Minua väsyttää ja kyllästyttää kaikki. Ahdistaa. Murehdin koko ajan omaa terveyttäni ja olen varma että olen kuoleman sairas. Joka paikkaa kolottaa, olen jatkuvasti pienessä flunssassa. Itken helpommin kuin ennen. Eilen rupesin itkemään ilman syytä. Usein ollessani yksin kotona saan järkyttäviä tärinä kohtauksia. Tuntuu että henki ei kulje ja koko vartalo vaan vapisee hillittömästi. Kaulassani on jatkuvasti kuristava tunne.
Pääsin tänä syksynä opiskelemaan haluamaani paikkaan, mutta nyt ei opiskelukaan kiinnosta. Jätän usein luentoja väliin ja jään vaan kotiin makaamaan. En kehtaa sanoa kenellekään, että tuntuu kuin olisin väärässä koulussa koska odotin niin innokkaasti koulun alkua ja hehkutin kaikille kuinka se on varmasti minulle oikea opiskelupaikka.
Vaikka minulla on kavereita niin tunnen silti oloni toivottoman yksinäiseksi. Tuntuu kuin kukaan ei ymmärtäisi minua ja ketään ei edes kiinnostaisi olemassaoloni.
Mietin koko ajan elämän turhuutta. En kuitenkaan halua kuolla ja pelkään kuolemaa, mutta koen elämän hyödyttömäksi. Miksi tehdä yhtään mitään kun kuitenkin joskus kuolee.
Tuntuu että minulla ei nyt ole kaikki ihan kunnossa.
Mistä helvetistä tässä nyt on kyse?
Pääsin tänä syksynä opiskelemaan haluamaani paikkaan, mutta nyt ei opiskelukaan kiinnosta. Jätän usein luentoja väliin ja jään vaan kotiin makaamaan. En kehtaa sanoa kenellekään, että tuntuu kuin olisin väärässä koulussa koska odotin niin innokkaasti koulun alkua ja hehkutin kaikille kuinka se on varmasti minulle oikea opiskelupaikka.
Vaikka minulla on kavereita niin tunnen silti oloni toivottoman yksinäiseksi. Tuntuu kuin kukaan ei ymmärtäisi minua ja ketään ei edes kiinnostaisi olemassaoloni.
Mietin koko ajan elämän turhuutta. En kuitenkaan halua kuolla ja pelkään kuolemaa, mutta koen elämän hyödyttömäksi. Miksi tehdä yhtään mitään kun kuitenkin joskus kuolee.
Tuntuu että minulla ei nyt ole kaikki ihan kunnossa.
Mistä helvetistä tässä nyt on kyse?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Olet masentunut.
Paikka johon hait ei tuonut sitä tyydytystä mitä tarvitset. Oletko ajatellut, että kysymyksessä voi myös olla Jumalan kutsu sinulle? Jos et ole uskossa niin Jumala kutsuu sinua yhteyteensä. Jeesus haluaa antaa sinun elämääsi sisällön ja tarkoituksen, mutta ennen kaikkea syntisi anteeksi. Silloin saat kokea elämän mielekyyttä ja tarkoitusta kun huomaat miten Jumalan sana toimii.
Mikäkö on se oikea usko? Jokainen jossa pelastuu ilman omia tekoja uskosta Jeesuksen uhrikuolemaan. Uskosta Jeesukseen saa synnit anteeksi. Raamattu sanoo; Anokaa niin teille annetaan, etsikää niin te löydätte, kolkuttakaa niin teille avataan. Sillä jokainen anova saa, etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan.
Menestystä sinulle etsinnässä. Jos olet jo löytänyt siunausta.
Ja jo pyrähti HAASKALINNUT paikalle.
Ette osaa edes hävetä, ristityt perkeleet!
Ei sinun kokemus tee Jumalaa tyhjäksi. Keljua on jos ihmiset ovat niin huonoa esimerkkiä näyttäneet sinulle.
Olitko edes kristillisessä seurakunnassa?
Ev. Lut!
Huonoa esimerkkiä on pedofiilien palkkaaminen ja suojelu ja sitten tapahtuneiden MONIEN lastenraiskaamisten painaminen villaisella.
Siinä sinulle on kelju esimerkki ns. hyvästä paimenesta. Pidä hyvänäsi! Minä en tuollaisen aivopestyn sössöttäjän kanssa enää vaihda puolta sanaa.
