaan rohkeesti lääkärin juttusille!!
kyllä ne sua auttaa, usko pois.
mä olen myös muuten saanut lääkkeitä ainoastaan siihen bulimiaan, seronil nimistä, se on mieliala lääke bulimian hoitoon...sitä kannattais kokeilla. lääkäris ihan varmasti kirjoittaa sulle siitä reseptin jos vaan rohkeasti pyydät. (muuten mitä sä sitten painat jos kerran "olet" ylipainoinen? pituus kanssa..)
kyllä sua autetaan! :)
mielialalääkkeet ei kuullosta hyvältä.. :S muuttaa persoonaa... :( ehkä en haluakaan parantua.. menettäisin hyvän ystävän..
painoni? paljon.. aivan liikaa.. 25 kiloa ylimääräistä hyllyvää läskiä.. painan 65 kiloa nytten tänään. ja olen vain 165 pitkä..
itku tuli kun tuota painoa jouduin kirjottelemaan.. kamalaa tunnustaa. en tiedä kamalampaa.. onneksi ette näe tai tunne minua..
saastainen läski lehmä olen.. saisin hillitä itseäni... nytkin tekee mieli mennä ahmimaan.
mun on nyt helppo sanoa että ethän sä nyt niin kauheesti paina, sehän on normaali paino...mutta enpä siitä sen enempää rupea sanomaan koska tiedän että ei se auta, on siitä mullekin sanottu, mut mielessäin vain mietin että kuinka laihduttaisin!!
anna sen itkun vaan tulla, se helpottaa kummasti... kyllä se siitä...
niin muuten ei noi lääkkeet muuta persoonallisuutta ollenkaan ainakaan mulla ei ollut vaikutusta siihen, mut toi on totta, eihän kukaan haluais luopua siitä "parhaasta" ystävästään...mehän oltas kaikki jo parantuneita jos kaikki haluais siitä kokonaan luopua...se siinä onkin se suurin ongelma, mulla on sama juttu, pitäs taas mennä hoitoon, mut en halua luopua siitä...mitä mä sitten teen kun ei ole enää bulimiaa??
(sori kauheesti tosta painokysymyksestä, on todella inhottavaa kirjottaa/miettiä sitä ollenkaan, toivottavasti nyt pystyit hillitsemään itsesin jotenkin etkä mennyt ahmimaan...mulle tulee niin huono mieli siitä)
mutta voimia sulle tähänkin päivään ja huomiseen, kirjoitellaan taas!
no siis mut meinattiin laittaa bulimian takia suljetulle joku vitun tk lääkäri..mutta oma lääkärini sanoi että avohoito sopii minulle..osatolle en menis koskaan!