Mene uskovaisten osastoon jumaliasi kauppaamaan! Depressio ei parane jeesus-höpinöillä! Imbesilli!
MIKAEL: Puhu tuntemuksistasi esim mielenterveyshoitajalle tai psykiatrille, he ymmärtävät ja osaavat suositella mahdollisia teitä ulos alkavasta noidankehästä. Mene ammattilaisen puheille mahdollisimman nopeasti, sillä mitä nopeammin saat avun, sitä helpompi on estää vuosien tuskainen oravanpyörä. Voimia sinulle!
ani. Nyt päihdetyöntekijä Jumalan armosta. Uskonnon on keksinyt ihminen, elävän uskon vaikuttaa Jeesus Kristus. Siksi on "uskonnon uhreja". Jos annat koko elämäsi Jeesukselle, etkä jollekkin "institutiolle", et tule koskaan katumaan. Saku Tre.
vaivaa ihan tavallinen nuoren ihmisen elämäntuska, elämänpelko, epävarmuus tulevasta jne. Samaa potee useat kaverisikin vaikka harva siitä puhuu.
Jos opiskelu ei tyydytä saattaa sekin olla niin että parin vuoden päästä olet hyvinkin tyytyväinen valitsemaasi alaan.Eli kiinnostavammat opettajat jne saattaa muuttaa koko tilanteen.
Samalla voit miettiä alan vaihtoa jos tosiaan tuskastuttaa koko juttu.
Keksi itsellesi jokin harrastus tai jotain sellaista tekemistä josta tosiaan pidät. Oikeastaan sinun pitäs opiskella jotain sellaista josta olet tosiaan kiinnostunut.
Sellaista se on ollut kaikilla ihmisillä nuoruudessa, epätietoa ihan kaikesta, mutta usko pois menee ohi ajan kanssa. Hyvä ystävä kyllä auttaa ja mukavat harrastukset jne.
Et ole sairas ja uskontoakaan en suosittele vaan tekemistä ja puurtamista vaan ei laiskottelua.
Kokeilepa, jos tekisit opiskelun ohella osa-aikatyötä. Vaikka vain pari tuntia viikossa. Työ antaa toisenlaisen näkökulman elämään.
Opiskellessa voi vain "kellua jossain" tietämättä itsekään missä ja miksi. Päämäärä voi löytyä myöhemmin. Älä sitä murehdi.
Harrasta jotain, unohda hetkeksi itsesi. Saatat kärsiä lievästä masennuksesta, joten esim. ulkoliikunta ja ystävien tapaaminen voi tehdä hyvää. Samoja tunteita on ollut minullakin, mutta töiden ja harrastusten avulla pääsin yli. Tsemppiä Sinulle!
Mikael, "idle hands lead to trouble" - sinulla on aivan liian paljon tyhjaa aikaa. Miksi et kayttaisi sita hyodyllisemmin kuin itsetuhoamisajatusten kehittelyyn. Koska opinnot ei kiinnosta, mene toihin! Tee hanttihommia paivat pystyaksesi maksamaan elantosi ja sen lisaksi tarjoudu tekemaan vapaaehtoisesti tyota iltaisin ja viikonloppuisin antamalla oaman panoksesi yhteiskuntaan. Saat siita, ei ainoastaan hyvan mielen, vaan myos uutta ajateltavaa.
Oikein kun paiskit toita taman lukukauden, ehka opinnot taas kiinnostavet seuravalla.
Käänny vaikka oppilaitoksesi terveydenhoitajan puoleen, hän neuvoo sitten eteenpäin. Jos et jaksa nyt opiskella, niin tarvitset jo sitäkin varten luotettavan selvityksen, miksi opinnot ei etene. Ja joka tapauksessa elämäsi pitäisi saada takaisin raiteilleen.
Vaikea on arvioida, mistä toisella on kyse, mutta mieleeni tulee sellainen, että olet joutunut ottamaan itsestäsi irti kaiken ja vähän yli, että olet haluamasi opiskelupaikan saanut. Nyt kun se rutistus on ohi, niin elimistö kaipaisi palautumista eikä siihen ole ollut tilaisuutta.
Ei sillä oikeastaan ole pitemmällä aikavälillä mitään merkitystä, jos nyt opinnot vähän pysähtyy. Ehtii sitä valmistua hitaamminkin ja töitä ehtii tehdä vielä mahdollisesti kyllästymiseen saakka. Tärkeintä on se, että saat itsesi kuntoon, sitten jaksat taas opiskellakin.
uskoisin että sinun kannattaisi hakea apua ensin esimerkiksi tavalliselta yleislääkäriltä,vaikka et jaksaisi tai haluaisikaan.
pääasia kuitenkin on ettet jää yksin sinne sängyn pohjalle makaamaan,koska siellä ne asiat vaan pahenee ja kohta voi olla koko elämä hukassa...
yritä voittaa ylpeytesi ja jaa paha olosi jonkun kanssa niin voit jo heti paremmin.
ehkä vaadit itseltäsi liikoja elämässä yleensäkin ja voimasi ovat vain lopussa tällä kertaa?
ehkä elimistösi kokonaisuudesaan ilmoittaa olevansa rättiväsynyt ja sitä pitäisi silloin kuunnella tosissaan.
ja usein juuri suurten muutoksien yhteydessä masennus aktivoituu ja opiskelujen aloittaminen jos mikä on suuri muutos.
tekemisen mielekkyys palaa vasta sitten kun asiat ovat kunnossa pään sisällä eli ei kannata pitää tarpeetonta kiirettä opiskelujen tms.suhteen,jos tuntuu siltä ettei terveys kestä sitä juuri nyt.
yritä kuitenkin pitää lujasti kiinni ystävistä,harrastuksista ja opiskeluistakin.
mutta kuuntele itseäsi entistä tarkemmin; ehkä sisimpäsi yrittää kertoa sinulle jotakin tärkeää?
(elätkö aidosti sopusoinnussa omien unelmiesi ja toiveidesi kanssa vai oletko elänyt kentien kauankin ympäristösi odotusten mukaisesti.
eli onko tavoitteeksi muodostunut ns.unelmaminä, joka on kuitenkin liian kaukana omasta aidosta minästä&aiheuttaa jatkuvan ristiriidan?)
itsekin koen huonoina päivinäni turhaksi lähes kaiken,koska kuollaanhan me täältä kuitenkin.
mutta olen todennut, että tuon päivän jälkeen kun aikoinani luulin etten enää sängystä omin voimin nousisi on tapahtunut vaikka mitä uskomattoman mukavaa,koska hain&sain lähimmäisiltäni apua.
ja ajan kanssa löysin oman paikkani elämässä,joka on TÄYSIN erilainen kuin aiempi.
joten uskon että elämällä on sinullekin tarjolla vaikka mitä,jos vain uskot heikkoina hetkinäkin uskot siihen että elämä kantaa :)
jaksamista sinulle toivoen...
Tuhannet kiitokset kaikille vastanneille! Taitaa se vaan olla niin, että elän jonkun muun (=vanhempieni) unelmia, enkä omaani. Se ahdistaa. Olen ajatellut hankkia apua, koska tämä paha olo pahenee koko ajan.
lähetän voimia sinulle "taisteluihin"
& vähemmän ahdistavia päiviä tulevaisuuteen;
elämänhalulla voitat kyllä vaikeutesi :)
Mikael, jo olet elanyt vanhempiesi unelmaa,joka ei kay yksiin omien kykyjesi/taitojesi/halusi kanssa, onko ihme etta se masentaa? Ehdottaisin sinulle vielakin puolen/koko vuoden taukoa opinnoissa. Tama aika antaa sinulle tilaisuuden testata kykyjasi, saat huomata millasia tyopaikkoja mm. on tarjolla ilman koulutusta. Ehka se innostaa sinua taysin vaihtamaan suuntaa ja hankkimaan ammattipatevyys ilman yliopistotutkintoa. Sekin naes on taysin mahdollista ja tavallisesti nopeampi tapa paasta kiinni ammattiin. (taman kaiken takanahan on jonkin ammatin oppiminen pysyaksesi kiinni leivan syrjassa).
Kuulostat suht nuorelta joten sinulla on aika puolellasi jolloin vuosikin "uraputken" etsinnassa ei tarvitse olla katastrofaalinen menetys.
Mutta vahvistaaksesi paatostasi sinun on koettava toimeentulomahdollisuus tekemalla kovasti toita turvautumatta vanhempiesi palkkatuloon.
Vakuutan etta masennus haviaaa olemattomiin kun olet koko ajan henkisesti/ruumiillisesti taystyollistetty!